Suomalaisilla kansalaisjärjestöillä verrattain hyvät mahdollisuudet ajaa ja toteuttaa arvojaan rikosoikeusjärjestelmässä – markkinoistuminen voi heikentää näitä mahdollisuuksia (Väitös: HTM, MSc. Maija Helminen, 14.9.2019, oikeussosiologia ja kriminologia)

Väitöstutkimuksen erityisenä tarkastelukohteena ovat lainrikkojien ja rikosten uhrien parissa työskentelevät kansalaisjärjestöt. Väittelijä vertasi suomalaisten kansalaisjärjestöjen asemaa samantyyppisten järjestöjen asemaan sekä Norjassa ja Ruotsissa että Skotlannissa ja Uudessa-Seelannissa.

Tutkimus on tuottanut runsaasti uutta tietoa ja uusia näkökulmia kriminologian tutkimuskentällä vähän tutkittuun, mutta yhä enemmän kiinnostusta herättävään tutkimusaiheeseen eli kansalaisjärjestöihin.

Markkinoistuminen on haaste järjestöjen mahdollisuuksille tehdä oman arvopohjan mukaista työtä myös Suomessa

– Väitöskirjani tulokset osoittavat, että verrattuna etenkin tutkimuksessani mukana olleisiin englanninkielisiin maihin, suomalaisilla rikosoikeusjärjestelmän alueella toimivilla kansalaisjärjestöillä on hyvät mahdollisuudet sekä tuoda esiin ajamiaan arvoja kriminaalipoliittisessa päätöksenteossa, että tuoda näitä arvoja heijastavia elementtejä itse rikosoikeusjärjestelmän toimintaan, Helminen kertoo.

Yhtenä tärkeänä keinona tuoda uudenlaisia, viranomaisten käytännöistä poikkeavia toimintatapoja rikosoikeusjärjestelmään näyttäytyi esimerkiksi entisen Raha-automaattiyhdistyksen eli nykyisen Veikkauksen avustuksilla käynnistetyt projektit vankiloissa, joita on toteuttanut etenkin Kriminaalihuollon tukisäätiö. 

Toisaalta tutkimuksessa yhtenä haasteena arvopohjan mukaisen työn tekemisen kannalta nousi esiin markkinoistuminen, jolla tarkoitetaan yritysmaailmasta peräisin olevien ajatusmallien ja toimintatapojen omaksumista julkisen sektorin toimintaan.

Helminen on tulkinnut markkinoistumisen muuttaneen yhteistyötä etenkin vapautuvien vankien parissa toimivien järjestöjen ja julkisen sektorin välillä tavalla, joka on hankaloittanut järjestöjen näkökulmasta tarkoituksenmukaisen tuen tarjoamista niiden asiakkaille.

– Tutkimuksessa esiinnousseet hankaluudet koskivat esimerkiksi niin sanotulle uudelle julkisjohtamiselle tyypillisiä sopimusmalleja, joissa ostettavien palvelujen sisältö on määritelty hyvin tarkkaan etukäteen. Näitä sopimuksia pidettiin joustamattomuutensa vuoksi epäsopivina juuri rikosseuraamustaustaisten, usein moniongelmaisten henkilöiden kuntoutuksessa, sillä asiakkaiden tarvitseman tuen laatua ja määrää voi olla hankalaa ennakoida. 

Järjestöjen tilanteessa suhteessa markkinoistumiseen oli kuitenkin merkittäviä eroja maittain. Tutkimuksessa mukana olleissa englanninkielisissä maissa markkinoistumisella näytti olevan enemmän merkitystä järjestöjen työlle, kun puolestaan Ruotsissa ja Norjassa sen merkitys oli vähäisin. Suomalaisten järjestöjen tilanne asettautui tässä vertailussa näiden kahden muun Pohjoismaan ja englanninkielisten maiden välimaastoon. 

Rikoksen uhrin palvelut paranevat, mutta lakisääteistäminen voidaan nähdä myös haasteena järjestöjen erityisyydelle ja itsenäisyydelle

Neljään osatutkimukseen pohjautuvassa väitöstutkimuksessa Helminen lisäksi vertaili suomalaisten ja norjalaisten rikosten uhrien parissa työskentelevien järjestöjen edustajien näkemyksiä siitä, että valtiot ovat muun muassa kansainvälisten sopimusten nojalla yhä enemmän velvoitettuja tarjoamaan erilaisia rikosuhripalveluja kansalaisille ja näistä palveluista säädetään yhä tarkemmin lain tasolla. Kansalaisjärjestöt toimivat usein näiden palvelujen tuottajina.

