Kokeellinen nykylyriikka sivuuttaa kielen merkitykset runoilmaisun keskeisenä tarkoitteena. Filosofian maisteri Miikka Laihisen väitöskirjassa nykyrunoutta tarkastellaan ruumiillisesti vaikuttavana, aistimuksia synnyttävänä kirjallisuutena.
2000-luvun kokeellinen kotimainen runous erkaantuu merkitysten ensisijaisuudesta ja korostaa tekstin ja lukijan välistä ainutkertaista, ruumiillisesti tuntuvaa suhdetta. Filosofian maisteri Miikka Laihinen esittää väitöstutkimuksessaan, että kokeelliset nykyrunot haastavat historiallisen ymmärryksen runoudesta ensisijaisesti subjektiivisen itseilmaisun ja kielen merkitysten alueille paikantuvana kirjallisuutena. Tutkimuksen aineistona ovat kolmen 2010-luvun taitteessa debytoineen runoilijan, Raisa Marjamäen, Harry Salmenniemen ja Henriikka Tavin runot.
Tutkimuksessa lähestytään kokeellista runoutta kirjallisuutena, joka pyrkii laajentamaan kielen ja ilmaisun rajoja. Tällaisissa laajentamispyrkimyksissä paperille painetun kielen materiaalinen laatu, esimerkiksi erilaiset kirjoituksen visuaalisiin ominaisuuksiin liittyvät tehokeinot, hahmottuu usein ilmaisullisesti ensisijaisena verrattuna kielen merkityksiä synnyttävään laatuun.
Samalla tutkimuksessa argumentoidaan, että ymmärrys runouden kokeellisuudesta ei selity yksinomaan runoista tehtyjen analyyttisten havaintojen perusteella. Kokeellisuus hahmotetaan tutkimuksessa lukuisten eri tahojen – esimerkiksi runojen, lukijoiden, kustantajien, kritiikkien, palkintolautakuntien, kirjallisuuskeskustelujen, kirjallisuudentutkimuksen – vuorovaikutuksessa kehkeytyväksi monimuotoiseksi ja alati muuttuvaksi ilmiöksi.
Tutkimuksessa esitetään, että kokeelliselta runolta ei ole usein mielekästä kysyä niinkään sitä, mitä runo tarkoittaa kuin sitä, miten runo kirjan sivulla toimii ja miten se tämän toimintansa myötä vaikuttaa runon lukijaan. Laihisen tutkimuksessa kysytään runojen merkitysten sijaan sitä, millaisia aistimuksia runokieli lukijassa synnyttää, ja millä eri tavoin runous kytkeytyy tekstin ulkopuoliseen maailmaan.
Tutkimuksessa esitetään, että kokeellisen runon lukeminen tarkoittaa usein myös itse lukijuuden kysymistä. Materiaalisesti kohosteinen kokeellinen nykyrunous vaikuttaa lukijaansa ruumiillisesti, tavoilla, jotka ohjaavat sivuuttamaan erilaiset kielen merkitysten tulkintaa painottavat historialliset lukutavat. Laihisen tutkimus ammentaa käyttämänsä käsitteet ja teoreettiset taustaoletukset uudenlaisia analyyttisia tulokulmia korostavan uusmaterialistisen filosofian ja teorian alueelta.
Tutkimuksessa ajatellaan, että runouden muuttuessa myös runouden analyysiin käytettyjen työkalujen tulee muuttua. Laihinen kehittää tutkimuksessaan uusia analyyttisia käsitteitä ilmaisutraditio(i)sta erkaantuvan, kielen materiaalisia ominaisuuksia painottavan, runoilmaisun analyysiin. Tutkimuksessa muodostetut käsitteet, kuten sanaruumiskooste ja yliaukeamallistuminen, tarjoavat uudenlaisia työkaluja runouden lukijoiden ja tutkijoiden käyttöön.
***
FM Miikka Laihinen esittää väitöskirjansa ”Tapahtuvia runoja. Kielen materiaalisuus ja lukutapahtuman subjektiviteetti 2000-luvun kirjamuodossa julkaistussa kokeellisessa suomalaisessa runoudessa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 16.10.2021 klo 12. Väitöstilaisuutta voi seurata etänä. https://utu.zoom.us/j/66432437787
Vastaväittäjänä toimii professori Kuisma Korhonen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Päivi Lappalainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kotimainen kirjallisuus.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: mjmlai@utu.fi p +358442761733
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä
