Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin yhteyttä lannoitteiden sisältämän glyfosaatin ja tomaattisadon runsauden välillä. Kasvihuonetomaatin tuotanto-ongelmien syyksi paljastuivat orgaanisessa lannoitteessa olleet glyfosaattijäämät.
Suomalainen tomaatintuottaja otti yhteyttä dosentti Marjo Helanderiin, kun kasvihuonetomaatin tuotannossa oli ilmennyt ongelmia ja laboratoriotutkimukset käytössä olevasta kananlantalannoitteesta osoittivat, että siinä oli glyfosaattijäämiä. Voivatko glyfosaattijäämät lannoitteessa heikentää tomaattien kasvua ja satoa?
Turun yliopiston tutkijat ryhtyivät selvittämään kyseisen lannoitteen vaikutusta tomaatin satoon ja perustivat Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan tutkimuskasvihuoneeseen kokeen, jossa asiaa tutkittiin.
Tutkimuksessa tomaatteja kasvatettiin tuottajan ohjeiden mukaisesti. Kokeessa puolet tomaateista sai kasvatusalustaansa lähes glyfosaattivapaata kontrollilannoitetta ja toinen puoli sai samaa lannoitetta, jota tuottaja käytti ja jonka epäiltiin aiheuttavan ongelmia tomaatintuotannossa. Kontrollilannoite oli ”lähes glyfosaattivapaata”, ja laboratoriotutkimus osoitti, että siinäkin oli pieniä määriä glyfosaattia.
Kokeen tuloksena oli, että korkeamman glyfosaattipitoisuuden sisältämää lannoitetta saaneiden tomaattikasvien sato oli 14 viikon aikana 35 % pienempi ja I-luokan tomaattien sato 37 % pienempi kuin kontrollitomaateilla, jotka kasvatettiin lähes glyfosaattivapaalla lannoitteella. Lisäksi glyfosaatti aiheutti kasveissa niin sanottua persiljalehtisyyttä, jolloin tomaatin lehdet käpristyivät ja niiden yhteyttävä pinta-ala pieneni.
– Tutkimuksemme osoittaa, että glyfosaattijäämiä saattaa esiintyä kananlantapohjaisissa lannoitteissa ja ne voivat olla riski esimerkiksi tomaatin tuotannossa. Nyt havaittiin glyfosaattijäämien pienentävän tomaattisatoa, mutta torjunta-ainejäämät lannoitteissa saattavat heikentää muidenkin viljelykasvien kasvua, tutkimusta johtanut dosentti Marjo Helander sanoo.
– Myös maaperän ja kasvualustojen sisältämien torjunta-ainejäämien tiedetään heikentävän monien tuotantokasvien satoa, Helander jatkaa.
C-rivillä olevat tomaatinlehdet ovat kontrollikasveista, jotka kasvatettiin lähes glyfosaatittomalla lannoitteella. Suuremmille glyfosaattijäämille altistuneiden kasvien persiljamainen lehti ja pienempi biomassa näkyvät selvästi alemmalla G-rivillä.
Vasemmalla oleva kontrollikasvi kasvaa voimakkaammin ja tuottaa runsaammin tomaatteja kuin oikealla oleva suuremmalle glyfosaattijäämälle altistunut kasvi.
Miten rikkakasvintorjunta-aine glyfosaatti päätyi kananlantalannoitteeseen?
Glyfosaattia saattaa päättyä ruokaan tai eläinten rehuun erityisesti silloin, kun torjunta-ainetta on käytetty pellolla juuri ennen sadonkorjuuta.
– Rehun sisältämät glyfosaattijäämät eivät hajoa lintujen suolistossa, vaan jopa rikastuvat ruuansulatuskanavan läpi kulkiessaan, kertoo Helander viitaten tutkimusryhmän aikaisempiin tuloksiin.
Suomen Siipikarjaliiton mukaan Suomessa siipikarjalle syötetään sekä kotimaista että ulkomailta tuotettua rehua. Suomessa broilerien ja munivien kanojen päärehu on usein kotimainen vilja. Valkuaislähteenä käytetään kotimaista rypsiä, hernettä, härkäpapua tai ulkomaista soijaa. Lisäksi tuottajat saattavat käyttää osittain tai kokonaan teollisia rehuseoksia, jotka sisältävät yleensä geenimuunneltua soijaa.
