Tuore tutkimus osoittaa, että hevoset, jotka elävät vähintään kolmen yksilön laumoissa ja suurissa tarhoissa, ovat taitavampia seuraamaan ihmisen eleitä kuin yksittäin elävät hevoset. Ihmisen tuttuudella ei ollut vaikutusta eleiden ymmärtämiseen.
Villihevoset elävät monimuotoisissa sosiaalisissa ryhmissä, jotka voivat kulkea päivässä keskimäärin 9–16 kilometrin matkoja ja käyttää yhden kesän aikana jopa 40 neliökilometrin kokoista aluetta. Sitä vastoin kesyhevoset elävät vaihtelevan kokoisissa tarhoissa ja ryhmissä tai yksittäin karsinoissa tai pienissä tarhoissa.
Hevoset, jotka elävät suuremmissa tarhoissa tai laitumilla ovat aktiivisempia – ne voivat liikkua vapaasti mielensä mukaan ja esimerkiksi siirtyä varjoon tai suojaan tuulelta ja sateelta. Kun hevoset elävät laumoissa, ne voivat toteuttaa sosiaalisia tarpeitaan, olla vuorovaikutuksessa useiden yksilöiden kanssa ja välttää ei-toivottuja kohtaamisia.
– Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että hevoset, joilla on pääsy laitumelle lajitovereiden kanssa, oppivat nopeammin ja ovat vähemmän aggressiivisia ihmisiä kohtaan kuin yksittäisissä karsinoissa elävät hevoset. Sen takia halusimme tutkia, vaikuttaako sosiaalinen ympäristö ja elinolosuhteet hevosten herkkyyteen lukea ihmisten eleitä, sanoo väitöskirjatutkija Océane Liehrmann Turun yliopiston biologian laitokselta.
Aihetta tutkineeseen kansainväliseen tutkimusryhmään kuului tutkijoita Turun ja Helsingin yliopistoista sekä INRAE:sta, Ranskan kansallisesta maatalous-, ruoka- ja ympäristöinstituutista. Ryhmä tutki hevosten tapaa reagoida ihmisten osoittaviin eleisiin sekä reagointitavan riippuvuutta hevosten elinympäristöstä. Lisäksi tutkijat testasivat hevosten reaktioiden eroavaisuutta, kun eleen näytti tuttu omistaja tai tuntematon ihminen. Tutkimukseen osallistui 57 harrastehevosta omistajineen Turun alueelta.
Laumoissa elävät, laitumella aikaa viettävät ja suurissa tarhoissa asuvat hevoset seurasivat tarkemmin ihmisen eleitä
Tutkimuksessa hevosille tehtiin käyttäytymistesti, jossa osoittaja – joko omistaja tai tutkija – seisoi kahden laatikon välissä. Kummassakin kannellisessa laatikossa oli pala porkkanaa. Hevosia talutti avustaja, joka pysäytti hevoset osoittajan eteen. Tämän jälkeen osoittaja siirtyi lähemmäs toista laatikkoa osoittaen kädellä ja katseen suunnalla laatikkoon, jonka luokse hevosen piti liikkua. Hevonen päästettiin irti valitsemaan jompikumpi kahdesta laatikosta. Jos hevonen lähestyi osoitettua laatikkoa, osoittaja avasi laatikon ja palkitsi hevosen porkkanalla. Jos hevonen lähestyi toista laatikkoa, osoittaja otti hevosen kiinni ja hevosta ei palkittu. Koe toistettiin 10 kertaa jokaisen hevosen kohdalla, ja tutkijat tarkkailivat, kuinka monta kertaa kymmenestä hevonen seurasi osoittajan elettä.
Tutkimustilanne, jossa hevosen omistaja osoittaa hevoselle oikealla puolellaan olevaa ämpäriä. Kuva Océane Liehrmann.
– Mielenkiintoista oli, että vähintään kolmen yksilön laumoissa elävät hevoset valitsivat osoitetun laatikon useammin kuin yksin tai pareittain elävät. Samoin hevoset, jotka viettävät aikaa laitumella tai suurissa tarhoissa vähintään 8 kuukautta vuodesta, seurasivat osoittajan elettä useammin kuin pienissä tarhoissa elävät hevoset, kuvailee Liehrmann.
Tässä tutkimuksessa suurissa tarhoissa eläneet hevoset elivät usein myös isommissa laumoissa, kun taas suurin osa hevosista, jotka elivät pienissä tarhoissa, elivät yksin tai vain yhden tarhakaverin kanssa. Tämän takia tutkijoiden on vaikeaa sanoa, kumpi vaikuttaa tuloksiin enemmän, tilan ja virikkeiden puute vai sosiaalisen vuorovaikutuksen puute.
Esimerkkikuvassa haka, jossa hevoset elävät yksin. (Kuva: Adobe Stock, Antonio)
– On kuitenkin mahdollista, että isommissa ryhmissä elävät hevoset voivat hyötyä suuremmasta älyllisestä stimulaatiosta, sillä vapaa vuorovaikutus lajitovereiden kanssa edistää sosiaalisia tilanteita, joista hevoset voivat oppia ja näin kehittää sosio-kognitiivisia taitojaan. Tämä voisi myös selittää, miksi laumoissa elävät hevoset suoriutuivat paremmin osoittamistehtävästä, Liehrmann toteaa.
Konteksti saattaa vaikuttaa ihmisen tuttuuden merkitykseen
Tutkijat havaitsivat lisäksi, että osoittamistehtävästä suoriutuminen ei riippunut osoittajan tuttuudesta, vaan onnistumisprosentti oli vastaava osoittajan ollessa omistaja tai tuntematon henkilö. Havainto ei tue aiempaa tutkimusta, joka on tehty samalla hevosotoksella. Aiemmassa tutkimuksessa Liehrmann havaitsi tutkimusryhmänsä kanssa, että käsittelijän tuttuus vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen uusissa tilanteissa.
– Hypoteesimme on, että konteksti saattaa vaikuttaa, kun tutkitaan ihmisen tuttuuden merkitystä ihmisen ja eläimen vuorovaikutuksessa. Stressaavissa tilanteissa eläimet saattavat turvautua ennemmin tuttuun kuin tuntemattomaan ihmiseen. Positiivisessa kontekstissa, jossa eläimellä on lähtökohtaisesti turvallinen olo, ihmisen tuttuudella on vähemmän merkitystä, Liehrmann sanoo.
– Tutkimuksemme osoitti, että elinympäristö vaikuttaa hevosten kykyyn seurata ihmisen osoittamiselettä. Hevosten elinolosuhteista ja niiden parantamisesta käydään parhaillaan keskustelua hevospiireissä. Tuloksemme tukevat ajatusta, että pääsy isoon tarhaan ja mahdollisuus vuorovaikutukseen lajitovereiden kanssa voisivat edesauttaa hevosten sosiaalisen käyttäytymisen kehittymistä ja ulottua edistämään vuorovaikutusta ihmisten kanssa, Liehrmann toteaa.
Kuvat medialle:
Median edustajat voivat vapaasti käyttää oheisia kuvia aiheeseen liittyvässä uutisoinnissa. Mainitsethan kuvaajan nimen kuvan yhteydessä. Kuvat ja video: Océane Liehrmann
> Kuva tutkimustilanteesta
Kuvateksti: Tutkimustilanne, jossa hevosen omistaja osoittaa hevoselle oikealla puolellaan olevaa ämpäriä.
> Kuva tutkimusasetelmasta
Kuvateksti: Piirroskuva ja valokuva tutkimustilanteesta.
