Ympäristö voi tarjota ikääntyneen muistisairaan elämään merkityksen ja tarkoituksen kokemuksia
Hoito- ja elinympäristön ominaisuudet voivat tukea ikääntyneiden muistisairaiden henkilökohtaista henkisyyttä ja tuoda heidän elämäänsä merkitystä ja tarkoitusta. Henkisyyden huomioiminen hoitotyön ja elämisen ympäristöä suunniteltaessa tukee ikääntyneen muistisairaan minuutta.
Ikääntyneiden muistisairaiden määrän maailmanlaajuinen kasvu vaatii huomioimaan muistisairaiden omat näkemykset ja tarpeet hoitotyötä kehitettäessä.
– Henkisyys ja hengellisyys ovat osa ihmisen persoonaa, eivätkä ne katoa muistisairauden myötä. Niiden huomioiminen onkin tärkeä osa laadukasta muistisairaiden hoitotyötä. Henkisten tarpeiden ilmaiseminen voi kuitenkin vaikeutua muistisairauden edetessä, huomauttaa väitöskirjatutkija Kristiina Toivonen Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta.
Valokuvausmenetelmä tutkimuksen tukena
Toivonen tutki ikääntyneiden muistisairaiden ja heidän läheistensä kokemuksia henkisyyttä ja hengellisyyttä tukevasta hoitotyön ja elämisen ympäristöstä.
Ikääntyneitä muistisairaita ja heidän läheisiään haastateltiin ja haastattelujen tukena hyödynnettiin valokuvausmenetelmää, jossa tutkimukseen osallistujat yhdessä valokuvaajan kanssa kuvasivat ympäristön henkisyyttä ja hengellisyyttä tukevia elementtejä. Kuvien kautta osallistujat ilmaisivat paljon enemmän kuin olisivat sanoilla voineet.
– Muistisairaan henkisyyden ja hengellisyyden kokemus hoitotyön ympäristössä tiivistyi elämän tarkoituksen ja merkityksen etsimiseen, jota läheiset ja muut hoitoon osallistuvat tukevat, Toivonen kertoo.
Tarkoituksen ja merkityksen etsintää kuvastivat kolme olemassaoloon liittyvää kysymystä:
- Mihin minä kuulun?
- Mitä minusta jää jäljelle?
- Mihin olen menossa?
Ensimmäiseen kysymykseen etsittiin vastauksia yhteenkuuluvuuden tunteesta toisten ihmisten kanssa sekä omasta kotiseudusta, omasta kodista ja liittymisestä ympäröivään maailmaan.
Jäljen jättäminen maailmaan oli oman elämän jatkumista nuoremmassa sukupolvessa; siinä, että oli saanut jättää muistojaan elämään kertomalla niitä nuoremmille ihmisille. Myös konkreettiset itse tehdyt käsityöt tai esimerkiksi itse kirjoitetut runot vastasivat jäljen jättämisen kysymykseen.
Kolmas kysymys pohtii kuolemaa ja mahdollista kuolemanjälkeistä elämää, jota jotkut osallistujat lähestyivät uskonnon kautta. Joillain elämänkatsomus oli maallinen, mutta ajatus edeltä menneistä läheisistä saattoi lohduttaa oman kuolevaisuuden pohdinnassa.
– Hoitotyön ympäristön merkitys henkisyyden tukemisessa on kahdensuuntainen. Ympäristö voi muistuttaa ikääntynyttä siitä, mikä hänen elämäänsä tuo tarkoitusta. Lisäksi hoitoon osallistuvat voivat löytää ikääntyneen muistisairaan ympäristöstä vihjeitä, joiden kautta voivat tukea tätä elämän tarkoituksen ja merkityksen etsimisessä, Toivonen pohtii.
Tutkimus on julkaistu International Journal of Nursing Studies -lehdessä.
Lisätietoja:
Kristiina Toivonen, väitöskirjatutkija, hoitotieteen laitos, Turun yliopisto, 050 3729995, kristiina.toivonen@utu.fi
Riitta Suhonen, professori, hoitotieteen laitos, Turun yliopisto, 050 4350662, riisuh@utu.fi
