Kimmoisuudella väestörakenteen haasteiden kimppuun

Loppuvuosi 2021 toi toivotut uutiset sosiologeille. Professori Antti O. Tanskasen johtama NetResilience-konsortio sai Suomen Akatemian yhteydessä toimivalta Strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN) neljän miljoonan rahoituksen, dosentti Marika Jalovaara johtama FLUX-konsortio lähes saman summan. Rahoitukset kattavat kuusivuotisten hankkeiden ensimmäisen puolikkaan.

STN:n rahoituksen erityispiirre on siinä, että tutkimuksen on aina tuotettava konkreettisia ratkaisuehdotuksia yhteiskunnan haasteisiin. Nyt ratkaistavana on, miten pehmentää väestörakenteen muutosta, kun Suomen väestö ikääntyy, syntyvyys laskee ja työikäisten määrä vähenee. Muutos vaikutta perherakenteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, palveluiden tarpeeseen, eläke-, terveydenhuolto- ja sosiaalimenoihin, veroihin ja voimavaroihin, kaikkeen.

– Me etsimme nyt keinoja, millä voimme kimmoisammin ja joustavammin sopeutua muutokseen, Tanskanen ja Jalovaara sanovat.

Ja he eivät puhu vain rahasta ja taloudesta. He puhuvat myös siitä, miten ihminen voisi tämän muutoksen keskellä elää mahdollisimman hyvää elämää.

Suvun merkitys esille

– Kun me kysymme ihmisiltä, mikä vaikuttaa eniten heidän hyvinvointiinsa, yleisin vastaus on… Tai enpä sanokaan, kysyn: mitä sinä vastaisit, Tanskanen haastaa ja kertoo pian yleisimmän vastauksen. Se on parisuhde, vahvoina vastauksina myös sukulaiset ja ystävät.

Tutkimuksessa on aiemmin keskitytty vahvasti hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen – kuten lapsilisän, toimeentulotuen, vanhempainvapaan ja terveydenhoidon – merkitykseen hyvinvoinnin tuottajina. Eivät tutkijat niitä jatkossakaan väheksy, mutta nyt katse suunnataan vähän toisin. NetResiliencessa tutkitaan väestönmuutoksen vaikutuksia ihmisten sosiaalisiin verkostoihin ja sitä, millaiset verkostot vahvistavat väestön kykyä sopeutua vastoinkäymisiin ja yllättäviin tapahtumiin.

” Sosiaaliset verkostot ovat vähän hyödynnetty ja ymmärretty tekijä hyvinvoinnin lähteenä.”
– Antti O. Tanskanen

– Sosiaaliset verkostot ovat vähän hyödynnetty ja ymmärretty tekijä hyvinvoinnin lähteenä. Meidän tutkimuksessamme poikkeuksellista on myös se, että katsomme ihmisten sosiaalisten verkostojen merkitystä 1700-luvulta lähtien nykypäivään. Useimmiten tutkimukset keskittyvät vain viimeisen parin vuosikymmenen aikana tapahtuneisiin muutoksiin, Tanskanen sanoo.

Satojen vuosien taa tutkijaryhmineen katsoo evoluutiobiologian professori Virpi Lummaa. Aiemmin hän on selvittänyt, että jos norsuisoäiti elää äidin rinnalla, tämä saa enemmän poikasia ja poikaset pysyvät paremmin elossa kuin mummon puuttuessa. Saman ilmiön Lummaa todensi suomalaisista kirkonkirjoista. Nyt Lummaa selvittää, onko laajemmalla suvulla sama merkitys.

Lastensaanti ei enää vain siirry tulevaisuuteen

Jalovaaran ja Tanskasen vetämät hankkeet risteävät monissa kohdin, ja kaksikko ennakoikin tekevänsä yhteistyötä matkan varrella. FLUXissa tavoitteena on löytää tutkimukseen perustuvia ratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa ja sopeutua syntyvyyden muutoksiin sekä näiden muutosten aiheuttamaan väestön ikääntymisen kiihtymiseen.

– Monet ajattelevat, että syntyvyystutkimuksella etsimme keinoja lisätä syntyvyyttä, mutta ei kyse ole vain siitä. On epärealistista odottaa, että se riittäisi yksin. Meidän on löydettävä keinot selvitä yhteiskunnassa, jossa lapsia syntyy selvästi vähemmän, Jalovaara sanoo.

