Kiusaaminen on maailmanlaajuinen ongelma, osoitti Turun yliopistossa tehty laaja kansainvälinen tutkimus. Tutkimuksessa selvitettiin kiusatuksi joutumisen yhteyttä mielenterveyden oireisiin. Niillä nuorilla, joita kiusattiin sekä kasvokkain että netissä, kiusaamisen yhteys tunne-elämän oireisiin oli voimakkaampi kuin niillä, joita kiusattiin ainoastaan kasvokkain tai ainoastaan netissä.
Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tutkimuksessa selvitettiin kasvokkain tapahtuvan kiusaamisen, nettikiusaamisen ja näiden yhdistelmän yleisyyttä, ja sen havaittiin vaihtelevan runsaasti eri maiden välillä. Lisäksi todettiin, että niiden nettikiusattujen nuorten osuus, joita kiusattiin ainoastaan netissä (mutta ei sen lisäksi kasvokkain), vaihteli eri maiden välillä suuresti. Tutkimukseen osallistui lähes 22 000 nuorta 13 Euroopan ja Aasian maassa. Keskimäärin noin 28% nuorista oli kokenut kiusaamista edeltävän kuuden kuukauden aikana.
Tutkimuksessa selvitettiin myös kiusatuksi joutumisen yhteyttä mielenterveyden oireisiin. Niillä nuorilla, joita kiusattiin sekä kasvokkain että netissä, kiusaamisen yhteys tunne-elämän oireisiin oli voimakkaampi kuin niillä, joita kiusattiin ainoastaan kasvokkain tai ainoastaan netissä.
– Tutkijoiden kesken on ollut keskustelua siitä, missä määrin nettikiusaaminen on oma, itsenäinen ilmiönsä, johon ei liity kasvokkain kiusaamista, ja missä määrin se on ikään kuin koulukiusaamisen tai muun kasvokkain tapahtuvan kiusaamisen jatke. Tulostemme mukaan nettikiusaaminen on monimuotoista, ja tällä on merkitystä kiusaaminen ennaltaehkäisyssä, kertoo tutkija Elina Tiiri Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta. – Tärkeää on pyrkiä estämään kiusaamiskäyttäytymistä riippumatta siitä, missä kiusaamista tapahtuu, Tiiri painottaa.
Tutkimuksessa todettiin lisäksi, että kiusatuksi joutumisella ylipäänsä oli yhteys nuorten mielenterveyden oireisiin tutkimukseen osallistuneissa maissa. –Kiusaamisen ennaltaehkäisy ja siihen puuttuminen tuleekin nähdä osana mielenterveyden edistämistä, Tiiri kiteyttää.
Tutkimus oli osa laajaa, professori Andre Souranderin johtamaa Eurasian Child and Adolescent Mental Health Study -tutkimusta, jonka tavoitteena on tehdä kansainvälisenä yhteistyönä lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvää epidemiologista tutkimusta.
