Äidin raskaudenaikainen pitkäaikainen psyykkinen stressi ja pitkäaikaiset korkeat kortisolipitoisuudet ovat yhteydessä lapsen suolistomikrobiston koostumukseen, selviää FinnBrain-tutkimuksen tuoreesta julkaisusta. Tulokset auttavat ymmärtämään, miten raskaudenaikainen stressi voi olla yhteydessä lapsen kasvuun ja kehitykseen. Tutkimus on julkaistu arvostetussa Psychoneuroendocrinology-lehdessä.
Raskaudenaikainen stressi voi vaikuttaa syntyvän lapsen kasvuun ja kehitykseen. Sitä ei kuitenkaan vielä täysin ymmärretä, miten raskaudenaikaisen stressin vaikutukset välittyvät lapseen.
– Tutkimuksessamme osoitettiin, että äidin pitkäaikainen psyykkinen oireilu ja korkeat kortisolipitoisuudet raskauden aikana ovat yhteydessä lapsen suolistomikrobiston koostumukseen mutta eivät monimuotoisuuteen, kertoo lääkäri, tohtorikoulutettava Anna Aatsinki.
Tutkimuksessa hyödynnettiin hiuskortisolimittausta, jonka avulla pystyttiin määrittämään stressihormoni kortisolin keskimääräiset pitoisuudet usean kuukauden ajalta. Lisäksi äidin oireita kartoitettiin kolme kertaa raskauden aikana. Lapsen suolistomikrobisto analysoitiin varhain 2,5 kuukauden iässä rinnakkaissekvensoinnilla.
Aiemmin vastaavaa on tutkittu eläimillä ja kahdessa pienemmässä ihmistutkimuksessa, joten 399 äidin ja heidän lastensa aineisto on tähän mennessä maailman suurin, ja saadut tulokset tuovat merkittävää uutta tietoa ilmiöstä. Tässä työssä pystyttiin vahvistamaan jo aiemmin tehtyjä havaintoja.
Mikrobiston osuutta stressioireilun välittäjänä tutkitaan
Sekä proteobakteerit että laktobasillit ovat yleisiä lapsen suolistomikrobeja.
– Havaitsimme muun muassa, että odottavan äidin pitkäaikainen psyykkinen stressi oli yhteydessä suurempaan määrään proteobakteereihin kuuluvia bakteerisukuja lapsen mikrobistossa. Lisäksi pitkäaikaiset psyykkiset oireet olivat yhteydessä pienempään määrään Akkermansia-sukua, jonka ajatellaan olevan terveydelle hyödyllinen ainakin aikuisilla, summaa Aatsinki.
Aatsingin mukaan mielenkiintoista oli myös, että matalat kortisolipitoisuudet olivat yhteydessä suurempaan määrään laktobasilleja lapsen suolistomikrobistossa. Laktobasillien ajatellaan olevan terveydelle hyödyllisiä.
Sen sijaan proteobakteerit sisältävät myös lajeja, jotka kykenevät aiheuttamaan tulehdusreaktion elimistössä. Proteobakteerit voivat myös olla yhteydessä lapsen myöhempään sairastuvuuteen. Siksi tutkijoiden mukaan on tärkeää selvittää, miten havaitut muutokset ovat yhteydessä lapsen kehitykseen.
– Tutkimuksemme ei kerro syy-seurausyhteydestä tai siitä, onko raskaudenaikainen psyykkinen stressi yhteydessä eroihin mikrobiston aineenvaihduntatuotteissa tai esimerkiksi immuunijärjestelmän toiminnassa, joten tärkeitä kysymyksiä on vielä selvittämättä, Aatsinki toteaa.
Tutkimus on osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta ja sen suoli-aivoakselia tutkivaa osatutkimusta. Dosentti Linnea Karlssonin johtamassa osatutkimuksessa selvitetään, miten raskaudenaikainen stressi vaikuttaa lapsen mikrobiston kehitykseen ja miten lapsen suolistomikrobisto on yhteydessä myöhempään aivojen kehitykseen.
Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksessa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Mukana on yli 4 000 lapsiperhettä, joita seurataan raskausajasta pitkälle aikuisuuteen.
Lisätietoja:
Anna Aatsinki, lääkäri, tohtorikoulutettava, p. 040 5700877, ankaaa@utu.fi
Dosentti Linnea Karlsson, lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, linnea.karlsson@utu.fi
