Tutkija valokeilassa: Henni Parviainen

Tehtävä tiedekunnassa: Väitöskirjatutkija
Suoritetut tutkinnot: Oikeustieteen maisteri (Turun yliopisto), kauppatieteiden maisteri (Aalto-yliopisto)
Kiinnostuksen kohteet: Työoikeus, oikeus ja tekoäly sekä muut kehittyvät teknologiat, EU-oikeus, perus- ja ihmisoikeudet, erityisesti tietosuoja ja yhdenvertaisuus.

Kuvaile urapolkuasi. Miten olet päätynyt nykyiseen tehtävääsi?

Oikeustieteen opintojen aikana en vielä suunnitellut väitöskirjatutkijaksi ryhtymistä, vaikka tutkimustyö on minusta aina vaikuttanut kiinnostavalta. Olin opintojen ohella töissä asianajotoimistossa ja valmistuttuani oli luontevaa jatkaa sillä polulla. Valmistumisen jälkeen työskentelin muutaman vuoden asianajotoimistossa lakimiehenä pääasiassa työoikeudellisten toimeksiantojen parissa. EU:n yleinen tietosuoja-asetus oli tuolloin juuri tulossa sovellettavaksi ja se herätti kiinnostuksen erityisesti työelämän tietosuoja-asioihin. 

Kävin välissä auskultoimassa Pirkanmaan käräjäoikeudessa, mikä oli erittäin opettavainen kokemus ja laajensi ymmärrystäni oikeusjärjestelmämme toiminnasta. Auskultoidessa oli myös mukava päästä laaja-alaisesti hyödyntämään käytännössä opintojen aikana hankittua teoreettista tietoutta.

Väitöskirjatutkija Henni Parviainen selvittää, miten rekrytoinnissa käytettävää algoritmista päätöksentekoa säädellään EU:n tasolla. 

Kiinnostukseni henkilöstöhallinnossa käytettäviä uusia teknisiä ratkaisuja ja niihin liittyviä oikeudellisia ongelmia kohtaan heräsi, kun suoritin työn ohessa kauppatieteiden maisterin tutkintoa. Viimeistellessäni gradua automaattisen päätöksenteon käytöstä rekrytoinnissa, minulle jäi tunne, että aihetta olisi tarpeen tutkia vielä syvemmin ja muista näkökulmista, joten päätin hakea mukaan Turun yliopiston tohtoriohjelmaan. 

Suunnittelin aluksi tutkimuksen tekemistä töiden ohella, mutta lopulta tutkimus veikin täysipäiväisesti mukanaan. Tästä alkoi urani yliopistolla – ensin projektitutkijana, välillä apurahatutkijana ja nyt väitöskirjatutkijana.

Millaisten projektien (tai projektin) parissa työskentelet parhaillaan?

Työskentelen tällä hetkellä päätoimisesti väitöskirjaprojektini parissa. Tutkin väitöskirjassani algoritmisen päätöksenteon käytölle rekrytoinnissa asetettuja oikeudellisia reunaehtoja. Toisin sanoen, tutkin sitä, miten algoritmista päätöksentekoa rekrytointikontekstissa säädellään EU:n tasolla. Tarkasteluni keskipisteessä ovat työnhakijoiden perusoikeudet – muun muassa oikeus tietosuojaan sekä oikeus syrjimättömään kohteluun. Toisaalta tarkastelen myös niitä rajoituksia, joita sääntely asettaa työnantajille sekä algoritmisten rekrytointijärjestelmien kehittäjille.

Ovatko kiinnostuksen kohteesi muuttuneet opiskelujesi jälkeen?

Kiinnostuksen kohteeni ovat opiskelujeni jälkeen laajentuneet. Kiinnostus työelämän sääntelyä kohtaan on säilynyt, mutta minua kiinnostavat yhä enemmän oikeuden ja teknologian yhtymäkohdat: esimerkiksi millä tavalla oikeus vaikuttaa teknologian kehittymiseen ja käyttöönottoon sekä toisaalta millä tavalla teknologia vaikuttaa oikeuteen. Olen kiinnostunut erityisesti uusien teknologioiden työelämävaikutuksista, kuten esimerkiksi niiden vaikutuksesta työsuhteen osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

Jos et olisi tutkija, missä ammatissa olisit?

Mikäli en olisi tutkija, työskentelisin todennäköisesti vastaavien teemojen parissa joko asianajoalalla tai yritysmaailmassa. Toisaalta auskultointiaikakin oli niin antoisaa ja monipuolista, että olisin saattanut päätyä myös tuomioistuinlaitoksen palvelukseen.

Henni Parviaista innostavat niin akateemiset kuin arkipäiväiset keskustelut, joista voi saada uusia näkemyksiä maailmasta.

Mistä innostut?

Innostun mielenkiintoisista keskusteluista, niin akateemisista kuin arkipäiväisistäkin, joissa voi aina oppia uutta ja avartaa omaa näkemystään maailmasta. Itselle vieraammat aiheet ovat usein jopa innostavampia, koska niistä yleensä oppii enemmän ja saa uudenlaista inspiraatiota. Tutkimustyössä innostavaa on mahdollisuus syventyä ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisestikin merkittäviin aiheisiin.

Luonnossa vuodenajan mukaisesti liikkuminen, joko kävellen, juosten, vaeltaen tai hiihtäen, on myös loppumaton innostuksen lähde, sillä samakaan polku ei ole kahtena peräkkäisenä päivänä koskaan samanlainen.