Korona-ajan etäopetus koetteli erityisesti yksinhuoltajaperheitä sekä perheitä, joissa kumpikaan vanhemmista ei voinut tehdä etätöitä tai perhetilanteissa oli hankauksia. Turun ja Itä-Suomen yliopistojen tutkimus toi esille myös myönteisiä piirteitä: etäopetusaika toi näkyväksi perheiden piilo-osaamista ja asiantuntemusta lasten oppimista ja koulunkäyntiä koskevissa asioissa.
Etäopetusaika toi peruskouluikäisten lasten perheiden eteen uudenlaisen tilanteen, jossa toimintamallit oli luotava nopeasti uudelleen. Vanhempien oli luovittava työelämän vaatimusten ja lasten etäkoulunkäynnin ristiaallokossa parhaaksi katsomallaan tavalla. Turun ja Itä-Suomen yliopistojen kasvatustieteiden tutkijat selvittivät vanhempien toimijuuskokemuksia sekä koettujen voimavarojen että huolenaiheiden näkökulmista.
– Useimmat vanhemmat pystyivät löytämään muuttuneessa tilanteessa selviytymiskeinoja ja tarvittavia voimavaroja. Vanhempien onnistumiskokemuksia vahvistivat ennen kaikkea luottamus omiin kykyihin, toimiviin ihmissuhteisiin sekä siihen, ettei lyhytaikainen etäopetusjakso syökse lapsia tai perheitä katastrofiin. Monet pitivät arvokkaana mahdollisuutta saada lähituntumaa lastensa koulunkäyntiin. Kaikilla voimavaroja ei kuitenkaan ollut, opettajankoulutuslaitoksen yliopistonlehtori Serja Turunen Turun yliopistosta sanoo.
Turusen mukaan tutkimustulokset saivat tutkijat huomaamaan kodin ja koulun yhteistyön kipukohtia ja joustamattomuutta muuttuvissa tilanteissa.
– Etäopetusjakson aikana vanhemmat tuntuivat unohtuvan, kun opettajilla oli täysi työ omien toimintamalliensa uudelleenluomisessa. Ammattikasvattajien kannattaisi entistäkin painokkaammin pyrkiä huomioimaan lasten vanhempia kasvatuskumppaneina ja aktiivisina toimijoina sekä luomaan uusia, joustavampia yhteistyömuotoja kotien suuntaan. Perheissä on valtavasti piilo-osaamista ja asiantuntemusta lasten oppimista ja koulunkäyntiä koskevissa asioissa, Turunen sanoo.
Tutkimus toi esille, ettei koululaisten vanhemmilla ollut juurikaan käsitystä siitä, miten heidän oletettiin tilanteessa toimivan. Puhuttiin etäopetuksesta, mutta opettajien toimintatapojen kirjavuus ja jopa lähes täydellinen opettamattomuus ohjasivat vanhempia kantamaan vastuuta lastensa oppimisesta ja kouluarjen rytmittämisestä oman työnsä ohella. Erilaisista toimintatavoista tuotiin esille muun muassa sitä, miten osa opettajista piti koko koulupäivän lapsiin yhteyttä etänä, osa lähetti listan tehtävistä koulutöistä, ja kaikkea tältä väliltä. Tilanne synnytti epävarmuutta ja kritiikkiä opettajien toimintamalleja kohtaan, toisaalta monet vanhemmat kokivat vapauden ja ilon tunteita voidessaan rakentaa uutta arkeaan parhaaksi katsomallaan tavalla.
Vanhemmat hyödynsivät tilanteessa paitsi vanhemmuuden kautta syntynyttä asiantuntijuuttaan ja arjen organisointitaitojaan, myös koulutuksen tai työelämän kautta karttunutta osaamistaan. Avainasemassa olivat myös toimivat ihmissuhteet ja ymmärtäväiset työnantajat. Jos perhetilanteessa oli hankausta, toista vanhempaa ei ollut tukena tai kummallakaan vanhemmalla ei ollut etätyömahdollisuutta, olivat perheet helposti pulassa. Kouluilta tai muilta oppimisen tuen tahoilta vain harvat vanhemmat kokivat saavansa sitä tukea ja vuorovaikutusyhteyttä, jota olisivat tilanteessa kaivanneet.
– Vastaajissa oli vanhempia, jotka eivät löytäneet itsestään tai ympäristöstään minkäänlaisia voimavaroja, vaan olivat jo muutamassa viikossa lopen uupuneita tilanteeseen. Nämä vanhemmat herättivät meissä suuren huolen tunteen. Kun nyt kuuntelee julkista keskustelua mielenterveyspalvelujen alati kasvavista saatavuusongelmista, herää kysymys, ovatko nämä vanhemmat vieläkään saaneet apua haasteisiinsa ja toipuneet tilanteesta, Turunen sanoo.
Reilun 300 vanhemman vastauksista koottu tutkimusaineisto kerättiin covid-19-pandemian ensimmäisten etäopetusviikkojen aikana vanhemmille suunnatulla kyselylomakkeella. Avointen kysymysten vastauksia analysoitiin ekologisen toimijuusmallin kehyksessä. Mallia on yleisesti hyödynnetty tutkittaessa ammatillista toimijuutta, mutta vanhemmuustutkimuksissa vähemmän.
Tutkimus on julkaistu Kasvatus-lehden covid-19-teemanumerossa 4/2022. Artikkelia ovat kirjoittaneet Turusen lisäksi Anitta Melasalmi ja Teija Koskela Turun yliopistosta sekä Kaisa Pihlainen Itä-Suomen yliopistosta.
>> Kasvatus-lehdessä julkaistu artikkeli
Lisätietoja: Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yliopistonlehtori Serja Turunen, p. 050 592 6920, serja.turunen@utu.fi
