Tutkimuksessa selvitettiin Hodgkinin lymfooman kehitystä Suomessa ja tunnistettiin kaksi uutta kohdemolekyyliä lymfoomien hoitomuotojen kehittämiseen (Väitös: LL Tiina Juntikka, 18.2.2022, kliininen syöpätautioppi)

Tiina Juntikan väitöstutkimuksessa selvitettiin Suomen Syöpärekisterin kanssa yhteistyössä Hodgkinin lymfooman sekä sen viiden eri alatyypin ilmaantuvuutta ja kuolleisuutta Suomessa vuosina 1996–2015 yhteensä 2 851 potilaan aineistosta. Tutkimuksen mukaan Hodgkinin lymfooman ilmaantuvuus lisääntyi hitaasti tarkastelujaksolla. Ilmaantuvuuden kasvua havaittiin erityisesti miehillä.

Eri ajanjaksoja ja ikäryhmiä vertailtaessa havaittiin myös, että vuodesta 2004 eteenpäin Hodgkinin lymfooma lisääntyi yli 45-vuotiaiden ikäryhmässä. Kuolleisuus Hodgkinin lymfoomaan väheni tutkimusjakson aikana.

– Hodgkinin lymfooma on erityisesti nuorilla aikuisilla ja iäkkäillä esiintyvä imukudoksen pahanlaatuinen syöpä. Se on yksi länsimaiden yleisimmistä nuorten aikuisten syövistä. Jostain syystä sen ilmaantuvuus Suomessa on korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa, ja trendi on nouseva, Juntikka kertoo.

Sidekudoskyhmyinen Hodgkinin lymfooma yleisin alatyyppi Suomessa – ilmaantuvuus suurinta 20–24-vuotiailla naisilla

Hodgkinin lymfoomasta on olemassa viisi toisistaan eroavaa alatyyppiä. Eroja on taudin morfologiassa, taudinkuvassa ja ennusteessa, ja siksi tarkan alatyypin määrittäminen diagnoosivaiheessa on tärkeää oikean hoidon valitsemisen kannalta.

Juntikan tutkimuksessa todettiin, että Suomessa yleisin Hodgkinin lymfooman alatyyppi oli sidekudoskyhmyinen Hodgkinin lymfooma (54 %), ja sen ilmaantuvuus oli suurinta 20–24-vuotiailla naisilla.

– Sidekudoskyhmyisen Hodgkinin lymfooman ikävakioitu ilmaantuvuus lisääntyi tutkimusjakson aikana 15–44-vuotiaiden ikäryhmässä, ja vuodesta 2004 lähtien myös yli 45-vuotiailla. Kuolleisuudessa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia tutkimusjakson aikana, ja se pysyi varsin matalana kaikissa ikäryhmissä ja molemmilla sukupuolilla, Juntikka kertoo.

Toiseksi yleisin Hodgkinin lymfooman alatyyppi oli sekasoluinen Hodgkinin lymfooma, jolle tyypillistä oli esiintyminen iäkkäillä miehillä. Sekasoluisen Hodgkinin lymfooman ilmaantuvuus oli laskussa vuosien 1996–2015 aikana erityisesti naisilla, mutta kuolleisuus oli nousussa ollen korkeinta iäkkäillä miehillä.

Ei-klassisen Hodgkinin lymfooman osuus oli korkeampaa Suomessa (13 %) verrattuna tavanomaiseen länsimaiseen tasoon (5 %). Muilta osin ei-klassisen Hodgkinin lymfooman taudinkuva vastasi Suomessa muita länsimaita. Se oli yleisintä miehillä ja ilmaantuvuushuippu oli heillä 45 vuoden iässä. Kuolleisuus oli hyvin pientä molemmilla sukupuolilla ja kaikissa ikäryhmissä. Ei-klassisen Hodgkinin lymfooman ilmaantuvuudessa tai kuolleisuudessa Suomessa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia tutkimusjakson aikana.

– Hodgkinin lymfooman eri alatyyppien yleisyyttä Suomessa ei tiedetty aiemmin. Nyt kliinikoiden on mahdollista hyödyntää tutkimuksessa saatua tietoa Hodgkinin lymfooman alatyyppien ilmaantuvuudesta taudin diagnostiikassa. Lisäksi kuolleisuuden lisääntyminen sekasoluista Hodgkinin lymfoomaa sairastavilla potilailla tuo esille uusien siedettävämpien hoitomuotojen tarvetta iäkkäillä potilailla, Juntikka kiteyttää.

Kaksi uutta kohdemolekyyliä pahanlaatuisten lymfoomien hoitomuotojen kehittämiseen

Tutkimuksessa kuvattiin tuoreen lymfoomadiagnoosin saaneita potilaita somatostatiinireseptoreihin sitoutuvalla säteilevällä merkkiaineella PET/TT-kameralla ennen hoitojen aloitusta. Samalla potilaiden kudosnäytteistä selvitettiin somatostatiinireseptoreiden ilmaantuminen patologian menetelmin. Tutkimuksessa todettiin, että joissain lymfoomissa on somatostatiinireseptoreita, osassa niinkin runsaasti, että ne voivat näkyä positiivisina somatostatiinireseptori-PET/TT-kuvauksessa.

– On olemassa toinen syöpä nimeltään neuroendokriininen syöpä, jonka diagnostiikassa somatostatiinireseptori-PET/TT-kuvausta tällä hetkellä käytetään. Osoitimme, että myös lymfoomat voivat näkyä tässä kuvauksessa positiivisina, joten ne tulee huomioida erotusdiagnostisena vaihtoehtona, Juntikka toteaa.

Juntikan väitöstutkimuksessa selvitettiin lisäksi 103 lymfoomapotilaan kudosnäytteistä kemokiinireseptorin ja somasostatiinireseptoreiden ilmaantuminen yhteistyössä turkulaisen Auria Biopankin kanssa. Kemokiinireseptori CXCR4 liittyy aikaisempien tutkimuksien mukaan aggressiiviseen taudinkulkuun lymfoomissa, ja sillä on havaittu yhteys myös rituksimabihoidon puutteelliseen tehoon.  

Tutkimuksessa havaittiin, että diffuusissa suurisoluisessa lymfoomassa, follikulaarisessa lymfoomassa sekä Hodgkinin lymfoomassa oli näitä reseptoreita – joillain potilailla varsin runsaasti. Näihin reseptoreihin kohdistuvia tutkimus- ja hoitomuotoja voisi siten olla mahdollista kehittää lymfoomissa tulevaisuudessa.

– Jatkotutkimuksia tarvitaan, jotta saadaan selvitettyä mikä näiden reseptoreiden merkitys on lymfoomissa, kuinka soveltuvia lymfoomat ovat näihin reseptoreihin kohdistuvien tutkimus- ja hoitomuotojen kehittämiseen, ja miten ne vaikuttavat taudin ennusteeseen, Juntikka sanoo.

***

LL Tiina Juntikka esittää väitöskirjansa ”Novel Targets for Diagnostics and Treatment of Malignant Lymphomas – special reference to histological subtypes and epidemiology” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 18.2.2022 klo 12.00.

Yleisö voi seurata väitöstä etäyhteydellä: https://utu.zoom.us/j/68726942712 (salasana: 086504)

Vastaväittäjänä toimii professori Taina Turpeenniemi-Hujanen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Heikki Minn (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kliininen syöpätautioppi.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus

Väittelijän yhteystiedot: timaru@utu.fi