Väitöstutkimuksessa tarkasteltu lääke hidasti aivosyöpäsolujen kasvua (Väitös: FM Joni Merisaari, 15.10.2021, patologia)

Glioblastooma on yleisin aivosyöpätyyppi ja samalla tappavin. Suomessa niitä todetaan vuosittain noin 150–200. Keskimääräinen elinikä diagnoosista on vain yhdestä kahteen vuoteen. Glioblastooman vaarallisuus perustuu useaan seikkaan, kuten sen läpitunkevaan kasvuun, luontaiseen kykyyn vastustaa hoitoja ja kasvaimen sisäiseen heterogeenisyyteen, joka tarkoittaa, että yhden glioblastooman sisällä on useita erilaisia syöpäsolupopulaatioita.

– Vaikka glioblastooman tutkimus on ollut hyvin intensiivistä muutaman vuosikymmenen ajan, ei potilaille ole tästä huolimatta tullut uusia hoitoja, jotka pidentäisivät elinajanodotetta, Joni Merisaari kertoo.

Turun biotiedekeskuksessa toteutetussa väitöstutkimuksessaan Merisaari kokeili aivosyövän soluihin, eli glioblastoomasoluihin, ensimmäistä kertaa kokeellista lääkitystä, joka aktivoi syöpäsolujen jarrumekanismina toimivan PP2A-kompleksin.

Proteiinifosfataasi 2A (PP2A) on kasvunestäjäproteiini, jonka toiminnan on havaittu olevan häiriintynyt useissa syöpätyypeissä.  PP2A-kasvunestäjäproteiinin aktivointi lääkkeillä osoittautui tutkimuksessa erittäin tehokkaaksi hoidoksi.

– Lääke on erinomainen juuri aivosyöpien hoitoon, sillä se läpäisee helposti veri-aivoesteen, joka estää monien lääkkeiden pääsyn aivoihin, Merisaari sanoo.

Lisäksi Merisaari osoitti PP2A:n aktivoinnin nostavan muiden lääkkeiden tehoa. Hän tarkasteli kolmen lääkkeen yhdistelmähoitoa, joka kohdentui useaan syövän kannalta tärkeään soluviestinnän reittiin.

– Yhdistelmähoitojen hyötynä on tehon lisäksi mahdollisten sivuvaikutusten vähentyminen, kun yksittäisiä lääkkeitä ei tarvitse käyttää niin suurta määrää. Näiden kokeellisten tulosten vieminen potilashoitoon tulee kestämään vuosia, mutta kuten perustutkimuksen luonteeseen kuuluu, ne mahdollisesti luovat teoreettisen pohjan täysin uudenlaisille glioblastooman hoidoille, Merisaari toteaa.

Uudenlainen keino tuhota lääkkeille vastustuskykyisiä glioblastooman kantasoluja

Merisaari löysi tutkimuksessaan myös uuden tavan käyttää nanopartikkeleita, eli nanokokoisia synteettisiä kuulia, glioblastooman hoidossa. Normaalisti nanopartikkeleita on käytetty kuljettamaan lääkkeitä tai niiden avulla on kohdennettu lääkehoitoja syöpäsoluja vastaan.

Yleensä nanopartikkelit on kehitetty niin, että ne itsessään eivät aiheuta soluissa reaktioita. Yhteistyössä Åbo Akademin tutkijoiden kanssa Merisaari kuitenkin yllättäen havaitsi, että glioblastooman kantasolut kuolivat, kun niille annettiin tyhjiä nanopartikkeleita, joissa oli tietynkaltainen pinnoitus, mutta ei lääkettä sisällä.

Tyhjät nanopartikkelit aiheuttivat sen, että lysosomit, eli aineita hajottavat soluelimet, turposivat ja glioblastooman kantasolut lopulta hajosivat, mutta tätä ei havaittu muissa soluissa. Lysosomit sisältävät soluille haitallisia molekyylejä, ja päästessään vapaasti solun sisälle aiheuttavat usein solukuoleman.

– Glioblastooman kantasolut ovat hyvin vastustuskykyisiä tämänhetkisiä hoitoja kohtaan. Tästä syystä on hyvin tärkeätä pyrkiä löytämään niistä uusia mahdollisia heikkouksia, Merisaari huomauttaa.

Tutkimusta rahoittivat Jane ja Aatos Erkon Säätiö, Syöpäsäätiö sekä Sigrid Juseliuksen Säätiö. 

***

FM Joni Merisaari esittää väitöskirjansa ”Cellular Vulnerabilities of Glioblastoma” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.10.2021 klo 12. Väitöstilaisuutta voi seurata etänä.

Vastaväittäjänä toimii professori Tapio Visakorpi (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Jukka Westermarck (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on patologia.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus

Väittelijän yhteystiedot: jorome@utu.fi