Olosuhteet vaikuttavat isoäitien hyödyllisyyteen ja eliniän evoluutioon (Väitös: MSc Simon Chapman, 21.9.2020, biologia)

Jo pitkään on arveltu, että isoäitien hyödylliset vaikutukset jälkeläisten hedelmällisyyteen ja lapsenlapsien eloonjäämiseen ovat vaikuttaneet vaihdevuosien jälkeisen eliniän evoluutioon, mutta isoäidin täsmällinen rooli tässä on edelleen epäselvä. Simon Chapman inspiroitui yhteisöllisesti eläviä eläimiä käsittelevästä tieteellisestä kirjallisuudesta ja keskittyi väitöskirjassaan tutkimaan, voisivatko erilaiset olosuhteet vaikuttaa niin sanotun isoäiti-hypoteesin vaikutuksiin.

– Muilla yhteisöllisesti elävillä lajeilla yksilön antaman avun määrä ja avun vaikutukset voivat vaihdella eri tekijöiden, kuten auttajan iän, mukaan. Jos isoäideistä olisi hyötyä vain tietyissä olosuhteissa, isoäidin rooli lisääntymisen jälkeisen eliniän evoluution kehityksessä voisi olla pienempi kuin aiemmin on arvioitu, Chapman sanoo.

Isoäitiys on voinut myötävaikuttaa lapsen elinikään

Väitöskirjassaan Chapman tutki 1700- ja 1800-lukujen suomalaisia seurakuntarekistereitä. Näihin kirjatuista perhetiedoista hän havaitsi, että äidinäitien läsnäolo lyhensi tytärten synnytysvälejä, mikä antoi heille mahdollisuuden saada enemmän lapsia.

Äidinäitien läsnäoloon liittyi myös lasten parantunut eloonjääminen, mutta vain taaperovaiheessa (ikävuodet 2–5). Kuitenkin samassa taloudessa asuneet, huonon terveydentilan omaavat tai yli 75-vuotiaat isänäidit alensivat imeväisikäisten eloonjäämistä melkein 40 prosenttia.

– Lisääntymisen jälkeinen elinikä on voinut kehittyä ainakin osittain isoäitien läsnäolon hyödyllisten vaikutusten vuoksi. Kuitenkin isoäitien korkeampi ikä vähensi heidän kykyään ja mahdollisuuttaan auttaa.

Isoäitiyden pituus ja evolutiivinen merkitys on muuttunut

– Nykyaikaisessa teollistuneessa yhteiskunnassa elinikä on paljon pidempi kuin aikaisemmin, mikä liittyy siihen, että nykyaikainen lääketiede on antanut meille mahdollisuuden ylittää pitkäikäisyyden niin sanottu luonnollinen raja, Chapman sanoo.

Isoäitiyden vaikutusten tutkimuksen lisäksi Chapman osoitti, kuinka isoäitiyden demografia muuttui väestörakenteen muutoksen aikana, kun kuolleisuus ja syntyvyys laskivat ja Suomi alkoi teollistua.

Isoäidit olivat kauemmin elossa samanaikaisesti lastenlastensa kanssa ja pystyivät mahdollisesti olemaan enemmän vuorovaikutuksessa heidän kanssaan, mutta heillä oli myös vähemmän lapsenlapsia syntyvyyden laskun vuoksi. Isoäidin ja lapsenlapsen suhteen luonne muuttui 1800-luvun loppupuolelta alkaen.

– Isoäitien läsnäolo lisääntyi, mutta samaan aikaan lapsikuolleisuus vähentyi valtavasti rokotusohjelmien ja parantuneiden elinolojen myötä. Tässä mielessä isoäidit menettivät osan evolutiivisesta roolistaan, mutta he ovat edelleen erittäin tärkeitä modernissa yhteiskunnassa. Vaikka tässä väitöskirjassa käytettiin historiallisia tietoja ja keskityttiin evoluutioon, tulokset korostavat myös terveellisen ikääntymisen merkitystä ja tarvetta löytää keinoja terveiden ikävuosien lisäämiseksi, Chapman lisää.

***

MBiolSci Simon N. Chapman esittää väitöskirjansa ”Context-dependence of grandmother effects & selection on post-reproductive life” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa maanantaina 21.9.2020 klo 12.15. Yleisö voi seurata väitöstä etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/69830865901

Vastaväittäjänä toimii professori Darren Croft (University of Exeter, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Jon Brommer (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus

Väittelijän yhteystiedot: p. 0449518647, sinich@utu.fi

> Väittelijän kuva

> Väitöskirja on julkaistu sähköisenä