Itämeren ympäristön tila on jo pitkään aiheuttanut huolta sekä tutkijoissa, päättäjissä että kansalaisissa. Saaristomerentutkimuksen apulaisprofessori Jari Hänninen Biodiversiteettiyksiköstä uskoo, että Itämeren pelastavat tietoisuuden lisääntyminen ja meren tilaa suojeleva politiikka.
Seilin saarella sijaitsevalla Saaristomeren tutkimuslaitoksella tutkitaan meriveden fysikaalisia ominaisuuksia, merien rehevöitymistä ja ilmastonmuutoksen vaikutusta merien suolapitoisuuteen. Laitoksen omiin hankkeisiin kuuluvassa silakkaprojektissa tutkitaan silakan lisääntymisbiologiaa, ja miten silakan saama ravinto muuttuu ympäristön tilan muutosten seurauksena.
Saaristomeren tutkimuslaitos on osa kansallista merentutkimuksen infrastruktuuriverkostoa (FINMARI). Kansainvälisesti tutkimuslaitos on osa eurooppalaista EMBRC-ERIC infrastruktuurikonsortiota ja Assemble Plus-tutkijavaihto-ohjelmaa.
Meren rehevöitymistä estetään poliittisilla päätöksillä
Saaristomeren tutkimuslaitoksella on toteutettu meriveden ominaisuuksien pitkäaikaista seurantaa 1960-luvulta lähtien. Kiinnostuksen kohteina ovat olleet 45 metrin syvyisen vesipatsaan lämpötila, suolapitoisuus sekä eläinplanktonyhteisön koostumus.
Lisäksi Seilissä suoritetaan lyhytaikaisempaa seurantaa. Veden lämpötilaa, suolaisuutta, happipitoisuutta, sameutta sekä klorofylli- ja sinileväpitoisuutta mitataan automaattisella mittauspoijulla neljä kertaa päivässä. Seili-indeksi taas mittaa ja ennustaa pintaveden a-klorofyllipitoisuutta, mikä kuvaa yleisesti meren rehevöitymisen tasoa.
– Rehevöityminen tarkoittaa kasviplanktonien liikakasvua. Kun ravinteita valuu veteen runsaasti, mikroskooppisten levien määrä lisääntyy ja se aiheuttaa veden samentumista, apulaisprofessori Jari Hänninen kuvailee.
Itämeren rehevöitymistä seurataan valuma-alueella, joka koostuu useasta valtiosta. Ilmastonmuutos on lisännyt sateiden määrää, mikä on edistänyt muun muassa maatalouden fosforipäästöjen päätymistä mereen. Tätä on kuitenkin estetty poliittisilla päätöksillä.
– Esimerkiksi peltojen kipsikäsittely on tehokkaasti sitonut fosforia estäen sen valumista meriveteen, Hänninen kertoo.
Itämeren tilan näkee silakasta
Hänninen on toiminut Seilissä tutkijana 1980-luvulta lähtien ja työryhmineen tutkinut silakan lisääntymisbiologiaa jo vuosikymmenien ajan.
– Laitoksella tutkitaan juuri silakkaa siksi, että se on tärkeä kaupallinen kala, jota pyydetään paljon, Hänninen selventää.
Ilmastonmuutos on vaikeuttanut suomalaisille tutun silakan elinoloja.
– Silakka on merellinen kala, joka on tottunut syömään merellisiä hankajalkaisia. Makean veden määrän kasvu on vähentänyt merellisten lajien planktonien määrää. Siksi silakka on alkanut nähdä nälkää, Hänninen toteaa.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamista sateista johtuva makean veden lisääntyminen on heikentänyt myös silakan ravinnon saantia. Makeassa vedessä merikalat joutuvat tekemään solutasolla enemmän töitä selviytyäkseen, mikä kuluttaa paljon energiaa. Tämä taas on pois kalan kasvusta.
– Rehevöityminen on puolestaan vaikuttanut silakan lisääntymiseen. Veteen valuneet ravinteet ovat lisänneet silakan kutualustoille sedimentaatiota, eli maa-aineksen kerrostumista. Mätimunat eivät pääse tarttumaan kiinni kutualustaan, jolloin lisääntyminen epäonnistuu, Hänninen kertoo.
Hännisen mukaan silakan elinolojen muutokset kertovat laajemmin ympäristössämme tapahtuvista muutoksista. Muutos on niin hidasta, ettei tavallinen suomalainen sitä välttämättä huomaa, paitsi lautasella.
– Silakat ovat nykyään pienempiä kuin 25 vuotta sitten. Niiden ravintoarvot ovat myös heikentyneet, Hänninen sanoo.
Itämerellä on toivoa
Itämeren tila vaikuttaa tavallisen kansalaisen elämään, sillä se tarjoaa sekä ravintoa että virkistymismahdollisuuksia. Hänninen on Saaristomeren tulevaisuuden suhteen optimistinen, sillä merta on ennenkin onnistuttu suojelemaan poliittisilla päätöksillä.
– Aiemmin meriekosysteemissä oli muun muassa korkeita lyijypitoisuuksia, mikä vaikutti merikotkien lisääntymiseen. Kun tähän havahduttiin, kiellettiin autojen polttoaineissa lyijyn käyttö. Kun 1970–1980-luvuilla tehtaiden savupiipuista tuleva rikki huuhtoutui sateiden mukana maaperään ja johti vesistöjen happamoitumiskehitykseen, alettiin piippuihin asettaa polttopuhdistamoja, joilla poltettiin rikki savukaasusta pois, Hänninen sanoo.
Hännisen mukaan viestinnällä on iso rooli Itämeren suojelussa. Kasvava tietoisuus vaikuttaa oleellisesti niihin poliittisiin päätöksiin, joilla määrätään teollisuuden ja maanviljelyksen toimintatapoja.
– Itämeren tilanne ei ole toivoton. Kun tahtotilaa löytyy, saadaan meren rehevöityminen varmasti hoidettua, Hänninen uskoo.
Saaristomeren tutkimuslaitos on osa Meri ja merenkulku -temaattista kokonaisuutta, joka on yksi Turun yliopiston kuudesta strategisesta tutkimuksen ja koulutuksen painopisteestä.
Teksti: Veera Heinonen
Video: Lotta Junnila
Kuvat: Hanna Oksanen