”Meidän on löydettävä keinot selvitä yhteiskunnassa, jossa lapsia syntyy selvästi vähemmän.”
– Marika Jalovaara

Alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden osuutta suhteessa työikäiseen väestöön peilaava huoltosuhde heikkenee voimakkaasti. Ihmiset elävät aiempaa pidempään eikä lapsia synny entiseen malliin kasvattamaan tulevaa työikäisten joukkoa.

– Jos verrataan 1940-luvulla ja 1970-luvun alussa syntyneiden naisten lapsimääriä, ne ovat suurin piirtein samat. Mutta sen jälkeen tapahtuu muutos. Vuoden 1985 jälkeen syntyneiden naisten lopulliset lapsiluvut tulevat jäämään paljon pienemmiksi, Jalovaara sanoo.

Ilmiö näkyy selkeästi 2010-luvulla. 

– Aiemmin syntyvyys laski nuorempien naisten keskuudessa ja kasvoi vanhempien joukossa. Lastensaanti siis siirtyi myöhemmälle iälle. 2010-luvulla myös 30–34- ja 35–39-vuotiaiden naisten joukossa syntyvyys pieneni, Jalovaara sanoo. Kyse on edelleen myös lykkääntymisestä, mutta ei pelkästään siitä.

Viime kuukausina on iloittu kasvussa olevasta vauvamäärästä. On puhuttu koronavauvoista, mutta Jalovaara muistuttaa, että käänne tapahtui jo hieman ennen koronaa ja ehkä pikemmin koronasta huolimatta. Täysin koronan vaikutusta ei kuitenkaan voi sulkea pois, sillä synnytysmäärät ovat kasvaneet erityisesti Uudellamaalla, missä koronatoimet ovat olleet Suomen rankimmat.

Syntyvyys myös tasa-arvokysymys

Vaikka puheissa vilahtavat toistuvasti huoltosuhde, kestävyysvaje ja eurot, Jalovaara muistuttaa, ettei syntyvyys ole vain taloudellinen kysymys. 

– Ihmisten toivomat lapsiluvut ovat suurempia kuin toteutuvat. Matala syntyvyys ei ole ongelma vain yhteiskunnalle vaan yksilöille ja pareille. Syntyvyys ja lapsettomuus ovat yhteydessä myös eriarvioisuuteen. Suomessa kokonaan lapsettomaksi jääneiden osuus on maailman suurimpia, Jalovaara muistuttaa painottaen, että yhteys huono-osaisuuteen on vahva.

”Entisaikaan oli itsestään selvää, että koko kylä, suku, hoitaa lapset.”
– Virpi Lummaa

Jalovaara korostaa, että itse valittu lapsettomuus on tärkeä oikeus. Tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista kuitenkin toivoo elämältä yhä pitkää parisuhdetta ja lapsia. Osalle biologisen lapsen saaminen on vaikeaa tai mahdotonta. 

– Suuri osa lapsettomiksi jääneistä on jossain vaiheessa toivonut lasta, mutta aika ei ole ollut oikea. Usein puhutaan olosuhdesyistä: ei ole sopivaa puolisoa, on opinnot kesken, työkiireitä tai työttömyyttä ja pian aika on ajanut ohi. Tällaisiin syihin voidaan vaikuttaa. Kun meillä aletaan puhua syntyvyydestä politiikkakeinona, puhe siirtyy helposti olemassa olevien perheiden tukemiseen – kuten taloudellisiin kysymyksiin – mutta jos halutaan tukea perheen perustamista, pitää kohderyhmänä olla ne, joilla ei ole vielä perhettä, Jalovaara sanoo.

NetResilience osoittaa, että yksi keino voi löytyä yllättäen historiasta.

– Entisaikaan oli itsestään selvää, että koko kylä, suku, hoitaa lapset. Ei ollut normaalia, että äiti hoitaa lapset yksin. Me kehityimme lajina niin. Nyt äitejä jopa syyllistetään, jos he pyytävät apua. Ei ole ihme, että tulee jaksamis- ja mielenterveysongelmia, evoluutiobiologi Lummaa sanoo.

Aiemmat tutkimukset viittaavat avun merkitykseen.

