Harkintavallan käytöllä on seurauksia turvapaikkaprosessissa haavoittuvaan asemaan joutuneille (Väitös: OTM Johanna Vanto, 25.11.2023, oikeustiede)

OTM Johanna Vanto selvitti oikeustieteen alan väitöstutkimuksessaan, kuinka turvapaikkapäätösten tekijät voivat hyödyntää olemassa olevaa lainsäädäntöä ja siihen perustuvaa harkintavaltaansa maahanmuuton kontrolloimiseksi. Vanto tarkasteli myös sitä, millaisia seurauksia harkintavallan käytöllä turvapaikkaprosessissa voi olla haavoittuvaan asemaan joutuneille hakijoille, etenkin yksilöille, jotka hakevat queer-turvapaikkaa.

Kolme osatutkimusta sisältävän väitöskirjan aineisto sisälsi 18–34-vuotiaita irakilaisia hakijoita koskevia turvapaikkapäätöksiä sekä turvapaikanhakijoiden kanssa Suomessa työskentelevien oikeudellisten toimijoiden, kuten turvapaikkapäätösten tekijöiden ja järjestötoimijoiden, haastatteluja.

Turvapaikkapäätösten määrä ja arviointi muuttuivat vuoden 2015 pakolaiskriisissä

Aiempi harkintavaltaa koskeva empiirinen tutkimus on keskittynyt suurelta osin yksittäisten päätöksentekijöiden ratkaisuihin. Vanto lähestyy väitöstutkimuksessaan harkintavallan käsitettä laajemmin ja valottaa, kuinka harkintavaltaa voidaan turvapaikkapäätöksenteossa ruohonjuuritasolla käyttää laajassa mittakaavassa.

Ensimmäisessä osatutkimuksessa Vanto selvitti syitä nuorten irakilaisten turvapaikanhakijoiden saamien myönteisten turvapaikkapäätösten määrän romahdukselle Suomessa vuoden 2015 pakolaiskriisin yhteydessä. Hän vertaili turvapaikkapäätöksiä kahdella eri ajanjaksolla vuodelta 2015 ja 2017 ja havaitsi, että hakijoiden väitteitä epäiltiin ja samankaltaisia tosiseikkoja arvioitiin eri tavoin kuin aiemmin.

– Esimerkiksi vuoden 2015 ajanjaksolla valtaosassa tapauksista hakijan väkivallan pelkoa uskottiin, mutta vuonna 2017 näin oli vain noin viidesosassa tapauksista. Vuonna 2017 miltei kaikissa päätöksissä päätöksentekijä myös arvioi aiemmin koettujen oikeudenloukkausten olevan yksittäisiä, irrallisia tapahtumia, joilla ei ollut yhteyttä vainon uhkaan tulevaisuudessa Vielä 2015 näin arvioitiin vain noin kymmenesosassa tapauksista, kertoo Vanto.

Haavoittuvuus ei vain yksittäisen turvapaikanhakijan ominaisuus

Vanton mukaan turvapaikkaprosessi voi vaikeutua, koska käytännöt muuttuvat tiheään ja ilman että hakijat ovat tietoisia muutoksista. Haasteita on muitakin.

– Kansainvälistä suojelua koskevat kriteerit voivat olla hakijoille abstrakteja ja vaikeasti ymmärrettäviä. Lisäksi lähestymistavat turvapaikanhakijan kertomuksen uskottavuuden arviointiin vaihtelevat päätöksenteon eri tasoilla. Turvapaikkaprosessia vaikeuttaa myös se, että turvapaikanhaun kannalta hyödyllinen järjestötoiminta on hakijan ulottumattomissa, Vanto kuvailee.

Tutkimus esittää uuden tavan ymmärtää haavoittuvuus turvapaikkaprosessissa. Sen mukaan haavoittuvuutta ei tule nähdä yksinomaan yksittäisen turvapaikanhakijan ominaisuutena tai olosuhteena, vaan myös prosessuaalisena haavoittuvuutena. Tämä tarkoittaa, että turvapaikkaprosessin puutteisiin voi liittyä myös rakenteellisia riskejä turvapaikanhakijalle.

- Prosessuaalisen haavoittuvuuden käsite voi siirtää haavoittuvuutta koskevan keskustelun painopistettä pois yksilöiden haavoittuvuuksista kohti niitä normeja ja käytäntöjä, jotka tuottavat haavoittuvuutta viranomaismenettelyissä, selventää Vanto.

***

OTM Johanna Vanto esittää väitöskirjansa Wiggle Room: Discretionary Power and Vulnerability in Asylum Procedure julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 25.11.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Calonia, Cal 1, Turku).

Vastaväittäjänä toimii dosentti Eveliina Lyytinen (Siirtolaisuusinstituutti) ja kustoksena professori Anne Alvesalo-Kuusi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on oikeustiede.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.utupub.fi/handle/10024/175936

Väittelijän kuva (kuva: Minna Nerg)