Hiljattain julkaistu tutkimus lintuhämähäkkien eli tarantuloiden ekologisista suhteista paljastaa, että nämä hurjamaineiset hämähäkit tulevat usein hyvin toimeen sammakkoeläinten, matelijoiden ja jopa toisinaan hämähäkkejä syövien armeijamuurahaisten kanssa. Samassa tutkimuksessa selvisi, että tarantuloiden tiheä karvapeite on todennäköisesti kehittynyt puolustusmekanismiksi näitä saalistavia muurahaisia vastaan.
Kansainvälinen tutkijaryhmä teki laajan kirjallisuuskatsauksen ja selvitti, miten tarantulat ovat vuorovaikutuksessa eri lajien kanssa.
Tutkimuksessa raportoitiin ensimmäistä kertaa tarantuloiden ja käärmeiden, lukkien ja skorpionilukkien välisiä vuorovaikutussuhteita, ja lisäksi raportoitiin yli 60 ennen tuntematonta tapausta tarantuloiden ja sammakkoeläinten välisistä vuorovaikutuksista, kymmenestä eri maasta.
Tutkijoiden mukaan tarantuloiden ja muiden lajien välinen vuorovaikutus tai jopa yhteiselo on usein hyödyllistä molemmille osapuolille.
– Tarantuloiden piilopaikoissa asuvat sammakot ja konnat hyötyvät hämähäkki-isäntiensä tarjoamasta suojelusta saalistajiaan vastaan. Sammakot puolestaan syövät hyönteisiä, jotka voivat olla haitallisia hämähäkille, sen munille sekä poikasille. Näyttää siltä, että tarantulat eivät ehkä olekaan niin pelottavia ja hurjia, kuin niiden maine antaa ymmärtää, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja, Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikön tutkija Alireza Zamani.
Sammakot ja tarantulat voivat asua yhdessä ja molemmat hyötyvät yhteiselosta. Kuva: Francesco Tomasinelli & Emanuel Biggi
Tarantula ja konna jakamassa tarantulan piilopaikkan puussa. Kuva: Delwin Eggers
Lajien välisten vuorovaikutusten lisäksi tutkimuksen yksi tärkeimmistä havainnoista on tutkijoiden ehdottama uusi hypoteesi sille, miksi tarantulat ovat niin karvaisia. Tutkijat uskovat, että tarantula-hämähäkkien tunnusomainen paksu karvapeite on voinut kehittyä puolustusmekanismiksi, joka auttaa hämähäkkejä suojautumaan niitä uhkaavia muurahaisia vastaan.
Tarantuloiden ja muurahaisten välinen suhde onkin tutkijoille arvoituksellinen.
Tarantulan kolossa vierailevat muurahaiset eivät ole kiinnostuneita pesässä olevista hämähäkinpoikasista. Kuva: Witold Lapinski
– Tehtyjen havaintojen mukaan esimerkiksi pahamaineiset armeijamuurahaiset jättävät yleensä aikuiset tarantulat ja niiden poikaset rauhaan. Tämä on varsin mielenkiintoista, sillä nämä muurahaiset hyökkäävät tunnetusti monenlaisten niveljalkaisten kimppuun ja syövät niitä, Zamani sanoo.
Muurahaisten havaittiin menevän tarantulan koloon, keräävän ruuan tähteitä ja muutenkin puhdistavan pesäkoloa, mikä on hyödyllistä hämähäkille. Vain muutama muurahainen yritti hyökätä hämähäkin kimppuun. Nämä yritykset kuitenkin epäonnistuivat, koska hämähäkin jalkoja suojasi jäykkä ja tiheä karvapeite.
– Tarantulan vartaloa peittävä tiheä karva vaikeuttaa muurahaisten puremista tai pistämistä, joten uskomme, että karvoitus on saattanut kehittyä puolustusmekanismiksi. Tätä hypoteesia tukevat myös aiemmat havainnot siitä, että monet Uuden Maailman tarantulalajit, jotka kaivavat pesänsä maahan, peittävät munapussinsa piikikkäillä karvoilla. Tarantulat vapauttavat nämä piikkikarvat tyypillisesti puolustusmekanismina, joka pelottaa ja joskus jopa tappaa hyökkääjänsä. Munapussien peittäminen näillä karvoilla vaikeuttaa muurahaisten ja muiden vahingollisten niveljalkaisten liikkumista ja estää niitä hyökkäämästä munien kimppuun, Zamani selittää.
Tutkijoiden mukaan tehokkaasti suojaavan karvoituksen kehittyminen on kuitenkin ollut ominaista vain tietyille tarantulalajeille. Ne lajit, joilla on vähemmän tiheä karvoitus, jäävät alttiimmiksi saalistavien muurahaisten hyökkäyksille ja joutuvat suojautumaan muilla keinoilla.
Tutkijat kuvasivat artikkelissa myös ainutlaatuisen pakostrategian, jota Uuden Maailman puissa viihtyvät tarantulat käyttävät muurahaisten uhatessa.
Avicularia hirschii -tarantula pakenee muurahaisia roikkumalla lehdestä. Kuva: Emanuele Biggi
– Eräässä kenttätutkimuksessa Perussa havaittiin, että Avicularia hirschii -tarantulalajin naaras jätti silkkisen piilopaikkansa ja pudottautui roikkumaan lehden reunalta etujalkojensa kärkien varassa, kun se oli havainnut saalista etsivien muurahaisten lähestyvän, Zamani kertoo.
Tutkijoiden mukaan tarantuloilla saattaa olla toinenkin pakostrategia, johon liittyy aiemmin tuntematon kemiallinen puolustusmekanismi. Tutkijat ehdottavat, että hämähäkkien ruumiin pinnalla on erikoistuneita rauhasia, jotka erittävät petoja karkottavia aineita.
– Tätä hypoteesia tukee havainto, että kissat ja koirat, joilla on pitkälle kehittynyt hajuaisti, kavahtavat helposti ja siirtyvät kauemmas haistettuaan tarantulan. Näiden petoja karkottavia kemikaaleja tuottavien rauhasten toiminta on ollut tähän asti tuntematon, Zamani sanoo.
Kemiallista puolustusmekanismia koskevan hypoteesin vahvistamiseksi tarvitaan vielä lisää tutkimuksia, mutta nyt julkaistu tutkimus on merkittävä edistysaskel tarantuloiden käyttäytymisen ja toiminnan ymmärtämisessä.
Artikkeli on julkaistu Journal of Natural History -lehdessä
