Tutkija valokeilassa: Tuukka Brunila

Tehtävä tiedekunnassa: Toimin projektitutkijana Janne Salmisen johtamassa STN-rahoitteisessa JuRe-projektissa.
Suoritetut tutkinnot: Olen filosofian maisteri ja tuleva tohtori valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Valmistuin Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta filosofian oppiaineesta 2018 ja jatkoin suoraan jatko-opintoihin väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä käytännöllisessä filosofiassa. Väittelin 16.1.2023 ja odotan parhaillaan valtiotieteen tohtorin papereita.
Kiinnostuksen kohteet: Olen kiinnostunut ensisijaisesti vallasta ja varsinkin teorian ja vallan välisestä suhteesta. Filosofian opintojen aikana olin kiinnostunut teoreettisista kysymyksistä sinällään ja varsinkin siitä, miten käsitteet vaikuttavat tapaamme hahmottaa maailmaa. Väitöskirjassa kiinnostuksenkohteeni kehittyi siten, että tarkastelin varsinkin käsitteiden ja laajemmin teorian merkitystä politiikalle ja vallalle. Poliittiset käsitteet vaikuttavat siihen, mitä pidämme hyvänä politiikkana tai ylipäätänsä poliittisena. Tällä tavoin politiikkaa ja lakia käsittelevät teoreettiset tutkimukset ovat normatiivisia, että ne pyrkivät joko vahvistamaan tai heikentämään nykyistä poliittista järjestelmää. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, miten poliittinen teoria ja oikeusteoria ovat kytketty kysymyksiin vallasta ja miten ne pyrkivät ohjaamaan ja muokkaamaan vallitsevia valtasuhteita ja käytäntöjä.

Kuvaile urapolkuasi. Miten olet päätynyt nykyiseen tehtävääsi?

Opiskelin Helsingin yliopistossa filosofiaa humanistisessa tiedekunnassa. Maisterivaiheessa toimin valtiotieteellisessä antropologian professori Reetta Toivasen ja filosofi Timo Miettisen assistenttina. Tätä kautta tutustuin valtiotieteessä tehtävään tutkimukseen ja varsinkin Eurooppa-tutkimuksen keskukseen. Valmistuttuani hain Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa juuri aloittaneeseen ”Eurooppalaisen oikeuden, identiteetin ja historian tutkimuksen huippuyksikköön” (Eurostorie) väitöskirjatutkijaksi.

Edeltävät valtiotieteellisessä tehdyt assistentin hommat opettivat, että filosofia voi käsitellä ja analysoida muutakin kuin filosofisia argumentteja. Näin ollen päätin keskittyä oikeusteorian filosofisiin ja poliittisiin periaatteisiin sekä siihen, miten nämä periaatteet kytkeytyvät kysymyksiin vallasta. Tarkastelinmaailmansotien välisenä aikana aktiivisesti kirjoittanutta konservatiivista ja kansallissosialistista oikeusteoreetikkoa Carl Schmittiä (1888–1985). Schmitt tunnetaan varsinkin poikkeustilaa käsittelevästä autoritäärisestä oikeusteoriastaan.

Brunila on kiinnostunut erityisesti siitä, miten poliittinen teoria ja oikeusteoria ovat kytketty kysymyksiin vallasta ja miten ne pyrkivät ohjaamaan ja muokkaamaan vallitsevia valtasuhteita ja käytäntöjä.

Vuonna 2020 alkoi maailmanlaajuinen pandemia, ja valtiot ympäri maailmaa julistivat poikkeustiloja suojellakseen kansalaisiaan. Oma tutkimukseni ei olisi voinut olla ajankohtaisempaa, sillä Suomenkin suurimmissa päivälehdissä toisteltiin Schmittin ajatuksia. Päätinkin kirjoittaa tästä aiheesta ja painottaa, että Schmittin teoria on demokratian vastainen eikä sovi analyyttiseksi lähtökohdaksi pandemiaa käsiteltäessä. Päädyin siten kirjoittamaan paljon pandemiasta ja oikeudesta.

