Suomesta sivistyksen kärkimaa

06.02.2024

Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta panostaa korkeatasoiseen opetuksen, oppimisen ja koulutuspolitiikan tutkimukseen.

Tänä vuonna vietettävä tiedekunnan 50-vuotisjuhla sattuu yksiin opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämän kansallisen sivistyksen teemavuoden ja tiedekunnan yhteistyökumppanin Kansanvalistusseuran 150-vuotisjuhlan kanssa.

Tiedekunnan toiminta keskittyy kolmeen teemaan: opetus ja oppiminen – tulevaisuuden osaaminen, koulutus muuttuvassa maailmassa – tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä opettajankoulutus ja jatkuva oppiminen – asiantuntijuuden tukeminen. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa tehdään uraauurtavaa tutkimusta oppilaiden yhteisöllisen toimijuuden edistämiseksi ja yksinäisyyden kitkemiseksi. Yksi ajankohtaisista tutkimusteemoista liittyy oppilaiden hyvinvoinnin ja sosiaalisemotionaalisten taitojen tukemiseen ja kehittymiseen.

Hyvinvointi heijastuu lapsen oppimistuloksiin

Tutkimustulokset lasten ja nuorten yksinäisyyden lisääntymisestä ja ryhmästä ulossulkemisen eli ostrakismin ilmiön yleistymisestä ovat herättäneet huolen oppilaiden hyvinvoinnista. Lapsen kyky toimia yhteistyössä toisten lasten kanssa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, minkälainen asema oppilaalle ryhmän keskuudessa muodostuu. Asema ryhmässä vaikuttaa lapsen hyvinvointiin, ja toisaalta hyvinvointi vaikuttaa siihen, miten lapsi onnistuu solmimaan sosiaalisia siteitä. Kaikki tämä heijastuu oppimistuloksiin.

– Sosiaaliset ja emotionaaliset taidot luovat edellytykset toimia yhteistyössä toisten kanssa, ja siksi niiden puutteellinen kehittyminen altistaa ostrakismille. Yksinäisyyttä ehkäistään opettamalla lapsille toiset huomioon ottavaa ja myötätuntoista suhtautumista ihmisiin, kykyä rakentaa positiivista vuorovaikutusta sanojen lisäksi eleillä ja ilmeillä, empatiataitoa ja vastavuoroisuutta kohtaamisissa, kasvatuspsykologian professori ja ostrakismin johtava tutkija Niina Junttila Turun yliopistolta kuvailee.

Yksinäisyydellä on erilaisia ilmenemismuotoja

Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta valmistuu opettajia ja kasvatusalan asiantuntijoita, jotka vievät tuoreen tutkimustiedon käytäntöön. Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksella neljättä vuotta opiskelevat Karri Artiola ja Laura Mäntysaari tarttuivat nyky-yhteiskunnassa vahvasti esillä olevaan yksinäisyyden kipeään ilmiöön pro gradu -työssään.

– Ilmiön syvällinen ymmärtäminen auttaa meitä opettajina huolehtimaan siitä, että jokainen oppilas tulee nähdyksi ja kuulluksi. Turvallinen ilmapiiri luodaan yhteisesti jaetulla sosiaalisella säännöstöllä, josta pidetään kiinni puuttumalla silmien pyöräyttelyyn, katsekontaktin välttelyyn ja toisen puheen sivuuttamiseen, Artiola ja Mäntysaari antavat esimerkkejä ilmiön problematiikasta ja sen ratkaisukeinoista.

Myös yksinäisyyden tunnistaminen on oletettua haastavampaa.

– Stereotyyppinen käsitys hiljaisesta ja syrjään vetäytyvästä oppilaasta on ulospäin näkyvin yksinäisyyden ilmenemismuoto, mutta yhteisön ulkopuolelle jääminen voi näyttäytyä myös jatkuvana äänessä olemisena ja vihamielisenä käyttäytymisenä toisia kohtaan. Huolestuttavin yksinäisyyden ilmenemismuoto on kuitenkin näkymätön. Tällöin oppilaan sisäisen pahan olon näkemättä jääminen pahentaa yksinäisyyden kokemusta entisestään, Junttila kuvailee.

Opettaja rakentaa yhteisön

Opettajaopiskelijat kiittelevät Turun yliopiston normaalikoulujen harjoittelujaksoa ja sen antamia valmiuksia vuorovaikutussuhteiden tarkkailemiseen ja näkymättömän eristämisen tunnistamiseen.

– Tärkeintä on olla läsnä, jotta oppii huomaamaan yksilöt osana ryhmää ja tunnistamaan tunnelman muutokset luokan ilmapiirissä. Suhde oppilaisiin rakentuu arjen pienillä eleillä, jotka ovat toteutettavissa ilman lisäresursseja. Joskus katsekontakti ja myötätuntoinen nyökkäys voivat olla paras tapa osoittaa oppilaalle, että näen sinut, Mäntysaari ja Artiola juttelevat.

– Rohkeus tarttua epäkohtiin ja kohdata oppilaat myös kipeiden asioiden äärellä ovat avainasemassa turvallisen oppimisympäristön luomisessa ja ylläpitämisessä. Sosiaalisemotionaaliset taidot ovat tulevaisuuden kovia taitoja, joiden kehittämiseen tarvitaan sekä sosiaalisesti että emotionaalisesti taitavaa kasvattamista ja asenneilmaston muutosta, Junttila kiteyttää.

 

Teksti: Mari Korhonen Kuva: Suvi Laine

Artikkeli julkaistiin Content Housen tuottamassa kaupallisessa Yhteiskunta-julkaisussa, joka jaeltiin Helsingin Sanomien yhteydessä 5.2.2024.

Luotu 06.02.2024 | Muokattu 06.02.2024