Taiteen ja teknologian vuorovaikutus on muuttanut käsityksiä taideteoksesta ja taiteilijuudesta (Väitös: FM Riikka Niemelä, 27.4.2019, taidehistoria)
Turun yliopistossa väittelevä taidehistorioitsija Riikka Niemelä tarkasteli väitöstutkimuksessaan kokeellisen mediataiteen historiaa Suomessa. Niemelä etsi tietoa taiteidenvälisten esitysten, kuvataiteen ja teknologian vuorovaikutuksesta sotien jälkeisessä nykytaiteessa. Taidekokeilut televisiossa, videoperformanssit ja osallistavat esitykset sosiaalisen median eri alustoilla kertovat väittelijän mukaan eri aikojen yhteiskunnallisista keskusteluista ja tekniikan lisääntyvästä otteesta arjessa. Niemelän tutkimus osoitti, millaisin tavoin kokeilut uusilla ilmaisukeinoilla ovat vaikuttaneet käsityksiin taideteoksesta, taiteilijuudesta ja katsojuudesta.
Taidetta tekniikan mahdollisuuksista ja uhkista
Niemelän tutkimus kiinnittää huomiota taiteen merkitykseen teknologian murroskohdissa.
– Taiteilijat ovat käyttäneet esimerkiksi GPS-paikanninta, kannettavaa videokameraa tai mobiililaitteita uudenlaisina ilmaisuvälineinä, mutta teoksissa on tarkasteltu kriittisesti myös teknisen muutoksen kulttuurisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, Niemelä kertoo.
Väittelijä korostaa, että teknologia on aina kulttuuristen käsitysten ja käytäntöjen määrittämää.
– Tarkastelemissani teoksissa ja taidekeskusteluissa uuteen teknologiaan suhtaudutaan niin skeptisellä huolella kuin innostuneella edistysuskollakin, Niemelä sanoo.
Uutta, vanhaa ja lainattua
Niemelän tutkimuksessa taiteen ja teknologian kytkökset näyttäytyvät jatkumona, jonka historiallisia kerroksia tarkastelemalla voi ymmärtää paremmin nykypäivänkin ilmiöitä.
– Aivan viime aikoina on pohdittu, miten esimerkiksi tekoäly vaikuttaa taiteen tekemiseen ja kokemiseen. Samankaltaista keskustelua käytiin jo 1960-luvulla, kun sähkökineettinen taide jakoi kriitikkojen mielipiteitä. Teknologiahypeen vastattiin pohtimalla, onko teosten taiteellinen sisältö riittävää, Niemelä kertoo.
Tutkimuksensa osana Niemelä selvitti muun muassa internetissä toteutettujen esitysten historiaa. Varhaisia internettaiteen tekijöitä kiinnosti verkon aineettomuus, globaali yleisö ja mahdollisuus toimia totutun taidemaailman ulkopuolella.
– Uudempi postinternettaide kasvaa sen sijaan internetin läpikotaisesti hallitsemassa kulttuurissa. Taiteilijoiden kiinnostus on siirtynyt itse ilmaisuvälineestä internetiin liittyviin yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin ilmiöihin, Niemelä kertoo.
Suomalaisen mediataiteen naispioneereja
Niemelä toi tutkimuksessaan esille naistaiteilijoiden merkittävää työtä varhaisessa suomalaisessa mediataiteessa. Hän selvitti muun muassa Saksan liittotasavallassa 1970-luvulla videotaiteilijaksi kouluttautuneen Mervi Buhl-Kytösalmen uran yksityiskohtia ja kokosi tietoa modernin tanssin koreografi Riitta Vainion 1960-luvun tanssiteosten televisiosovituksista ja taiteidenvälisestä yhteistyöstä kuvataiteilijoiden, muusikoiden ja elokuvantekijöiden kanssa.
– Teknologia mielletään usein miesten toiminnan kohteeksi. Ajattelutapojen sukupuolittuneisuus jättää naisten uraauurtavan työn mediataiteen historiassa helposti historiankirjoituksen katveisiin, Niemelä sanoo.
***
FM Riikka Niemelä esittää väitöskirjansa Performatiiviset jäljet. Teos ja tallenne esityslähtöisessä mediataiteessa julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 27.4.2019 klo 12 (Artium, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Hanna Johansson (Taideyliopiston Kuvataideakatemia) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Väittelijän yhteystiedot: p. 044 314 1178, rilini@utu.fi
