Professori Andreas Philippopoulos-Mihalopoulos Westminsterin yliopistosta vieraili oikeustieteellisessä tiedekunnassa toukokuussa. Vierailulla hän ehti niin luennoida kuin järjestää tiedekunnassa osallistavan performanssin. Vierailu ulottui myös Seilin saarelle Law, Space and Justice -hankkeen vanavedessä.
Professori Andreas Philippopoulos-Mihalopoulos Westminsterin yliopistosta Isosta-Britanniasta vieraili Turun yliopiston oikeustieteellisessä toukokuussa. Hänellä on yhteys tiedekuntaan entisestään Miriam Tedeschin kanssa tehdyn tutkimusyhteistyön ansiosta.
Monipäiväisen vierailun aikana Philippopoulos-Mihalopoulos tutustui tiedekunnassa tehtävään tutkimukseen. Tiedekunnan tutkimuslounaalla hän kertoi ajatuksistaan oikeustieteellisestä tutkimuksesta ja opetuksesta. Vierailun aikana ehdittiin myös retriitille Seilin saarelle Law, Space and Justice -hankkeen kutsumana. Lisäksi Philippopoulos-Mihalopoulos piti Caloniassa avoimen luentoperformanssin, joka sai oikeustieteilijät ylös penkeistään.
– Olin tehnyt performanssin aiemmin New Yorkissa. Performanssiin valmistautuessa ajattelen usein yleisöä ja tilaa, sillä performanssi riippuu tilasta, jossa se toteutuu, kertoo Philippopoulos-Mihalopoulos.
Tiedekunnassa performanssi osui otolliseen maaperään. Philippopoulos-Mihalopoulosin mukaan on aina mielenkiintoista tehdä asioita luentoformaatin ulkopuolella.
– Henkilökunta suhtautui siihen todella hyvin ja jotkut olivat täysillä mukana, jopa minua haastaen. Se oli odottamatonta, Philippopoulos-Mihalopoulos kertoo.
"Laki ei ole mitään, jos siltä ei kontekstualisoi", toteaa Philippopoulos-Mihalopoulos.
Luentoperformanssi niveltyy Philippopoulos-Mihalopoulosin teoretisointeihin, joille keskeistä on lawscapen käsite.
– Tämä tarkoittaa sitä, että lakiin liittyvät eettiset normit niveltyvät aina materiaalisuuteen, objekteihin, ruumiisiin sekä inhimillisiin ja ei-inhimillisiin tiloihin. Ei ole sellaista immateriaalista lakia, jota voisi soveltaa kaikkiin. Jokainen tila ja ruumis mukautuu aina jonkinlaiseen lakiin, oli se sitten tottelemalla, vastustamalla, luomalla tai tuhoamalla, Philippopoulos-Mihalopoulos täsmentää.
Myytistä vastarintaan
Philippopoulos-Mihalopoulosin ajatukset nojaavat Spinozan ajatuksiin olemisen normeista. Hän kertoo, että riippuu oikeustieteilijästä ja lainharjoittajasta, miten hänen ajatuksensa otetaan vastaan.
– Jotkut tuomarit ovat pitäneet sitä hyödyllisenä ymmärtämistä ajatellen. Se ei välttämättä auta jokapäiväisessä lainharjoittamisessa, mutta laki ei kuitenkaan ole mitään, jos siltä ei kontekstualisoi, selventää Philippopoulos-Mihalopoulos.
Philippopoulos-Mihalopoulosin mukaan käytännön työssä toimivat asianajajat tietävät, että ei ole sellaista tapausta, jossa ei olisi mukana lukuisia muita tieteitä
– Voi olla, että tarvitaan esimerkiksi maantiedettä tai valokuvausta. Kaikki nämä asiat tulevat oikeuteen ja osaksi sen harjoittamista. On tärkeää ymmärtää näitä, sillä kyse ei ole vain lain kanssa toimimisesta, Philippopoulos-Mihalopoulos jatkaa.
