Oravan kannanvaihteluihin vaikuttaa eniten kuusen käpysato – ihmiset vaikuttavat oravakantoihin sekä positiivisesti että negatiivisesti (Väitös: FM Tytti Turkia, 28.9.2018, ekologia)

​Turun yliopiston tiedote 19.9.2018

Orava on laajalle levinnyt ja yleinen pohjoisissa havumetsissä, ja myös tuttu näky ihmisten puutarhoissa. Oravaa metsästettiin runsaasti 1900-luvun alkupuoliskolla, ja se on edelleen riistaeläin. Riistalajina oravan lumijälkiä lasketaan vuotuisissa, Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimissa lumijälkilaskennoissa.

Oravan laajan mittakaavan populaatiodynamiikkaan keskittyvässä väitöskirjassaan Turun yliopiston väitöstutkija Tytti Turkia analysoi näitä lumijälkilaskentoja, ja osoitti, että oravakannat vaihtelevat synkronisesti satojen kilometrien laajuisilla alueilla kuusen käpysadon vaihtelun mukaan.

– Kuusen käpysatoon puolestaan vaikuttaa ratkaisevasti edellisen kesän kasvuolot, etenkin lämpötila. Näin ollen oravakantojen vaihtelun taustalla on myös sää, Turkia sanoo.

Lumijälkiaineistosta kävi ilmi, että orava ja sitä saalistavat pedot, eli näätä ja kanahaukka, esiintyvät runsaina samoilla alueilla. Petojen aiheuttama kuolleisuus ei siis ole niin suurta, että se vähentäisi oravien määrää populaatiotasolla.

– Pienemmässä mittakaavassa tarkasteltuna ilmeni kuitenkin, että oravat käyttävät eniten sellaisia pesäpönttöjä, joiden lähellä ei pesi kanahaukkaa. Yksilötasolla oravat siis joko välttävät petoja tai tulevat syödyiksi, mutta laajemmassa mittakaavassa orava ja sen saalistajat suosivat samoja alueita samankaltaisten elinympäristövaatimustensa vuoksi, Turkia huomauttaa.

Myös Venäjällä on laskettu riistaeläinten lumijälkiä vuosikymmeniä. Suomen ja Luoteis-Venäjän lumijälkiaineistot kattavat yhteensä noin miljoonan neliökilometrin laajuisen alueen. Tämän aineiston analysointi osoitti, että oravakannat ovat keskimäärin laskeneet sekä Suomessa että Luoteis-Venäjällä vuosien 1996 ja 2012 välisenä aikana. Lisäksi Suomen pidempi aineisto vuodesta 1989 vuoteen 2017 osoitti oravakannan keskimäärin laskeneen muualla paitsi eteläisimmässä Suomessa.

Ilmaston lämpeneminen on oraville uhka

Turkia selvitti tutkimuksessaan oravakannan laskuun johtaneita mahdollisia muutoksia oravan elinympäristössä, ja havaitsi, että talvilämpötilan kohoaminen oli yhteydessä oravien vähenemiseen. Muut tutkitut muuttujat, eli näädän samanaikainen runsastuminen, kesien lämpeneminen, talvien muuttuminen sateisemmiksi ja metsien hakkuut eivät puolestaan liittyneet oravien kannankehitykseen.

– Ilmastonmuutoksen negatiivinen vaikutus oraviin yllätti. Monet eliölajit ovat runsastuneet levinneisyysalueensa pohjoisosissa ja levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen seurauksena. Tästä hyvä esimerkki ovat päiväperhoset, joiden lajimäärä Suomessa on kasvanut ilmaston lämpenemisen myötä. Tutkimusalueemme sisältää oravan levinneisyysalueen pohjoisrajan, ja analyysit osoittavat, että oravakannat ovat olleet laskussa etenkin alueen itä- ja pohjoisosissa. Ilmastonmuutoksen tarkkaa vaikutusmekanismia oraviin ei vielä ymmärretä, Turkia sanoo.

Vaikka ilmastonmuutos vaikuttaa olevan uhka oravalle, se on sopeutunut hyvin moniin muihin ihmisen aiheuttamiin muutoksiin. 

– Hieman yllättäen havaitsin, että oravat suosivat asutuksen ja peltojen läheisyyttä tiettyyn rajaan saakka, Turkia kertoo.

Ihmisten lähelle oravia houkuttelevat monipuoliset ravintoresurssit, peltojen lähelle puolestaan metsän reunassa kasvavien paljon valoa saavien kuusten parempi käpytuotto.

– Ravinnon saatavuus ja sen vaihtelu vaikuttavat oravien määrään voimakkaammin kuin petojen määrä. Orava sietää hyvin ja jopa hyötyy ihmisen muokkaamasta maisemasta, jossa on sopivasti vanhoja metsiä, maataloutta ja pihoja. Ilmastonmuutos on kuitenkin vähentänyt oravien määrää, mikä täytyy ottaa vakavasti, Turkia summaa väitöskirjansa päätulokset.

***

FM Tytti Turkia esittää väitöskirjansa Large-scale population dynamics of the Eurasian red squirrel julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 28.9.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Natura, luentosali X, Turku).

Vastaväittäjänä toimii Dr Peter Lurz (The University of Edinburgh, Skotlanti) ja kustoksena apulaisprofessori Jon Brommer (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.

FM Tytti Turkia on syntynyt vuonna 1989 ja kirjoitti ylioppilaaksi Elimäen lukiossa vuonna 2008. Turkia suoritti korkeakoulututkintonsa (FM) Turun yliopistossa vuonna 2014. Väitöksen alana on ekologia. Turkia työskentelee apurahatutkijana Turun yliopistossa.

Väittelijän yhteystiedot: p 0417175526, tytti.turkia(a)utu.fi

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7391-0