– Maailmalla laajasti käytössä oleva geenimuunneltu rehusoija on yksi mahdollinen glyfosaattijäämien lähde, sillä kasviin on siirretty geeni, joka tekee soijasta resistentin glyfosaatille. Tällöin rikkakasveja voidaan torjua pelloilla kasvukauden aikana ilman että tuotantokasvit kärsivät, tutkijatohtori MMT Traci Birge kertoo.
– Myös kasvinsuojeluaineiden käyttö ei-geenimuunnellussa rehussa on mahdollinen kasvinsuojeluainejäämien lähde, jatkaa Birge, sillä maailmalla käytetty ”pakkotuleennuttaminen” eli sadon kuivattaminen rikkakasvintorjunta-aineen avulla juuri ennen sadonkorjuuta voi lisätä glyfosaattijäämiä rehussa. Pakkotuleennuttaminen on Suomessa kielletty, mutta glyfosaattia saa käyttää juolavehnän torjuntaan ennen sadonkorjuuta.
Turvallisten raja-arvojen asettaminen auttaa lannoitetuottajia sekä heidän asiakkaitaan
Siipikarjan lanta on arvokas tuote, ja siihen liittyvien mahdollisten riskien tunnistaminen on tärkeää myös kiertotalouden kannalta. Siipikarjantuottajat myyvät lantaa sivutuotteena lannoitevalmistajille, ja lannan kiertäminen lannoitteina on tärkeä ympäristön kannalta.
Asiaan liittyvän tietoisuuden ja toimenpiteiden selvittämiseksi tutkimusryhmän jäsen Traci Birge haastatteli viiden Suomessa toimivan lannoiteyrityksen, kahden maanviljelijäjärjestön sekä kahden ravinnekiertoa ja maatalouden kiertotaloutta käsittelevän valtion järjestön edustajaa kananlantalannoitteiden mahdollisista glyfosaattijäämistä.
Kolme lannoitetuottajaa tunnisti erilaisista kasvinsuojeluainejäämistä aiheutuvat ongelmat orgaanisissa lannoitteissa ja oli kiinnostunut aineiden turvallisten raja-arvojen määrittämisestä.
– Kierrätettyjen lannoitteiden glyfosaattijäämien laajuutta ei tunneta, mutta tämä tutkimus osoittaa, että ilman asian tiedostamista ja valvontaa markkinoille voi päättyä lantapohjaisia lannoitteita, joilla on glyfosaattijäämien takia kielteisiä vaikutuksia kasvintuotantoon. Lannoitteiden tuottajien ja valtion valvontaviranomaisten yhteistyö turvallisten raja-arvojen asettamiseksi hyödyttäisi sekä lannoitteentuottajia että heidän asiakkaitaan, Birge sanoo.
Birge huomauttaa, että Suomessa käytetään vähemmän kasvinsuojeluaineita kuin muualla Euroopassa. Tämä glyfosaatin kulku rehu-kananlanta-lannoite -ketjun kautta paljastui siksi, että ammattitaitoinen tuottaja lähti selvittämään, miksi hänen satonsa oli yhtäkkiä heikentynyt. Ei ole helppo havaita, että tuotanto-ongelmien takana ovat juuri lannoitteessa olevat rikkakasvintorjunta-aineiden jäämät, joiden määrä lannoitteessa vaihtelee riippuen siipikarjalle annetusta rehusta. Tästä nousee kysymys, kuinka yleinen tämä ongelma on muualla maailmassa, missä käytetään paljon enemmän rikkakasvintorjunta-aineita kuin Suomessa.
Glyfosaatti on maailman käytetyin rikkakasvien torjunta-aine. Glyfosaattijäämiä on löydetty niin ihmisistä, tuotantoeläimistä kuin maaperästäkin.
Tutkimus on julkaistu Environmental Sciences Europe -lehdessä.
Yhteystiedot:
Traci Birge, traci.birge@helsinki.fi, 050 353 4873
Marjo Helander, dosentti, ekologia ja evoluutiobiologia, helander@utu.fi, 050 409 7259
