FM Piia Vuorinen perehtyi Suomen historian alan väitöskirjassaan Suomessa vuosina 1919–1944 toimineen valtiollisen poliisin kommunisteihin kohdistamiin kontrollitoimiin sekä erityisesti siihen, miten naisepäiltyjen sukupuoli vaikutti näihin toimenpiteisiin.
Valtiollisesta poliisista, jota aluksi kutsuttiin Etsiväksi Keskuspoliisiksi, kehittyi merkittävä kontrollipolitiikan toteuttaja Suomessa vuosina 1919–1944. Kontrollin kohdentuminen lähes yksinomaan kommunisteiksi tiedettyjä ja sellaisiksi epäiltyjä henkilöitä kohtaan on kiistämätön osa aikakauden historiaa. Vallassaolijoiden näkökulmasta äärivasemmistoa oli kontrolloitava, koska he edustivat sisällissodan jälkeen uhkaa tasavallan järjestykselle ja yhtenäisyydelle.
Väitöstutkimuksessaan FM Piia Vuorinen lähestyy aikakauden poliittisluonteista poliisikontrollia uudesta näkökulmasta sukupuolen huomioiden. Minkälaista kontrolli oli valvonnan arjen tasolla ja miten naisepäiltyjen sukupuoli vaikutti epäillyksi päätymiseen, heihin suhtautumiseen sekä kontrollin soveltamiseen?
Tutkimuksen lopputuloksena on monisävyinen kuva maan sisäisestä turvallisuudesta vastanneesta valtiollisesta poliisista sekä valtio- ja maanpetosrikoksellisesta toiminnasta epäillyistä naisista.
– Vaikka valtiollinen poliisi toimi toisinaan lain rajoilla, viranomaisen sisällä esitettiin keskenään ristiriitaisia käsityksiä kontrollin tarpeesta. Kontrolli ei myöskään kaikissa tilanteissa edustanut valtio- ja maanpetosrikoksista epäillyille naisille yksipuolista vallanalaisuutta. Toisinaan naiset onnistuivat välttämään kontrollitoimet esimerkiksi valheellisen myöntyväisyyden ansiosta tai neuvottelemalla, kertoo Vuorinen.
Poliittisesti epäpätevät, kyvykkäät naiset
Naisten sukupuoli vaikutti ristiriitaisesti viranomaisen toimintaan. Yhtäältä suomalaisen kommunismin naisedustajat päätyivät valtiollisen poliisin huomioon siinä missä miehetkin. Toisaalta esimerkiksi vakoiluepäilyjen kohdalla naisten sukupuolen merkitys korostui, sillä sotilashenkilöiden seurassa esiintyminen herätti epäilyt matalalla kynnyksellä.
Samalla käsitykset naisten poliittisesta epäpätevyydestä ja kyvykkyydestä elivät rinnakkain.
– Viranomainen saattoi käyttää paljon resursseja epämääräisten ilmiantojen selvittämiseen, mutta jättää kontrollitoimet väliin valtionvastaiseen toimintaan todistettavasti osallistuneiden naisten kohdalla heidän sukupuolensa perusteella, Vuorinen kertoo.
Kyse ei kuitenkaan ollut vain naisten poliittiseen vähäpätöisyyteen liitetyistä käsityksistä. Viranomaisen edustajat saattoivat vältellä naisten pidättämistä, koska he arvioivat naiset vaikeasti käsiteltäviksi kuulustelutilanteessa. Samalla valtiollinen poliisi työskenteli joidenkin naisten pidättämiseksi hyvin määrätietoisesti.
Tutkimuksen perusteella muodostuu valtiollisen poliisin valvonnan arjesta kuva, jota määrittivät laaja tiedonkeruu, suuri riippuvuus viraston henkilökuntaan kuulumattomien kansalaisten roolista tiedon tuottajina, tapauskohtaisuus ja tulkinnallisuus. Toisinaan kontrollin kohteiksi joutuivat ne, jotka vain sattuivat osumaan valtiollisen poliisin näköpiiriin.
Vallitseva maailmantilanne on osoittanut, että turvallisuus- ja tiedusteluteemat ovat edelleen ajankohtaisia.
– Valtion turvallisuuden uhkakuvat ja niihin vastaamisen tavat ovat muuttuneet sadassa vuodessa, mutta historiantutkimuksen avulla ymmärrämme nyky-yhteiskunnan valvontatoiminnan juuret, Vuorinen tiivistää.
***
FM Piia Vuorinen esittää väitöskirjansa Valtiolle vaaralliset naiset – Valtiollinen poliisi, valvonnan arki ja sukupuoli Suomessa 1919–1944 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 24.11.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-auditorio, Arcanuminkuja 1, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Aleksi Mainio (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.
***
Kuvituskuva: kuvaaja: A. Pietinen, kustantaja: Korttikeskus (1929). Kuvalähde: Museovirasto / Historian kuvakokoelma / Korttikeskuksen kokoelma.
