Uusi tutkimus auttaa päätöksenteon pulmissa
Miten jakaa hyödykkeitä oikeudenmukaisesti, jos päättäjällä ei ole riittävästi tietoa tarvitsijoiden tai hakijoiden todellisesta tilanteesta? Useimmiten avuksi on otettu tasajako, mutta mallia on kritisoitu mielivaltaiseksi. Käytännöllisen filosofian professori Juha Räikkä osoittaa tuoreessa tutkimuksessaan, että potentiaaliset vahingot ovat oikeudenmukaisuuden kannalta vähäisimpiä suosittaessa tasajakoa.
Hyödykkeiden oikeudenmukainen jakaminen edellyttää aina tietoa hyväksyttävistä jakokriteereistä ja tietenkin myös siitä, miten eri ihmiset noiden kriteerien valossa ansioituvat toisiinsa nähden. Esimerkiksi opiskelijoiden apurahoja jaettaessa on tiedettävä, millä kriteereillä tukea on tarkoitus jakaa ja kuinka hyviä kilpailevat hakijat kyseisten kriteerien valossa ovat.
– Toisinaan käy kuitenkin niin, ettei jakajilla sittenkään ole kovin tarkkaa käsitystä siitä, mitkä ovat parhaat jakokriteerit, tai sitten siitä, mitä ominaisuuksia kullakin hakijalla loppujen lopuksi on. Tietoa ei ole tarpeeksi eikä sen hankkimiseen lisää ole aina aikaa, Räikkä kuvaa ongelmatilannetta.
Räikän mukaan filosofiassa on pitkään kannatettu periaatetta, jota kutsutaan tasa-arvo-olettamaksi, englanniksi presumption of equality.
– Periaate sopii nimenomaan tilanteisiin, joissa jako pitää suorittaa ilman riittävää tietoa, ja periaatteen mukaan epävarmuuden vallitessa pitää suosia tasajakoa. Jos ei siis tiedetä, ovatko ihmiset yhtä hyviä vai eivät, heitä pitää kohdella samalla tavalla ja tulee olettaa, että he ovat yhtä hyviä. Esimerkiksi apurahan hakijoille pitää antaa yhtäläinen apuraha, ellei eroa hakijoiden välillä pystytä tekemään, Räikkä kertoo.
Räikän mukaan tasa-arvo-olettama voi kuulostaa ilmeisen hyväksyttävältä periaatteelta, mutta tosiasiassa sen oikeuttamisesta on käyty laajaa keskustelua jo vuosikymmenten ajan. Jos ei kerran tietoa ole, miksei yhtä hyvin oleteta, että esimerkiksi kahdesta hakijasta toinen on hiukan parempi? Tämä olisi epäilemättä mielivaltaista, mutta ei varmaankaan sen mielivaltaisempaa kuin heidän olettamisensa täsmälleen yhtä hyviksi – mitään tietoahan asiasta ei ole, ja aika usein ihmiset tosiaan ovat erilaisia.
Räikän julkaisemassa uudessa tutkimuksessa puolustetaan tasa-arvo-olettamaa viittaamalla siihen, että potentiaaliset vahingot ovat oikeudenmukaisuuden kannalta vähäisimpiä silloin, kun suositaan tasajakoa. Lisäksi Räikkä osoittaa, ettei hyödykkeiden – kuten apurahojen – epätasainen jakaminen suinkaan edellytä, että jakajalla olisi aukoton perustelu sille, että ihmisten välillä on jokin merkitsevä ero. Riittää, että niin on järkevää ajatella, kun otetaan huomioon se, mitä tiedetään.
Tutkimus on julkaistu Synthese-lehdessä, joka on yksi filosofian arvostetuimmista julkaisukanavista. Vuodesta 1936 ilmestyneen Synthesen kustantaja on nykyään Springer.
>> Lue alkuperäistutkimus ”Distribution and Ignorance”
Lisätietoja: professori Juha Räikkä, jraikka@utu.fi