Sosiaalisella pääomalla on keskeinen merkitys nuorten koetulle hyvinvoinnille, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Merkitys on erityisen suuri niille, joiden hyvinvoinnin taso on muuten matala. Kaikista sosiaalisista suhteista perhesuhteet osoittautuivat muita tärkeämmiksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin 12–13-vuotiaita nuoria, ja se julkaistiin Social Indicators Research -lehdessä.
Minna Tuominen ja Leena Haanpää Turun yliopistosta tutkivat sosiaalisen pääoman yhteyttä Suomessa asuvien kuudesluokkalaisten nuorten koettuun hyvinvointiin.
– Sosiaalinen pääoma on resurssi, jota on tutkittu valtavasti. Sosiaalisen pääoman käsite on kuitenkin määritelty eri tutkijoiden toimesta eri tavoin, minkä vuoksi tutkimukset eivät ole keskenään verrannollisia, toteaa Minna Tuominen, joka toimii sosiologian tohtorikoulutettavana.
Aikaisemman tutkimuksen valtavirrasta poiketen Tuominen ja Haanpää käsittelivät sosiaalista pääomaa moniulotteisena resurssina, joka kattaa sosiaaliset verkostot, luottamuksen toisiin ihmisiin ja vastavuoroisen avun annin ja saannin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikki kolme sosiaalisen pääoman ulottuvuutta on tärkeää huomioida yhdessä, koska ne korreloivat keskenään; yhden ulottuvuuden poisjättö saattaisi vääristää muilla ulottuvuuksilla saatuja tuloksia. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että jokaisella sosiaalisen pääoman ulottuvuudella on selvä yhteys nuorten koettuun hyvinvointiin. Luottamuksella, erityisesti luottamuksella omiin perheenjäseniin, näyttäisi kuitenkin olevan muita suurempi merkitys.
– Sosiaalinen pääoma on erittäin relevantti tekijä hyvinvointitutkimuksessa, Tuominen kiteyttää. Tutkimuksen mukaan huonovointiset nuoret kärsivät selvimmin sosiaalisen pääoman vajeesta. Kuitenkin juuri tässä ryhmässä sosiaalisen pääoman yhteys hyvinvointiin näkyi kaikkein voimakkaimpana. Huonovointiset nuoret saattavat siis hyötyä muita enemmän, jos heidän sosiaalisen pääomansa tasoa saadaan kasvatettua. Kysymys kuuluukin, miten se tehdään.
– Se, miten suhtaudumme muihin ihmisiin, luotammeko heihin vai emme, autammeko tarpeen tullen vai emme, on merkittäviltä osin opittua, Tuominen selittää. Siksi on tärkeää, että kasvattajat kaikilla tasoilla tiedostavat asian. Kouluinstituutiolla on tärkeä strateginen tilaisuus panostaa systemaattisesti nuorten sosiaalisten suhteiden lisäämiseen, luottamuksen vahvistamiseen ja vastavuoroisuuden kulttuurin kehittämiseen. Parhaassa tapauksessa koulut saattavat jopa pystyä kompensoimaan mahdollista sosiaalisen pääoman niukkuutta nuoren omassa perhepiirissä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin vuosina 2018–2019 kerättyä International Survey of Children’s Well-Being (ISCWeB) -kyselyaineistoa. Tutkimuksen otos koski 12–13-vuotiaita suomalaisia kuudesluokkalaisia.
