Turun yliopistossa kehitettyä hackmaniittia viedään avaruusasemalle osana Euroopan avaruusjärjestö ESA:n ja Turun yliopiston uutta tutkimusprojektia. Tutkimuksessa selvitetään, soveltuuko hackmaniitti mittaamaan erilaisten materiaalien avaruudessa saamaa säteilyä.
Turun yliopistossa kemian laitoksella valmistetut hackmaniittinäytteet laukaistaan SpaceX-yhtiön rahtilennon matkassa kohti kansainvälistä ISS-avaruusasemaa tiistaina 5.11., puoli viiden aikaan aamuyöllä Suomen aikaa. Kun hackmaniitti on päässyt perille asemalle, kaksi hackmaniittilevyä asennetaan avaruusaseman ulkopuolella olevalle materiaalitutkimusalustalle mittaamaan säteilymääriä.
Mika Lastusaari pitää kädessään samanlaista hackmaniittikalvoa, joita lähetetään kansainväliselle ISS-avaruusasemalle tutkittavaksi. Altistuessaan UV-säteilylle hackmaniitti värjäytyy violetiksi, ja altistuksen jälkeen materiaalin väri palautuu.
Euroopan avaruusjärjestö ESA:n rahoittamassa uudessa materiaalitutkimusprojektissa selvitetään, soveltuuko hackmaniitti mittaamaan uv-säteilyä, jolle erilaiset materiaalit avaruuslennoilla altistuvat.
– Jos tutkimus osoittaa hackmaniitin toimivan avaruudessa, sillä voitaisiin parhaassa tapauksessa korvata nykyiset säteilymittarit, joita käytetään avaruudessa tehtävässä materiaalitutkimuksessa. Myös astronauttien puvuissa voisi olla hackmaniittilaatat, jotka ilmaisevat avaruuskävelyn aikana saatua säteilyaltistusta, sanoo älykkäiden materiaalien kemian professori ja tutkimusryhmän johtaja Mika Lastusaari.
Avaruusasemalla käytetään tällä hetkellä kalliita ja hankalasti asennettavia sähkökäyttöisiä säteilymittareita. Tutkijat uskovat hackmaniitin sopivan erityisen hyvin avaruussäteilyn mittaamiseen, sillä materiaali ei vaadi sähköä tai erityisiä laitteita toimiakseen, vaan mittaus perustuu materiaalin värin vaihtumiseen säteilyn vaikutuksesta. Se on myös edullinen ja helposti valmistettava materiaali.
– Hackmaniitti kestää hyvin avaruuden ääriolosuhteita ja sillä voidaan mitata säteilyä helposti ilman sähköä ja ilman hankalia laitteita. Materiaali on ominaisuuksiltaan kuin tehty avaruuskäyttöön, ja avaruudessa oleva säteily on juuri sopivaa hackmaniitille, tohtori Sami Vuori kertoo.
Tutkimusprojekti kestää puolesta vuodesta vuoteen, minä aikana astronauttien keräämää dataa analysoidaan sekä Euroopan avaruusjärjestössä että Turun yliopistossa.
Hackmaniitin mahdollinen jatkokehitys avaruuskäyttöön riippuu siitä, millaisia tuloksia materiaalin soveltuvuudesta saadaan projektin edetessä.
– En tiedä kuinka ainutlaatuista tutkimusryhmälle on saada kehittämäänsä materiaalia avaruusasemalle, mutta ainakin meille tämä on todella suuri hetki. On hienoa päästä kokeilemaan miten hackmaniitti avaruudessa käyttäytyy, Lastusaari sanoo.
Yksi hackmaniitin monista ominaisuuksista, on sen jälkiloiste, eli materiaali jatkaa hohtamista vielä UV-valolle altistumisen jälkeenkin. Kuva Suvi Harvisalo.
Lastusaaren johtamalla älykkäiden materiaalien kemian tutkimusryhmällä on parhaillaan käynnissä useita muitakin hankkeita, joissa kehitetään hackmaniittia erilaisiin sovelluksiin.
Pääkuva: ISS-avaruusasema, lähde NASA Johnson
