Strategisen ohjauksen yksikön järjestämä tulevaisuustyöpaja järjestettiin osana Sitran koordinoimaa Finnsight 2022 -tapahtumaa, joka sisälsi aamupäivän studiot ympäri Suomea sekä iltapäivän valtakunnallisen verkkolähetyksen.
Turun yliopiston tulevaisuuspajassa kuultiin opiskelijoiden näkemyksiä tulevaisuuden työstä. Työskentelyn pohjana hyödynnettiin tulevaisuuskolmiota. Siinä mahdolliseen tulevaisuuteen nähdään vaikuttavan kolme asiaa: menneisyyden paino, nykyhetken työntö ja tulevaisuuden imu. Näiden pohjalta työpajassa keskusteltiin siitä, miten menneisyys vaikuttaa nykyhetken muutosprosesseihin, ja miten tulevaisuusnäkymät suhteutuvat näihin.
- Päivän teema, tulevaisuusvalta, liittyy siihen, ketkä saavat osallistua tulevaisuuteen liittyvään keskusteluun. Niillä on valtaa, jotka osallistuvat keskusteluihin. Tämän vuoksi olisi hyvä saada erilaisia näkemyksiä tulevaisuuskeskusteltuun, strategisen ohjauksen kehittämisasiantuntija Susanna Sutinen totesi aluksi.
- Opiskelijat katsovat tätä asiaa eri näkökulmasta, kuin ne, jotka ovat olleet työelämässä pidemmän aikaa. Opiskelijat ovat osa tulevaisuutta, ja siksi heillä pitäisi olla tulevaisuusvaltaa. Halusimme järjestää tämän työpajan, jotta nuoret ihmiset saavat ääntänsä kuuluviin, strategisen ohjauksen laatupäällikkö Juha Sainio kertoi.
Tulevaisuuden työssä mietityttävät teknologian ja ilmastonmuutoksen vaikutukset
Työpajassa keskusteltiin muun muassa siitä, onko työelämä jatkuvassa ja edelleen kiihtyvässä muutoksessa. Esiin nousivat teemat, kuten teknologiset muutokset ja työn tehokkuuteen liittyvät kysymykset: miten teknologia vaikuttaa työskentelyyn ja jatkuuko tehokkuuden tavoittelu samanlaisena?
Meneillään olevista muutoksista nostettiin muun muassa ilmastonmuutos, työhyvinvointiin liittyvät asiat ja siirtymävaiheet. Mitä esimerkiksi toisen asteen opiskelijat ajattelevat siitä, että päätöksiä tulevaisuuden suhteen täytyy tehdä niin nuorena? Opiskelijat pohtivat, että kenties tulevaisuudessa ei ole niin tarkkarajaista, miten koulutuksensa ja työelämään siirtymisen ajoittaa. Pohdintaa herätti myös kysymys siitä, voidaanko työntekoa varsinaisesti lopettaa, kun eläkkeelle siirrytään yhä vanhempina.
Työpajan lopuksi osallistujat miettivät tulevaisuusnäkymiään 2050-luvulla. Tulevaisuuden työhön liitettiin sekä toiveikkaita että varauksellisia ajatuksia. Aiheen tiimoilta keskusteltiin muun muassa siitä, missä työtä voi tehdä tulevaisuudessa, kun tälläkin hetkellä etätyö on monessa työnkuvassa mahdollista. Omalla tahollaan työskentelyyn liitettiin negatiivisena puolena yksinäisyys.
Lisäksi mietittiin ilmastonmuutoksen vaikutusta työntekoon: tehdäänkö työmatkoja yhtä paljon ja toisaalta millä liikennevälineillä niitä tehdään. Toiveikkaita ajatuksia heräsi siitä, että vapaa-aikaa ja palautumista painotettaisiin tulevaisuudessa enemmän, ja kuinka tämä voisi näkyä esimerkiksi nelipäiväisenä työviikkona tulevaisuudessa.
