Suomalainen rannikkokalastus on vakavassa kriisissä – väittelijä selvitti kalastajien näkemyksiä ahdingon syistä (Väitös: FM Kirsi Sonck-Rautio, 23.11.2019, kansatiede)
Turun yliopistossa väittelevä Kirsi Sonck-Rautio tarkastelee kansatieteen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan Saaristomeren pienimuotoisen rannikkokalastuksen nykytilaa, haasteita ja mahdollisuuksia sopeutua tulevaisuuteen kalastajien näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan kalastajien kattavaa ympäristötietoa pitäisi kuunnella nykyistä herkemmällä korvalla.
Pienimuotoinen rannikkokalastus on kriisissä lähes joka puolella maailmaa, eikä Suomi ole poikkeus. Kirsi Sonck-Rautio keskittyi tutkimuksessaan Saaristomeren alueen kalastajiin ja keräsi tutkimusaineistoa muun muassa osallistuvalla havainnoinnilla. Tutkija myös haastatteli kalastajia ja kalastuksen parissa työskenteleviä. Tavoitteena oli selvittää elinkeinon nykytilaan johtaneita syitä sekä kartoittaa kalastuselinkeinon sopeutuvuutta ja joustavuutta tulevaisuuden haasteisiin.
– Ammatillisessa mielessä Saaristomeren kalastajat eivät pelkää niinkään ilmastonmuutosta, vaan ympäristö- ja kalastushallintaan liittyviä toimenpiteitä ja linjauksia. Kalastajia huolestuttavat Saaristomeren alueella lisääntyvien kilpailijoiden, kuten harmaahylkeen ja merimetsojen, kasvava määrä sekä kalastajan asiantuntemuksen väheksyminen, Sonck-Rautio toteaa.
Uhanlainen rannikkokalastaja
Useat kalastajat ja kalastussektorilla työskentelevät sanovat, että rannikkokalastus on uhanlainen elinkeino ja elämäntapa. Kalastajien määrä onkin tippunut muutamassa vuosikymmenessä rajusti. Tähän on syynä muun muassa suurien ikäluokkien eläköityminen, mutta myös se, että uusien kalastajien houkutteleminen alalle on ollut hankalaa. Kilpailu samasta resurssista harmaahylkeen kanssa on osoittautunut monelle liian haastavaksi, ja monet ovat tästäkin syystä luopuneet ammatistaan tai ainakin harkinneet sitä vakavasti.
Harmaahylkeen aiheuttamat haitat kalastukselle ovat monitahoiset – hylkeet syövät kalastajien verkoista kalaa, ja samalla verkot repeytyvät. Toisaalta kalastajat ovat havainneet kalojen pakenevan hyljettä, jolloin useiden kalastajien kalavedet tyhjenevät kaloista.
– Erityisen tärkeää olisi löytää keinoja harmaahylkeen ja rannikkokalastajan yhteiseloon. Tällä hetkellä toimiva hyljekorvaus ei palvele kalastajien tarpeita, sillä monesti ne, jotka kärsivät eniten hylkeistä, jäävät nykyjärjestelmässä ilman kunnon kompensaatiota. Samalla olisi tärkeää kehittää yhdessä ratkaisuja myös toiseen suureen ongelmaan eli merimetsokiistaan, Sonck-Rautio pohtii.
Tärkeä paikallinen ympäristötieto
Kalastajan työssä luonto, meri ja meren elävät ovat jatkuvasti läsnä. Tästä kalastajan jopa vuosikymmeniä kestäneestä vuorovaikutuksesta oman luonnonympäristönsä kanssa kehittyy kattava paikallinen ympäristötieto. Paikallinen ympäristötieto pohjaa omiin ja yhteisön kautta jaettuihin havaintoihin ja kokemuksiin, lisäksi tieto saattaa periytyä sukupolvelta toiselle.
Ympäristönhallintaa ja luonnonsuojelua ohjaa kuitenkin usein tieteellinen tutkimustieto. Kalastukseen liittyvää tutkimustakin tehdään pääasiassa biologisesta, ekologisesta tai taloustieteellisestä näkökulmasta. Kalastajat kokevat kyseisten lähestymistapojen jättävän huomiotta sen paikallisen ympäristötiedon, jonka kalastajat ovat vuosien kokemuksella hankkineet.
– Kalastajat kokevat, että heillä olisi paljon annettavaa niin tutkijoille, virkamiehille kuin lainsäätäjillekin, mutta kukaan ei ole heidän tiedoistaan kiinnostunut. Nämä kokemukset saavat kalastajat tuntemaan itsensä voimattomiksi ja aliarvostetuiksi, Sonck-Rautio kuvailee.
Kohti kokonaisvaltaisesti kestävää kalastusta
Suomalainen kalastuksenhallinta noudattaa Euroopan unionin yhteistä kalastuspolitiikka, jonka tavoitteena on, että EU:ssa harjoitettu kalastus on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää. Tämä tavoite ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan toteutunut, sillä pienimuotoisen rannikkokalastuksen kannattavuus on laskenut kaikkialla maailmassa, ja kalakannat voivat yhä huonosti.
– Perinteisten kestävän kehityksen ulottuvuuksien lisäksi olisi paikallaan ottaa kalastuspolitiikassa huomioon myös kulttuurisen kestävyyden ulottuvuus. Paikallisen ympäristötiedon sisällyttäminen tutkimukseen ja päätöksentekoon voisi olla yksi tapa toteuttaa tätä.
Ympäristönsuojeluun liittyvät toimenpiteet tutkitusti onnistuvat paremmin, jos niillä on paikallisten ihmisten kannatus. Paikallisten ihmisten osallistaminen suunnitteluun ja tutkimukseen voisi edesauttaa kannatuksen lisääntymistä. Lisäksi se voisi tuoda aivan uudenlaisia näkemyksiä ja uutta tietoa päätöksentekoprosessiin tilastojen ja luonnontieteellisen tutkimuksen rinnalle.
– Kalastaja jää liian usein tilastojen taakse piiloon. Tilastot eivät paljasta arvoja, motiiveja, työnjakoa, yhteisöllisesti jaettuja tietoja tai hyväksi koettuja tapoja. Erityisesti kalastussektorilla työskentelevät naiset jäävät pimentoon, sillä vaikka rekisteröity kalastaja onkin usein mies, on kalastus monesti koko perheen yritys. Naisten rooli ja siihen liittyvä tietotaito on sektorilla merkittävä, mutta jää usein tutkimuksessa huomiotta, Sonck-Rautio pohtii.
***
FM Kirsi Sonck-Rautio esittää väitöskirjansa ”The Fishers of the Archipelago Sea - resilience, sustainability, knowledge and agency” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 23.11.2019 klo 12 (Turun yliopisto, Sirkkalan kasarmialue, Minerva, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Hannu I. Heikkinen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Helena Ruotsala (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kansatiede.
Väittelijän yhteystiedot: 044 311 1081, kirsi.m.sonck@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/kirsi_sonck-rautio.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7825-0
