Brasilian rannikkosademetsät muodostavat yhden maapallon uhanalaisimmista ekosysteemeistä. Brasilialaisista, englantilaisista ja suomalaisista tutkijoista koostunut ryhmä selvitti mittavien kenttätutkimusten avulla alueen hyönteislajiston monimuotoisuutta. Alueelta löytyi yksi maailman monimuotoisimmista pistiäislajistoista, joka koostuu suureksi osaksi tieteelle tuntemattomista lajeista. Uusi tutkimus helpottaa kriittisessä vaarassa olevien sademetsien suojelua tulevaisuudessa.
Trooppiset ja subtrooppiset metsät muodostavat yli 60 prosenttia maailman metsistä. Niiden merkitys on suuri maapallon ilmaston ja vesitalouden säätelyssä, ja niissä sijaitsee suuri osa kaikesta luonnon monimuotoisuudesta sekä valtava kulttuurien kirjo. Sademetsien luonnon monimuotoisuus tunnetaan edelleen heikosti, mikä haastaa niiden tehokasta suojelua.
Laajassa uudessa tutkimuksessa selvitettiin Etelä-Amerikan itärannikolla nykyisin laikuittaisesti esiintyvien ja erittäin uhanalaisten sademetsärippeiden hyönteislajiston monimuotoisuutta. Tutkimuksen kenttätyöt tehtiin lähellä Rio de Janeiroa sijaitsevan Serra dos Órgãos kansallispuiston alueella.
– Selvitimme tutkimushankkeessa erityisesti rosoahmasten monimuotoisuutta. Rosoahmaset ovat suurikokoisia ja usein värikkäitä loispistiäisiä, jotka loisivat toisissa hyönteis- ja hämähäkkilajeissa. Löysimme tutkimuksen aikana pelkästään yhdeltä trooppisen vuoren rinteeltä yhteensä 98 rosoahmaslajia, joista noin 75 prosenttia oli tieteelle tuntemattomia. Trooppisen vuoren rinnemetsistä löytynyt lajirikkaus on hyvin suuri, sillä esimerkiksi koko Suomesta tunnetaan noin 130 rosoahmaslajia, kertoo tutkimusta johtanut englantilaisen Yorkin yliopiston yliopistonlehtori Peter Mayhew.
Sähkönsininen Pimpla caerulae on yksi tutkimuksessa löydetyistä loispistiäislajeista. Suurikokoinen ja kaunis laji munii perhoskoteloihin, joita se etsii esimerkiksi sademetsän pohjaa peittävän lehtikarikkeen joukosta. Kuvan pistiäinen on naaras. Sen munanasetin eli ovipositori erottuu terävänä rakenteena takaruumiin kärjessä. Munanasettimen yläpuolella erottuvat ulokkeet ovat suojuksia, jotka suojaavat munanasetinta sen ollessa lepoasennossa. Kuva: Kari Kaunisto, Biodiversiteettiyksikkö, Turun yliopisto.
Luontokato etenee maapallon sademetsissä kiihtyvällä nopeudella. Brasilian rannikkosademetsät lukeutuvat maapallon uhanalaisimpien ekosysteemien joukkoon. Rannikkosademetsät peittivät aikoinaan valtavia alueita Atlantin rannikolla, mutta eurooppalaisten saapuminen Etelä-Amerikkaan käynnisti luonnon köyhtymisen rannikolla. Valitettavasti ihmistoiminta on jo hävittänyt alueen luonnon monimuotoisuudeltaan äärimmäisen rikkaista metsistä yli 80 prosenttia.
– Brasilian rannikkosademetsissä elää runsaasti endeemisiä eli kotoperäisiä lajeja, joita ei tavata missään muualla maailmassa. Esimerkiksi alueen kasvilajeista noin 40 prosenttia ja selkärankaislajeista noin 60 prosenttia on kotoperäisiä. Niistä suuri osa on uhanalaisia eli niiden sukupuuttoriski on suuri. Lajien tilanteesta tekee erityisen haastavan jäljellä olevien metsärippeiden laikuittainen esiintyminen. Sademetsälaikut sijaitsevat kaukana toisistaan, joten eläimillä ja kasveilla ei ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia siirtyä alueelta toiselle. Tilanne on luonnon monimuotoisuuden kannalta musertava, kertoo tutkimushankkeeseen osallistunut Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. Sääksjärvi.
Tehokkaan suojelun edellytyksenä on tutkimustieto ja sen avulla syntyvä ymmärrys luonnon monimuotoisuuden jakautumisesta maapallon eri osiin.
– Löysimme tutkimuksen aikana rannikkosademetsistä tuntemattoman, mutta hyvin rikkaan hyönteislajiston. Tämän lisäksi pystyimme tunnistamaan lajiston kannalta rikkaimmat korkeusvyöhykkeet. Suojelualueiden sijoittaminen vuorenrinteiden ala- ja keskiosiin turvaa suurinta lajimäärää. Samalla on kuitenkin muistettava, että myös korkeammalla elää lajeja, joita ei tavata rinteiden alaosissa, Sääksjärvi kertoo.
Biodiversiteetin suojelu edellyttää siis pinta-alaltaan riittävän suurten suojelualueiden muodostamista.
– Toivomme, että laajoihin kenttätutkimuksiin perustuva tutkimuksemme ja sen aikana tuotettu tieto auttaa jäljellä olevien rannikkosademetsien ja niiden ainutlaatuisen eliölajiston nopeassa ja tehokkaassa suojelussa. Suojelulla on kiire. On selvää, että alueella etenevä luonnon köyhtyminen ajaa tuhansia ja taas tuhansia lajeja sukupuuton partaalle nopeasti, Mayhew ja Sääksjärvi kertovat.