– Brittitutkimus paljasti, että jos vanhempien sosiaalisessa verkostossa on enemmän sukulaisia kuin ystäviä, perheeseen hankitaan enemmän lapsia. Tutkimukset ovat myös tuoneet esille vapaaehtoistyön positiiviset terveysvaikutukset ikääntyville ihmisille, olivat he sitten avun saajia tai antajia, Tanskanen sanoo.

Suuret kysymykset vaativat monitieteisiä vastauksia

Sekä NetResilience että FLUX ovat monitieteisiä hankkeita ja mukana on tutkijoita useista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Tanskanen luettelee sujuvasti koko paketin: Turun yliopiston vetämän INVEST-lippulaivan apulaisprofessori Mirkka Danielsbackan johdolla tutkitaan aktiivista ikääntymistä, Lummaan johdolla historiallisia muutoksia, Aalto-yliopistolaiset tuovat verkostoanalyysitaidot, Väestöliitto syntyvyysanalyysit ja Helsingin yliopisto alueelliset indikaattorit. 

FLUXissa Turun yliopiston sosiologien, väestötieteilijöiden ja epidemiologien rinnalla työtä tekevät Helsingin yliopiston yhteiskuntadatatieteen väki ja psykologit, Åbo Akademin taloustieteilijät sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Eläketurvakeskuksen tutkijat ja asiantuntijat. 

– Yhteistyö Helsingin yliopiston datatieteen professori Mikko Myrskylän tiimin kanssa tuo meille aivan uudenlaisia menetelmiä. Me tutkimme syntyvyyttä ja perhedynamiikkaa, syitä ja seurauksia vahvalla ennustekomponentilla, Jalovaara toteaa. 

Suomalaiset rekisteriaineistot ovat väestörakenteen muutosta ja siihen sopeutumista tutkiville todellinen aarreaitta, ja niiden vertailupariksi haetaan kansainvälisiä aineistoja, kuten eurooppalainen The Generations and Gender Survey. 

NetResiliencessa suomalaisina arkistolähteinä ovat muun muassa kylittäin uusille asuinalueille evakoiduista siirtokarjalaisista kootut tiedot sekä Turun yliopiston tutkijoiden kokoamat laajat sukukirjat.

– Meillä on 1700-luvulta alkavissa sukukirjoissa tiedot 100 000 ihmisestä. Emme saa kattavaa kuvaa ketkä olivat kavereita keskenään, mutta saamme selville sukulaisverkostot, entisajan ihmisten tärkeimmät verkostot. Kun vanhin veljeksistä jäi asuttamaan taloa, nuoremmat asettuivat yleensä lähistölle torppareiksi ja rengeiksi. Isovanhemmat eläköityivät pihapiiriin. Vasta teollistuminen muutti radikaalisti tilannetta, Lummaa sanoo.

Tuloksia odotetaan kansainvälisesti

Aikaa työlleen konsortioilla on kuusi vuotta. Tutkimuksen rinnalla on määrä syntyä neuvoja päättäjille: kansanedustajille, uusille hyvinvointialueille, kunnille, koko yhteiskunnalle.

– Olisin kovin yllättynyt, jos yksi johtopäätös ei ole, että työllisyyttä pitää nostaa työurien alussa, keskellä ja loppupäässä, naisilla ja miehillä, ja siihen tarvitaan useita eri keinoja, Jalovaara sanoo.

Mutta miten se tehdään, siihen odotetaan tutkijoiden apua. Strategisen tutkimuksen neuvoston tavoite on saada apua suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi, mutta Jalovaara muistuttaa, että tutkimusten tuloksia odotetaan innokkaasti myös muissa maissa. Pohjoismaat vertautuvat väestörakenteen kehitykseltään vahvasti Suomeen, mutta myös muualla ollaan tiedonhaluisia. Suomi kun elää jännällä tavalla odotusten vastaisesti.

– Espanjalaiset ja italialaiset kollegani ovat todenneet, että hyvähän teidän on siellä Pohjoismaissa taistella väestörakenteen muutosta vastaan, kun teillä on hyvinvointipalvelut, muun muassa päivähoito. Ja sitten kun heille näyttää meidän syntyvyystilastomme, he ovat aivan ihmeissään. Miksi näin, Tanskanen siteeraa kollegoita ja asettaa samalla kysymyksen tutkijoiden vastattavaksi. 

Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuvat: Shutterstock

Artikkeli on julkaistu Aurora-lehdessä 1/2022.