Väittelijä selvitti neurofibromatoosi-sairauden etenemistä solutasolla (Väitös: insinööri (YAMK) Paula Pennanen, 8.6.2019, solubiologia ja anatomia)
Perinnölliseen neurofibromatoosiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa, joten on tärkeää tuntea tarkemmin sairauteen liittyvät solutapahtumat. Paula Pennanen osoitti Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että neurofibromatoosiin liittyvien ihon hyvälaatuisten kasvainten solujen jakautuminen lisääntyy huomattavasti sukupuolihormonien vaikutuksesta. Pennanen tutki luunsyöjäsolujen muodostumista säätelevää soluviestintää ja havaitsi, kuinka tumat voivat siirtyä solusta toiseen.
Neurofibromatoosi 1 (NF1) on perinnöllinen oireyhtymä, jonka puolet potilaista perii vanhemmiltaan ja puolet sairastuu uuden, NF1-geenissä tapahtuneen mutaation seurauksena. Maailmanlaajuisesti NF1-sairauden ilmaantuvuus on noin 1/2000. NF1-sairauden ominaispiirteisiin kuuluvat esimerkiksi ihon hyvänlaatuiset kasvaimet ja luukato, eli osteoporoosi.
Paula Pennanen selvitti solubiologian ja anatomian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan neurofibromatoosi 1:n keskeisimpiin tunnusmerkkeihin kuuluvien ihon hyvänlaatuisten hermon sidekudoskasvainten eli neurofibroomien Schwannin solujen herkkyyttä sukupuolihormoneille, luunsyöjäsolujen tukirakennetta ja soluviestintää.
– Neurofibromatoosiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa, vaan hoidossa keskitytään oireiden hoitamiseen. Väitöstutkimukseni tavoitteena oli lisätä tietoa solujen toiminnoista molekyylitasolla. Tämä tieto on tärkeää uusien hoitomenetelmien kehittämiselle, Pennanen sanoo.
Pennanen osoitti tutkimuksessaan, että kasvainsolut, joiden molemmissa NF1-vastingeeneissä on mutaatio, jakautuvat erityisen vilkkaasti estrogeenihormoni estradiolin, testosteronin ja raskaushormoni koriongonadotropiinin vaikutuksesta.
– Löydökset selittävät hyvin aikaisempaa huomiota, että ihon kasvaimilla, neurofibroomilla, on taipumus ilmestyä ja alkaa kasvaa murrosiän aikana. Kasvainten koko ja määrä suurenevat raskauden aikana, mikä sopii siihen, että kasvainsolut reagoivat hormoneihin, Pennanen toteaa.
Uusia piirteitä luunsyöjäsolujen viestinvälityksestä
Monitumaisten luunsyöjäsolujen eli osteoklastien tehtävä on hajottaa luuta. Aktiini on solun sisäisen tukirangan valkuainen, joka osallistuu myös solun liikkumiseen. Väitöskirjassaan Pennanen tutki superresoluutio- ja konfokaalimikroskopian avulla luunsyöjäsolujen aktiinirakennetta.
– Tutkimuksessani löysin mikrometrien läpimittaisia tunneleita, jotka muodostivat putken kahden eri luunsyöjäsolun välille. Nämä aktiinipitoiset putket voivat tarjota keinon tumien kuljettamiseen solusta toiseen muun muassa luunsyöjäsolujen fuusioitumisen aikana, Pennanen kertoo.
Pennanen tutki väitöskirjassaan myös useiden solunsisäisten viestintäteiden osuutta luunsyöjäsolujen muodostumisessa. Hän totesi useimpien soluviestintäteiden estämisen vähentävän luunsyöjäsolujen muodostumista.
– Havaitsin, että p38-soluviestinnän estäminen lisäsi luunsyöjäsolujen muodostumista, mutta ei kuitenkaan luun hajotusta. Lisäksi huomasin, että Ras-soluviestinnän estäminen lisäsi kontrollisolujen määrää, kun taas NF1-potilaiden luunsyöjäsolujen määrä väheni. ERK1/2-soluviestinnällä osoittautui olevan erittäin tärkeä rooli luunsyöjäsolujen muodostumisen säätelyssä. Näitä tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää, kun kehitetään soluviestintään vaikuttavia lääkehoitoja, Pennanen kertoo.
***
Insinööri (ylempi AMK) Paula Pennanen esittää väitöskirjansa ”Regulation of Schwann cells and osteoclasts with an emphasis on NF1-deficient cells” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 8.6.2019 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Säätiö-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Petteri Nieminen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Juha Peltonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on solubiologia ja anatomia.
Väittelijän yhteystiedot: +358445135345, paula.pennanen@utu.fi
