Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan on yhä enemmän näyttöä siitä, että luonto voi auttaa ihmisiä selviytymään nykyaikaisen urbaanin elämäntavan aiheuttamasta aikapaineesta säätelemällä ihmisen ajantajua. Parempi ymmärrys luonnonympäristöjen ja ihmisen ajantajun välisestä suhteesta voi auttaa suunnittelemaan terveellisempiä elinympäristöjä.
Aika on keskeinen ulottuvuus nykypäivän elämäntyylissä, ja suositut ilmaisut, kuten "aika on rahaa" tai "ajan kuluttaminen", osoittavat, kuinka tärkeänä ihmiset pitävät aikaa. Tämä pätee erityisesti nopeatempoisissa kaupunkiympäristöissä eläviin ihmisiin, jotka joutuvat usein säätelemään päivittäistä ajankäyttöään pikemminkin tikittävän kellon kuin luonnon rytmien mukaan.
Tämä kellonaikojen korostaminen vaikuttaa kielteisesti ihmisten kognitiivisiin prosesseihin ja ihmisten hyvinvointiin, mistä on osoituksena se, että yhä useammat ihmiset kertovat tuntevansa ajanpuutetta. Voisiko luontoon ja sen rytmiin palaaminen auttaa meitä saamaan takaisin terveemmän suhteen aikaan?
– Ajan hahmottaminen on ihmisillä hyvin subjektiivista ja sitä säätelee tarkkaavaisuuteen, muistiin, tunteisiin ja fyysiseen tilaan liityvien tekijöiden monimutkainen vuorovaikutus. Aika voi esimerkiksi tuntua pysähtyneeltä, kun ollaan jumissa liikenteessä matkalla tapaamaan ystävää, tai se voi tuntua kuluvan liian nopeasti, kun nautitaan yhdessäolosta, sanoo Turun yliopiston apulaisprofessori Ricardo Correia.
– Kaupungeissa asuminen ja siihen liittyvä elämäntapa kuormittavat prosesseja, jotka vaikuttavat siihen, miten hahmotamme aikaa. Sen sijaan luonnolla tiedetään olevan palauttava vaikutus ihmisiin, ja se voi auttaa meitä palauttamaan tasapainoisemman ajantajun.
Tässä tuoreessa tutkimuksessaan Correia tarkasteli tieteellistä kirjallisuutta ihmisen ajan havaitsemisen ja luonnonympäristöjen välisestä suhteesta ja havaitsi, että luontokokemukset vaikuttavat myönteisesti ainakin kahteen ihmisen aikahavainnon ulottuvuuteen: ajalliseen kestoon ja ajalliseen perspektiiviin.
Ajallinen kesto liittyy siihen, miten ihmiset ymmärtävät ja kokevat ajan pituuden ja kulun. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että ihmiset kokevat kaupunki- ja luontoympäristössä vietetyn saman ajan eri tavoin. Ihmisillä on erityisesti taipumus yliarvioida, kuinka kauan he ovat olleet luonnossa, ja näin ollen aika näyttää kestävän pidempään luonnonympäristössä. Tämä voi antaa ihmisille tunteen siitä, että luontoa kokiessaan he "voittavat aikaa", ja se voi auttaa tasapainottamaan tunteita jatkuvasta kiireestä ja siitä ettei aika koskaan riitä, mitkä liittyvät yleisesti kokemukseen ajan niukkuudesta.
On myös vahvaa näyttöä siitä, että ihmisten ajallinen perspektiivi tai näkökulma muuttuu luonnonympäristön ja kaupunkiympäristön välillä. Ajallinen perspektiivi kuvastaa ihmisen kykyä keskittyä menneisyyteen, nykyhetkeen tai tulevaisuuteen ja "matkustaa ajassa" niiden välillä. Joillakin ihmisillä on taipumus muistella menneisyyttä esimerkiksi trauman tai nostalgian vuoksi, toiset elävät nykyhetkessä ja pyrkivät nauttimaan hetkestä, ja on myös ihmisiä, jotka ovat tavoitteellisia ja joilla on taipumus keskittyä tulevaisuuteen. Liiallinen keskittyminen yhteen negatiiviseen perspektiiviin liittyy usein riskikäyttäytymiseen ja voi olla merkki huonosta henkisestä hyvinvoinnista. Luonnossa oleskelu voi auttaa ihmisiä virtaamaan eri aikakehysten välillä ja kehittämään myönteisempää ja tasapainoisempaa aikaperspektiiviä.
– Yhdessä tarkasteltuna olemassa olevat tutkimustulokset viittaavat vahvasti siihen, että luontokokemuksilla on tärkeä rooli terveen ajantajun säätelyssä ja ylläpitämisessä, ja mielestäni luonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille pitäisi tunnistaa paremmin, Correia toteaa.
– Meillä ei ole yksityiskohtaista tietoa siitä, mitkä luonnon elementit tai millaiset luontokokemukset vaikuttavat eniten aikakäsityksemme säätelyyn. Näiden näkökohtien parempi ymmärtäminen voi tarjota tärkeää tietoa, jonka avulla voimme suunnitella kaupunkeja ja puistoja paremmin siten, että ne voivat lisätä kollektiivista hyvinvointiamme.
Tutkimus Acknowledging and understanding the contributions of nature to human sense of time julkaistiin People and Nature -lehdessä, joka on British Ecological Societyn ylläpitämä julkaisu.
