Marjoilla ja marjakasvien lehdillä on useita mikrobeja torjuvia ja hapettumiselta suojaavia ominaisuuksia (Väitös: MSc Ye Tian, 27.9.2019, elintarvikekemia)
Marjakasvien marjat ja lehdet sisältävät fenolisia yhdisteitä, joita on mahdollista hyödyntää elintarvikkeissa luontaisina säilöntäaineina. Ye Tian tarkasteli Turun yliopistoon tekemässään elintarvikekemian väitöstutkimuksessa marjakasvien fenolisia yhdisteitä sekä niiden antioksidatiivista tehoa ja antimikrobisia vaikutuksia.
Elintarvikkeiden turvallisuus on maailmanlaajuisesti tärkeä osa ihmisten päivittäistä elämää ja hyvinvointia. Säilöntäaineiden käyttö on usein välttämätöntä tuotteen myyntiajan pidentämiseksi. Vaikka ruokaan lisätyt synteettiset säilöntäaineet ovat yleisesti turvallisia, kuluttajat toivovat lisää luontaisia säilöntäaineita.
– Marjakasvien marjat ja lehdet sisältävät laajan joukon fenolisia, sekundaarisia aineenvaihduntatuotteita. Niillä on usein mikrobeja torjuvia ja hapettumiselta suojaavia ominaisuuksia. Monien kasvien marjoista ja lehdistä valmistettuja uutteita kannattaa siten testata elintarvikkeiden säilöntäaineina, Ye Tian toteaa.
Väitöstutkimuksessaan Tian halusi määrittää kolmentoista suomalaisen marjakasvin lehtien ja marjojen vesi-etanoliuutteiden fenolisten yhdisteiden profiilit. Lisäksi hänen tavoitteenaan oli määrittää uutteiden antioksidatiivinen teho ja antimikrobiset vaikutukset patogeenisiin elintarvikemikrobeihin sekä tutkia 21:n mustaherukkalajikkeen (Ribes nigrum) fenolisten yhdisteiden profiilit.
– Tutkimukseni tulokset osoittivat, että fenolisten yhdisteiden kokonaispitoisuus oli merkitsevästi suurempi lehtien vesi-etanoliuutteissa kuin samojen lajien marjauutteissa. Tyrnin, vadelman ja puolukan lehdissä oli eniten fenolisia yhdisteitä. Marjojen ja lehtien uutteiden koostumukset olivat hyvin erilaisia, Tian kertoo.
Useimmilla Tianin tutkimilla uutteilla oli hapettumista vähentäviä ja elintarvikeperäisiä bakteereja torjuvia vaikutuksia. Eri fenoliset yhdisteryhmät vaikuttivat vaihtelevasti näihin kahteen ominaisuuteen. Esimerkiksi flavonoidit vaikuttivat ratkaisevasti antioksidanttikapaseteettiin, kun taas monilla muilla fenolisilla yhdisteillä oli antimikrobisia ominaisuuksia.
– Havaitsin saman marjalajin eri lajikkeilla vaihtelua niin fenolisten yhdisteiden pitoisuuksien kuin koostumuksen osalta. Skotlantilaista, suomalaista ja liettualaista alkuperää olevissa mustaherukoissa oli suuria eroja fenolisten happojen koostumuksessa ja profiilissa. Samalla alueella kasvaneet tietyt lajikkeet muistuttivat enemmän toisiaan kuin muualla kasvaneita vastaavia lajikkeita. Hajonta saattoi olla suurta samallakin alueella esimerkiksi delfinidiinin ja syanidiinin 3-O-glykosidien osalta, Tian sanoo.
Tianin tutkimus osoitti, että maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivutuotteilla on potentiaalia uusien säilöntäaineiden kehityksessä ja testauksessa. Väitöstutkimus on yksi askel näiden raaka-aineiden hyödyntämisessä, mutta Tianin mukaan tarvitaan vielä monia lisäaskeleita.
***
MSc Ye Tian esittää väitöskirjansa ”Phenolic Compounds from Finnish Berry Species to Enhance Food Safety” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 27.9.2019 klo 12.00 (Turun yliopisto, PharmaCity, Pha1-auditorio, Itäinen Pitkäkatu 4, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Marina Heinonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Baoru Yang (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on elintarvikekemia.
Väittelijän yhteystiedot: 045 1732382, yetia@utu.fi