Vaikka lakisääteistämisen nähtiin tuovan kauan odotettuja parannuksia rikosten uhrien tilanteeseen, etenkin norjalaiset järjestöedustajat näkivät sen myös haasteena järjestöjen itsenäiselle asemalle.

– Tutkimukseni mukaan suomalaisten rikosten uhrien parissa toimivien kansalaisjärjestöjen edustajat eivät kokeneet rikosuhripalvelujen institutionaalisoitumisen uhkaavan järjestöjen autonomiaa ja omaleimaisuutta toisin kuin Norjassa, jossa rikosten uhrien parissa toimivilla kansalaisjärjestöillä on ollut verrattain vahva asema ja aatteellisempi tausta. Suomalaisten rikosuhrijärjestöjen edustajien näkemysten mukaan nykyinen trendi, jossa julkinen valta ottaa yhä enemmän vastuuta rikosuhrien palvelujen järjestämisestä, edesauttaa järjestöjen mahdollisuuksia ajaa niille tärkeitä asioita yhteiskunnassa, Helminen toteaa.

Molempien maiden järjestöedustajat kuitenkin painottivat, että järjestöjen tulee pystyä säilyttämään luonteensa kansalaisjärjestöinä ja niin sanottuina ruohonjuuritason toimijoina huolimatta siitä, että niiden työ voi sisältää yhä enemmän erilaisiin viranomaisvelvoitteisiin vastaamista lakisääteistämisen vuoksi. Tämän katsottiin myös olevan niiden asiakkaiden etu.

Suomessa kansalaisjärjestöt saavat osallistua laajasti lainvalmisteluun – lakiesityksiin vaikuttaminen voi kuitenkin olla käytännössä vaikeaa

Väitöskirjassa tarkasteltiin myös suomalaisten kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia tuoda esiin omia näkemyksiään kriminaalipoliittisten asioiden lainvalmistelussa.

– Tutkimukseni osoittaa, että suomalaisia kansalaisjärjestöjä pyydetään mukaan lakihankkeiden valmisteluun laajasti kriminaalipolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. Tämä osallistaminen tapahtuu kuitenkin todellisen vaikuttamisen kannalta hankalassa vaiheessa, sanoo Helminen.

Helmisen mukaan järjestöt voivat osallistua lainvalmisteluun lähinnä kirjallisten lausuntojen kautta niin sanotun perusvalmisteluvaiheen jälkeen eikä esimerkiksi työryhmävaiheessa, jolloin vaikutusmahdollisuudet hankkeiden sisältöön ovat suuremmat.

Helminen pohtii väitöskirjansa lopuksi kansalaisyhteiskunnan tutkijoiden kehittämien teorioiden soveltuvuutta rikosoikeusjärjestelmän piirissä toimivien järjestöjen ymmärtämisessä.

– Kokonaisuudessaan tutkimukseni on tuonut esiin useita tutkimustiedon puutteita liittyen kansalaisjärjestöjen ja laajemmin kansalaisyhteiskunnan rooliin rikosoikeusjärjestelmässä. Tutkimustiedon kartuttaminen olisi kuitenkin tärkeää muun muassa siksi, että järjestötoimijoiden vahvuudet tunnettaisiin paremmin ja näiden vahvuuksien säilymistä osattaisiin tukea alati uudistuvan julkisen sektorin muutosten keskellä, Helminen päättää.

***
HTM, MSc. Maija Helminen esittää väitöskirjansa “Finnish Civil Society Organizations in Criminal Justice - Exploring their possibilities to fulfil mission values and maintain autonomy from a comparative perspective” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 14.9.2019 klo 12.00 (Turun yliopisto, Calonia, Cal 1 -luentosali, Caloniankuja 3, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Timo Harrikari (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Anne Alvesalo-Kuusi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on oikeussosiologia ja kriminologia.

Väittelijän yhteystiedot: 044-5233724, anmahel@utu.fi