Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöllä on yhteys monenlaisiin vanhempiin liittyviin riskitekijöihin (Väitös: LL Petteri Joelsson, 7.2.2020, lastenpsykiatria)
LL Petteri Joelsson osoitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan, että aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöllä eli ADHD:lla on yhteys äidin raskaudenaikaiseen tupakointiin, vanhempien psykiatrisiin sairauksiin ja vanhempien nuoreen ikään. Diagnoosin saaneet lapset olivat syntyneet muuta väestöä useammin loppuvuonna, minkä lisäksi heillä oli paljon rinnakkaisia psykiatrisia ja neurokehityksellisiä häiriötä.
Petteri Joelssonin tuoreessa väitöstutkimuksessa äidin raskaudenaikainen tupakointi, molempien vanhempien psykiatriset häiriöt ja vanhempien alle 20 vuoden ikä olivat yhteydessä lapsen kohonneeseen todennäköisyyteen saada ADHD-diagnoosi.
Joelssonin väitöskirjan aineiston muodostivat Suomessa vuosina 1991–2005 syntyneet henkilöt, joilla oli ADHD:n diagnoosi valtakunnallisessa hoitoilmoitusrekisterissä vuoden 2011 loppuun mennessä. Tutkittavia kertyi yhteensä 10 409 ja verrokkeja 40 141. Kaikki tutkittavat olivat alle 20-vuotiaita. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös muita valtakunnallisia rekistereitä.
Erilaiset vanhempien psykiatriset häiriöt kohottavat riskiä
Isällä tai äidillä diagnosoitu psykiatrinen häiriö nosti ADHD:n riskiä jälkikasvulla. Ainoastaan toisella vanhemmalla diagnosoitu häiriö noin kaksinkertaisti ADHD:n riskin, kun taas molemmilla diagnosoitu psyykkinen häiriö nelinkertaisti riskin.
Nämä yhteydet liittyvät todennäköisesti perintötekijöihin. ADHD:lla ja toisilla psykiatrisilla häiriöillä saattaa olla yhteisiä perinnöllisiä riskitekijöitä. On myös mahdollista, että tulokset heijastavat ADHD-oireiden periytymistä.
– Aineiston vanhemmilla diagnosoitu ADHD oli hyvin harvinainen. Aikuisiällä ADHD:ta on vaikeampi tunnistaa ja näille henkilöille saatetaan asettaa jonkin toisen häiriön diagnoosi, Joelsson huomauttaa.
Äidillä todettu psykiatrinen häiriö kohotti riskiä hieman enemmän kuin isällä todettu. Häiriöryhmistä ero tuli esille erityisesti masennuksessa ja persoonallisuushäiriöissä. Voimakkaampi yhteys äidillä todettuihin häiriöihin saattaa liittyä siihen, että psyykkinen oirehdinta raskausaikana voi vaikuttaa sikiöön. Toisaalta syntymän jälkeinen lapsen ja äidin varhaisen vuorovaikutuksen häiriintyminen saattaa korostaa ADHD:n oireita.
– Rekisteritietojen perusteella ei voi kuitenkaan eritellä, mitkä mekanismit lopulta välittävät äidin ja lapsen psykiatrisen häiriön yhteyden, Joelsson muistuttaa.
Äidin tupakointi raskausaikana oli yhteydessä lapsen ADHD:hen
Yhteys äidin tupakoinnin ja lapsen ADHD:n välillä oli voimakkaampi, jos äiti jatkoi tupakointia ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Erityisen usein raskausaikana tupakoivat äidit, joiden lapsilla diagnosoitiin myös rinnakkainen käytöshäiriö.
Tulokset ovat saman suuntaisia muiden pohjoismaisten tutkimusten kanssa, joissa ADHD-lääkityksen tai -diagnoosin saaneiden lasten äidit tupakoivat raskausaikana enemmän kuin terveiden yleisväestöön kuuluvien lasten äidit. Sisaruksilla tehdyt väestötutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, ettei yhteys todennäköisesti selity tupakoinnin suorilla vaikutuksilla sikiöön. Tupakointi raskausaikana saattaakin olla merkki muiden riskitekijöiden olemassaolosta.
– Otimme tuloksissa huomioon esimerkiksi äidin psykiatrisen sairaushistorian ja sosioekonomisen aseman, mutta silti yhteys raskausaikaisen tupakoinnin ja lapsen ADHD:n välillä oli merkitsevä. Tupakointi raskausaikana saattaa viitata esimerkiksi ADHD:lle altistaviin kasvatuskäytäntöihin tai äidin perinnöllisiin ominaisuuksiin, Joelsson selittää.
Vanhemman alle 20 vuoden ikä riskitekijä
Jos toinen vanhemmista oli lapsen syntymän aikaan alle 20-vuotias, ADHD:n riski oli sekoittavat tekijät huomioon ottaen noin 1,4–1,5-kertainen. Jos molemmat vanhemmat olivat alle 20-vuotiaita, riski oli noin kaksinkertainen. Vastaavasti äidin tai isän yli 40 vuoden ikä syntymän aikaan ei lisännyt riskiä.
– Oli jossain määrin yllättävää, ettei vanhemman varttunut ikä lisännyt riskiä. Esimerkiksi raskausajan komplikaatiot lisääntyvät synnytysiän noustessa. Varttuneemmilla vanhemmilla oli siis mitä ilmeisimmin riskiltä suojaavia ominaisuuksia, joita emme tässä tutkimuksessa pystyneet erittelemään, Joelsson pohtii.
Diagnoosin saaneet lapset ovat usein loppuvuonna syntyneitä
Diagnoosin 7–9-vuoden iässä saaneista lapsista huomattavan suuri osa oli syntynyt kalenterivuoden lopussa. Syys-joulukuussa syntyneille diagnoosi annettiin 60 % todennäköisemmin kuin tammi-huhtikuussa syntyneille. Sen sijaan yli 10-vuotiaana diagnoosin saaneiden lasten syntymäkuukaudet eivät poikenneet muusta väestöstä.
– Tämä löydös liittynee siihen, että ADHD:n oireet havaitaan usein koulussa. Koululuokan nuorimmat ovat useimmiten epäkypsimpiä ja heidän käyttäytymisensä tulkitaan todennäköisesti herkemmin ADHD:ksi. Suhteelliset kypsyyserot kuitenkin tasoittuvat ajan myötä, eikä syntymäkuukausi vaikuta diagnoosin saamisen todennäköisyyteen yli 10-vuotiailla, Joelsson sanoo.
***
LL Petteri Joelsson esittää väitöskirjansa Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön yhteys sosiodemografisiin ja vanhempiin liittyviin riskitekijöihin – Rekisteripohjainen epidemiologinen tutkimus julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 7.2.2020 klo 12 (Turun yliopisto, Medisiina C, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Hannu Lauerma (Psykiatrinen vankisairaala) ja kustoksena professori André Sourander (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastenpsykiatria.
Väittelijän yhteystiedot: 0440221678, petteri.joelsson@utu.fi
Väittelijän kuva
