Seksuaalirikosoikeuden kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä asetettiin huhtikuussa 2019 ja kokonaan uudistettu rikoslain 20 luku astuu voimaan 1.1.2023. Uudistettu laki perustuu vapaaehtoisuuden käsitteelle. OTM, VT Minni Leskinen selvitti oikeustieteen alan väitöstutkimuksessaan, miten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden käsite on tullut osaksi seksuaalirikosoikeutta ja miten se on konkretisoitu rikosten tunnusmerkistöiksi. Tutkimus osoittaa, että vaikka lain todetaan eri aikoina ja eri maissa suojaavan seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on lain sanamuodoissa ja suojan laajuudessa eroja, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi uhrien asemaan.
OTM, VT Minni Leskinen selvitti oikeustieteen alan väitöstutkimuksessaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden sisältöä rikosoikeudella suojeltavana oikeushyvänä ja sen suhdetta lainsäädännössä tehtäviin valintoihin. Samaan aikaan väitöstutkimuksen kanssa on ollut käynnissä seksuaalirikosoikeuden kokonaisuudistus, joka tulee voimaan 1.1.2023. Artikkeleissa on selvitetty muun muassa Saksassa ja Ruotsissa 2010-luvun lopulla tehtyjä lainsäädäntömuutoksia ja oikeuskäytännössä ilmenneitä tulkintakysymyksiä suhteessa itsemääräämisoikeuteen, sekä arvioitu Suomessa työryhmän kesällä 2020 luovuttamaa mietintöä ja ehdotusta uudeksi rikoslain 20 luvuksi.
– Kokonaisuudistuksen taustalla on useissa Euroopan maissa käynnissä ollut keskustelu siitä, tulisiko raiskaus määritellä suostumuksen puutteena. Keskustelussa yhtenä vaikuttavana tekijänä on ollut naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta solmittu Euroopan neuvoston sopimus, Istanbulin sopimus, jota myös analysoidaan yhdessä väitöskirjan artikkeleista, Leskinen kertoo.
Käynnissä olleessa kokonaisuudistuksessa valittiin Ruotsin mallin mukaisesti keskeiseksi käsitteeksi vapaaehtoisuuden puuttuminen. Vaihtoehto olisi ollut esimerkiksi Saksan mallin mukainen tahdonvastaisuus tai Tanskassa valittu suostumuksen vastaisuus. Eri maissa valitut sanamuodot eivät ole identtisiä, vaikka kaikkia koskevat samat kansainvälisoikeudelliset velvoitteet.
– Valitun käsitteen ohella on tärkeä ymmärtää, miten lainsäädäntöä tulkitaan. Suomessa vapaaehtoisuutta ei tulkita käsitteenä suoraan kuten Ruotsissa, vaan kolmikohtaisen listan kautta, joka on tyhjentävä. Tulkintamahdollisuuksia on jo tällä valinnalla rajattu, mikä tuli hieman yllätyksenä suhteessa siihen, mitä työryhmä kesällä 2020 ehdotti, toteaa Leskinen.
Yksi Leskisen väitöstutkimuksen johtopäätöksistä on, että Suomessa lopulta valittu malli ei ole soveltamisalaltaan yhtä laaja kuin esimerkiksi Ruotsissa. Vapaaehtoisuuden puuttumisen muotoilussa on tukeuduttu yllättävän paljon aiempaan lainsäädäntöön, vaikka kyse on kokonaisuudistuksesta.
Seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille
Toinen keskeinen kysymys kokonaisuudistuksessa on ollut, pitäisikö raiskauksen ja seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöt yhdistää. Myös tältä osin valittiin pitäytyä aiemman lainsäädännön mukaisessa ratkaisussa, jossa seksuaalinen hyväksikäyttö on erillinen rikos ja raiskausta lievemmin rangaistava.
– Tunnusmerkistöjen yhdistämistä koskeva keskustelu on ollut käynnissä jo pidempään ja sitä harkittiin jo vuonna 2014 tehdyssä osauudistuksessa. Useat kansalaisjärjestöt ovat kannattaneet sitä ja tänä keväänä myös lakivaliokunnan mietintöön jätettiin eriävä mielipide, jossa yhdistämistä kannatettiin, kertoo Leskinen.
Vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuva seksuaaliväkivallan kriminalisointimalli on paradoksaalisesti johtanut siihen, että itsemääräämisoikeuden muut loukkaukset kuin suostumuksen puute nähdään lievempinä. Usein kuitenkin juuri haavoittuvassa asemassa olevien uhrien hyväksikäyttöteot voivat olla pitkäaikaisia ja toistuvia, ja aiheuttaa uhrille merkittävää vahinkoa.
– Raiskauksena voidaan jatkossa rangaista vain sellaisesta hyväksikäyttöteosta, jossa kyse on erityisen valta-aseman vakavasta väärinkäytöstä, joka on johtanut siihen, ettei uhri ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Teon täyttymiskynnys on korkealla, ja vapaaehtoiseksi saatetaan katsoa myöntymisiä, jotka eivät aidosti ole sitä, Leskinen sanoo.
Leskinen katsoo, että myös lainsäädännön taustalla oleva ihmiskuva vaikuttaa siihen, että vapaaehtoisuus ymmärretään hyvin mustavalkoisesti ja fokus on uhrin toiminnassa. Hänen mukaansa kokonaisuudistuksessa olisi voitu päästä parempaankin lopputulokseen sen suhteen, miten hyvin rikosoikeus tunnistaa tosielämän valta- ja vaikutussuhteita ja suojaa haavoittuvassa asemassa olevia uhreja.
***
OTM, VT Minni Leskinen esittää väitöskirjansa Seksuaalinen itsemääräämisoikeus: rikosoikeuden muutos ja feministisen filosofian mahdollisuus julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 26.11.2022 klo 12.00 (Turun yliopisto, Calonia, Calonia 1 -luentosali, Caloniankuja 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori emerita Kevät Nousiainen (Turun yliopisto) ja kustoksena dekaani Johanna Niemi (Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on oikeustiede.
Väitöskirjan johdanto-osa on julkaistu sähköisenä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9046-7
Lisätietoja
Minni Leskinen
minni.leskinen@utu.fi