Philippopoulos-Mihalopoulosille vastarinnan hetket ovat oikeudellisia hetkiä.
Oikeustieteessä on taipumusta ajatella lakia jonain, mikä on reifioitunutta. Philippopoulos-Mihalopoulosin lähestymistapa sen sijaan perustuu lain banalisointiin ja arkipäiväiseksi tekemiseen. Tässä ei ole kyse jargonista, vaan ruumiin voimaannuttamisesta.
– Vastarinnan hetket ovat oikeudellisia hetkiä. Näissä hetkissä vastustetaan, mutta myös otetaan laki omiin käsiin ja laajennetaan sen rajoja, toteaa Philippopoulos-Mihalopoulos.
Perinteisempiä oikeustieteilijöitä Philippopoulos-Mihalopoulosin metodit saattavat shokeerata. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa hän näkee laajempaa ajattelua.
– Täällä on hyviä ideoita ja tehdään hyviä asioita esimerkiksi ympäristöoikeuden saralla, josta itse aloitin. Ensinnäkin se paljastaa lain rajat. Maapallolla on omat prosessinsa, ja massasukupuuton kaltaisia asioita ei voi hallinnoida omasta nurkasta, pohtii Philippopoulos-Mihalopoulos.
Lain rajojen koettelua banalisoinnin keinoin
Lontoossa Westminsterin yliopistossa Philippopoulos-Mihalopoulos toimii johtajana Law and Theory Labissä, jota hän on ollut perustamassa.
– Nimessä on law and theory sen sijaan, että kutsuisimme sitä oikeudelliseksi teoriaksi tai lain filosofiaksi. Keksimme sen, koska halusimme korostaa sen tieteidenvälisyyttä. Kommunikoimme mielellämme muiden tieteenalojen kanssa teorian kautta, sanoo Philippopoulos-Mihalopoulos.
Philippopoulos-Mihalopoulos on myös taiteilija, ja hän näkee lain harjoittamisen kanssa yhtäläisyyksiä taiteentekemisen kanssa. Kyse on ilmaisusta ja subjektiviteetista, mutta myös poliittisuudesta. Jotkut Law and Theory Labissä tehtävät asiat ovat ainutlaatuisia myös maailmanlaajuisesti.
– Viimeisenä vuonna opiskelijat työskentelevät henkilökohtaisten tuutoreiden kanssa ja luovat jonkin artefaktin, joka kuvastaa sitä, kuinka he ymmärtävät lain. He esimerkiksi dekolonisoivat lakia. Lontoossa on paljon ihmisiä, jotka tulevat eri taustoista. On kiehtovaa, kuinka he ymmärtävät lain, Philippopoulos-Mihalopoulos pohtii.
Tuloksena on muun muassa installaatioita, maalauksia tai tanssiesityksiä. Lain banalisoinnin keinoin nekin, jotka eivät pidä itseään taiteellisina, oppivat ajattelemaan itseään luovina ihmisinä.
Metodeja Philippopoulos-Mihalopoulos pääsi vierailun aikana soveltamaan Seilin saarella, jonne hänet vei Law, Space and Justice -hankkeen tutkimusretriitti.
Philippopoulos-Mihalopoulosin omassa työssä on kausia, jolloin joko taide tai tutkimus on niskan päällä. Häntä myös kiinnostaa kanavoida tutkimusta taideprojekteihinsa. Maalaustaiteen, installaatioiden ja kirjoittamisen kautta hän voi käsitellä abstraktimpia ajatuksia.
– On eräs lause, joka on seurannut minua väitöstutkimuksestani lähtien. Se on Nietszcheltä: ”Ei ole ulkopuolta! Silti unohdamme sen; kuinka ihanaa, että unohdamme!"
– Parempi laki ulkopuolella. On tärkeää jatkaa tämän ajattelua, päättää Philippopoulos-Mihalopoulos.
> Lue Seilin saaren retriitistä
> Katso tallenne luentoperformanssista
> Lue lisää Philippopoulos-Mihalopoulosista