Neljän vuoden työsuhteeni jälkeen päädyin Janne Salmisen johtamaan JuRe-hankkeeseen (Oikeudenmukainen toipuminen pandemiasta? Perustuslailliset oikeudet, legitiimi hallinta ja saadut opit), jossa käsitellään juuri oikeuden ja demokratian ydinkysymyksiä kriiseissä ja varsinkin pandemian aikaisen hallinnon aikana.

Millaisten projektien (tai projektin) parissa työskentelet parhaillaan?

Työskentelen JuRe:ssa projektitutkijana. Alaprojektimme käsittelee Suomen ja muiden pohjoismaiden oikeusjärjestelmiä pandemian ja yleensäkin kriisien aikana. Keskityn itse varsinkin oikeusteoreettiseen kysymykseen poikkeustilasta. Olen kiinnostunut anti-schmittiläisistä ja demokraattisista poikkeustilateorioista. Työni tarkoituksena on hyödyntää projektissa työskentelevien oikeustieteilijöiden analyyseja pandemian aikaisesta hallinnasta oikeusteorian kehittämisessä.

Ovatko kiinnostuksen kohteesi muuttuneet opiskelujesi jälkeen?

Opintojen aikana filosofiassa kiinnostuksen kohteeni olivat yleisemmin käsitteet ja käsitystavat. Opiskelin teoreettisen filosofian oppiaineessa ja perehdyin enemmän tietoteoreettisiin ja metafyysisiin kysymyksiin. Humanistisessa tiedekunnassa olin myös kiinnostunut kulttuurista ja taiteesta taustavaikuttajana tavallemme käsitteellistää asioita. Olin sitä mieltä, että pitää ensiksi muokata tapaamme ajatella yleensä ennen kuin voimme lähestyä yksittäisiä ongelmia.

Myöhemmin valmistuessani maisteriksi pidin tätä lähestymistapaa kuitenkin umpikujana, sillä tällainen tutkimus olisi välttämättä niin abstraktia, että se ei lopulta olisi kytköksissä mihinkään todelliseen. Luettuani varsinkin Michel Foucault’n (1926–1984) filosofisesti orientoituneita historiallisia tutkimuksia vallasta ja sen käytännöistä kiinnostuin siitä, miten filosofiset ideat ja politiikka kytkeytyvät toisiinsa. Väitöskirjatutkijana olen parhaani mukaan pyrkinyt siihen, että työni keskustelee konkreettisten poliittisten kysymysten kanssa tinkimättä kuitenkaan teoreettisesta kunnianhimoisuudesta.

Jos et olisi tutkija, missä ammatissa olisit?

Tämä on itselleni todella vaikea kysymys! Olen filosofian opintojeni alusta alkaen halunnut tutkijaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut pelkästään kysymys intohimosta vaan myös siitä, etten oikeastaan ymmärtänyt mitä tutkimus todella on. Vasta työskenneltyäni tutkimusassistenttina aloin hahmottaa tutkimusta työnä eikä ainoastaan kiinnostavien kirjojen lukemisena. Työskentelen mielelläni tekstin parissa niin lukijana kuin kirjoittajanakin.

Brunilaa inspiroi tutkimuksessa varsinkin erimielisyys, sillä se pakottaa kehittämään omaa ajattelua tutkijana.

Mistä innostut?

Tutkimuksessa varsinkin erimielisyys innostaa minua. Kaikki opinnäytteet ovat käsitelleet ajattelijoita, teorioita ja aiheita, joiden kanssa olen eri mieltä. Tämä on pakottanut kehittelemään erilaisia strategioita analysoida ja hahmottaa teorioita sekä kehittämään omaa ajattelua. Varsinkin väitöskirjassani päädyin paljon pohtimaan sitä, miten analysoida Schmittin teoriaa tavalla, joka ei pelkästään toista Schmittin ajatuksia vaan tuo myös esiin hänen teoriansa demokratian vastaiset piirteet. Samaten pandemiaa käsittelevässä työssäni innostun eniten törmätessäni tutkimuksiin, joiden kanssa olen erimielinen niin tutkimusotetteesta kuin johtopäätöksistä. Tällöin innostun pohtimaan juuri sitä, mitä heikkouksia omassa tutkimuksessani on ja miten kehittää sitä paremmin vastaamaan haasteisiin.