Vastajulkaistu tutkimus tarkasteli suomalaisvanhempien käsityksiä, asenteita ja käytännön tekijöitä, jotka vaikuttavat heidän päätökseensä rohkaista lapsiaan aktiiviseen liikkumiseen koulumatkoilla. Tulokset paljastivat keskeisiä esteitä ja motivaatiotekijöitä, jotka voivat auttaa edistämään lapsille terveellisempiä ja ympäristöystävällisempiä liikkumistapoja.
Turun yliopiston tuore tutkimus on tuonut esiin uusia näkökulmia lasten aktiivisten koulumatkojen tukemiseen ja siihen, mikä motivoi tai estää vanhempia rohkaisemasta lapsiaan liikkumaan kouluun jalan tai pyörällä. Aktiivinen koulumatka tarkoittaa liikuntamuotoja, kuten kävelyä tai pyöräilyä, jotka tuovat arkeen säännöllistä fyysistä aktiivisuutta ja vähentävät liikenteen ympäristökuormitusta.
– Fyysisesti aktiivinen liikkuminen kouluun on paitsi kestävää, myös lapsen terveyttä ja hyvinvointia tukevaa: se auttaa lapsia saavuttamaan suositellun päivittäisen liikunnan määrän ja vähentää samalla liikenteen hiilidioksidipäästöjä, kertoo psykologian väitöskirjatutkija Marianna Melin.
Koulumatkan pituus ja sosiaaliset normit ratkaisevampia kuin ilmastoasenteet
Yksi tutkimuksen merkittävimmistä havainnoista oli, kuinka sosiaaliset normit vaikuttavat merkittävästi vanhempien päätöksiin. Jos vanhemmat uskoivat lapsen luokkatovereiden kulkevan aktiivisesti, he olivat todennäköisemmin taipuvaisia kannustamaan omaa lastaan kulkemaan jalan tai pyörällä.
– Tämä viittaa siihen, että positiivisten esimerkkien ja mallien esille tuominen voi olla tärkeä keino lisätä aktiivista koulumatkaliikkumista, Melin sanoo.
Tutkimus toi myös esiin koulumatkan pituuden vahvan yhteyden kulkumuodon valintaan. Lyhyemmät koulumatkat lisäsivät selvästi todennäköisyyttä, että lapsi kulki aktiivisesti kouluun. Mitä pidempi matka oli, sitä useammin kulkumuodoksi valikoitui passiivinen vaihtoehto, kuten auto.
Yllättävä havainto oli, että vanhempien ilmastoon liittyvät huolenaiheet ja ympäristöön liittyvät asenteet eivät suoraan olleet yhteydessä siihen, kannustivatko he lapsiaan kulkemaan aktiivisesti. Tulos viittaa siihen, että ympäristöystävällisyys syynä ei riitä motivoimaan vanhempia.
– Pikemminkin käytännönläheiset tekijät, kuten koulumatkan pituus ja motivoivana tekijänä liikunnan terveyshyödyt ja lasten kaverien kulkutavat, näyttävät olevan tärkeämpiä motivoivia tekijöitä edistämään lasten aktiivista koulumatkaliikkumista, Melin jatkaa.
Aktiivista koulumatkaliikkumista voi edistää eri tekijöillä
Aktiivisen koulumatkaliikkumisen edistämisessä voisi olla hyödyllistä keskittyä sosiaalisten normien vahvistamiseen, erityisesti tuomalla esiin positiivisia roolimalleja ja esimerkkejä. Lisäksi terveysvaikutusten korostaminen ja sääolosuhteisiin liittyvien huolenaiheiden lievittäminen voivat kannustaa vanhempia tukemaan lapsensa aktiivista liikkumista.
– Tulokset tarjoavat välineitä päättäjille, opettajille ja terveysalan ammattilaisille, jotka pyrkivät edistämään lapsille terveellisempiä ja ympäristöystävällisempiä liikkumistapoja, toteaa Marianna Melin.
Tutkimus perustuu kyselytutkimukseen suomalaisvanhempien kokemuksista ja näkemyksistä lasten koulumatkaliikkumisesta. Se toteutettiin osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa laajempaa Ilmastotuuppaus-hanketta. Ilmastotuuppaus-hankkeessa on mukana Turun yliopiston lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Suomen ympäristökeskus, Pellervon taloustutkimus ry, Itä-Suomen yliopisto ja Työterveyslaitos. Tämän osatutkimuksen toteuttivat Turun yliopiston psykologian oppiaineesta väitöskirjatutkija Marianna Melin, yliopisto-opettaja, dosentti Jarno Tuominen ja professori Paula Salo.
Tutkimus on luettavissa ScienceDirectin verkkosivuilla.
