Turun biotiedekeskuksen tutkijat ovat löytäneet verenkierron molekyyleistä muutoksia, jotka saattavat osoittautua uusiksi tyypin 1 diabeteksen merkkiaineiksi. Uudet löydökset voivat auttaa selvittämään sairauden alkuvaiheen mekanismeja.
Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys alle 15-vuotiailla on Suomessa tilastoidusti maailman korkein, ja useissa teollisuusmaissa sairautta todetaan lapsilla enenevissä määrin.
Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteisen Turun biotiedekeskuksen tutkijat löysivät huipputason metabolomiikan menetelmiä hyödyntämällä muutoksia verenkierron pienmolekyyleissä eli metaboliiteissa jo ennen autoimmuniteetin syntymistä haimasaarekkeissa. Löydös voi tarjota tärkeitä vihjeitä tyypin 1 diabeteksen varhaisten merkkiaineiden kartoittamiseen ja sairauden syntymekanismien selvittämiseen.
Tutkimus oli osa laajaa suomalaista DIPP-kohorttitutkimusta.
Viitteitä tyypin 1 diabeteksen ennakointimahdollisuuksista
Nykyisellään ensimmäinen merkki autoimmuniteetin syntymisestä ja diabetesriskin kohoamisesta on haimasaarekkeita vastaan muodostuneiden autovasta-aineiden ilmaantuminen. Vaikka sairauden puhkeamista edeltää kuukausien tai vuosien ajan jatkuva autovasta-ainepositiivisuus, saattaa diabeteksen puhkeamisen estäminen hoidon avulla olla jo liian myöhäistä näiden vasta-aineiden ilmetessä.
– Uudet ja aiemmat metabolomiikkaan pohjautuvat löydöksemme viittaavatkin siihen, että tyypin 1 diabetes saattaa olla nykyistä varhaisemmin ennakoitavissa, jolloin hoidon aloittamisen aikaikkuna pitenee, sanoo Turun biotiedekeskuksen erikoistutkija Matej Orešič.
Tutkimusryhmä tekee parhaillaan yhteistyötä Helsingin yliopiston professori Mikael Knipin kanssa laajemmassa ja heterogeenisemmässä kohorttitutkimuksessa uusien ja aiempien tutkimustulosten vahvistamiseksi.
– Tulevaisuudessa tavoitteenamme on tarjota uutta tietoa tyypin 1 diabeteksen synnystä parantamalla ymmärrystä aineenvaihdunnan ja immuunijärjestelmän vuorovaikutuksesta. Tämä saattaa tarjota uusia mahdollisuuksia sekä sairauden varhaiseen ennakointiin että sen ehkäisyyn, Orešič toteaa.
Lisätietoja: Matej Orešič, erikoistutkija, Turun biotiedekeskus, Turun yliopisto ja Åbo Akademi, +358 44 972 6094, matej.oresic@utu.fi
