Asiantuntijuutta koskevien käytäntöjen muuttaminen on koko työpaikan yhteinen tehtävä (Väitös: FM Mari Kupiainen, 30.8.2019, sukupuolentutkimus)

Sukupuolenmukaisten erojen ja jakojen poistaminen työelämästä on ollut Suomessa vuosikymmeniä erilaisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden kohde.

– Hankkeista ja kaikesta tehdystä työstä huolimatta sukupuolten työurien edistymiseen yhä liittyy sinnikkäitä, eriarvoisuutta tuottavia, hienovaraisia mekanismeja. Niiden todentaminen ja siksi myös muuttaminen on vaikeaa. Nämä tilastollisesti selittämättömiksi kutsutut tekijät piiloutuvat yhteiskunnan rakenteisiin, prosesseihin ja työpaikkojen vakiintuneisiin käytäntöihin, Kupiainen kertoo.

Kupiainen pureutui tutkimuksessaan väitteeseen, ettei sukupuolella ole enää merkitystä nykyaikaisessa asiantuntijatyössä.

– Kun ihmisiä rekrytoidaan erilaisiin tehtäviin ja puhutaan oman uran kehittymisestä, vedotaan usein kriteereihin, joiden uskotaan olevan jotenkin erillisiä ympäröivän työkontekstin arvostuksista ja käytännöistä. Tutkimusaineistoni analyysi kuitenkin osoitti, että näin ei ollut, vaan sukupuoli ja osaaminen rakentuivat sosiaalisina käytäntöinä, Kupiainen luonnehtii.

Väittelijän tutkimusaineisto koostui kahden miesenemmistöisten alojen yrityksissä tietointensiivissä tehtävissä, esimies- ja toimihenkilöasemissa työskennelleiden naisten haastatteluista. Aineisto kerättiin vuosina 2009–2011. Kupiainen analysoi aineistoa kriittisen diskurssiteorian näkökulmasta.

Asiantuntijuus on kollektiivisesti rakennettu käsite, joka todentuu työpaikan sosiaalisissa käytännöissä

Tutkimuksen avainkäsite, asiantuntijuus, muodostui Kupiaisen näkemyksestä, että asiantuntijuus rakentuu kollektiivisesti ja että se tunnistetaan ja tunnustetaan oikeanlaiseksi työpaikan sosiaalisissa käytännöissä. Väittelijä analysoi aineistossa esiintyneitä puhetapoja, joissa sukupuolen mukaisia eroja ja jakoja muodostettiin.

– Tiettyä sukupuolta tietynlaiseen osaamiseen sidottaessa syntyvät itsestäänselvyyksiksi muodostuvat mielikuvat ja näkemykset työssä tarvittavasta ”oikeanlaisesta” osaamisesta ja työn ”oikeasta” osaajasta. Tutkimukseni osoitti, että se, mikä toistuu puhetavoissa ja muussa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja saa näin kollektiivisesti jalansijaa, solahtaa helposti osaksi työpaikan yhteisiä toimintatapoja, Kupiainen kertoo.

Tutkija paikansi aineistosta kolme diskurssia, joilla sukupuolen ja osaamisen keskinäistä suhdetta muodostettiin. Merkityksettömän sukupuolen diskurssissa sukupuoli nähtiin sananmukaisesti omaan ja nykyiseen asiantuntijayhteisöön kuulumattomana. Sukupuolen sijasta korostettiin ikää, koulutustaustaa ja erilaisia työtyylejä merkittävimpänä eroja muodostavana asiana. Yrittäjädiskurssi viittasi vahvaan yksilötoimijuuteen, työn ja työympäristön haasteista selviämiseen ja ammatillisen osaamisen aktiivikseen kehittämiseen.

– Kaikkien yhtäläisten mahdollisuuksien ja yksilön vastuun korostaminen oman uransa tekijänä olivat keskeisimmät tavat argumentoida sukupuolen merkitystä vastaan. Haastattelemani naiset kuitenkin kuvasivat kokemuksia, joissa heidän osaamistaan epäiltiin ja joissa he olivat kohdanneet seksismiä. Siitä rakentui kolmas, miesnormiksi nimeämäni diskurssi. Normi siitä muodostui siksi, että naiset sopeuttivat toimintatapojaan käytäntöihin, joissa heitä asiantuntijoina väheksyttiin. Kun naisten asiantuntijuus kyseenalaistettiin, he pyrkivät olemaan luottamuksen arvoisia ja todistamaan osaamisensa. Kun he kohtasivat sovinismia, he rationalisoivat ja sivuuttivat sen. Miehet ja miehille tyypillisenä pidetty asettui taustaksi, johon naisia verrattiin ja johon he myös vertasivat itseään, Kupiainen sanoo.

Kupiainen tarkasteli aineistossa esiintyneitä puhetapoja strategioina, joilla neuvotellaan asiantuntijana toimimisen mahdollisuuksista.

– Esittämällä itsensä ammatillisuutensa eikä sukupuolen ja sitä koskevan keskustelun kautta sanoudutaan irti naisten asemaa miesenemmistöisen alan työssä määrittäneestä eriarvoisuudesta. Naiset voivat pyrkiä turvaamaan työrauhaansa rationalisoimalla vähättelyä ja sietämällä seksismiä. Paradoksaalista kyllä, näillä strategioilla uusinnetaan kapea-alaista, miehiin miellettyä käsitystä työn osaajasta, Kupiainen toteaa.

Sukupuolen merkityksettömyyden korostaminen voi vahvistaa sukupuolistavia käytäntöjä

Vähättelyn ja seksismin ohittaminen kertoo tutkijan mukaan eriarvoisuuden normalisoinnista.

– Miesnormia vahvistettiin puheessa, jossa miehille ominaisena pidetty tapa edistää työuraansa asetettiin toisille naisille malliksi siitä, miten työssä menestytään. Tyypittelemällä sukupuolia järjestettiin kahteen toisiinsa nähden vastakkaiseen ryhmään ja näin lopulta vahvistettiin sukupuolen ja osaamisen yhteyttä, Kupiainen luonnehtii.

Kupiaisen mukaan hänen tutkimuksensa herättää huomaamaan, että sukupuolen merkityksettömyyden ja yksilötoimijuuden korostaminen voi peittää sukupuolistavia käytäntöjä, jotka asettavat ehtoja asiantuntijuudelle ja kaventavat asiantuntijana toimimisen edellytyksiä.

– Tutkimukseni tuo vahvasti esiin paitsi sen, mitä sukupuolineutraalius sosiaalisena rakennelmana ja vahvana yhteiskunnallisena diskurssina sisältää myös sen, mitä seurauksia sillä voi olla. Sukupuolen ja osaamisen määrittelyyn liittyy aina vallan aspekti. Sukupuoltenmukaisia hierarkkisia eroja ja asemia voidaan tuottaa tahattomasti, mutta niitä voidaan myös pyrkiä tarkoituksellisesti vakiinnuttamaan. Ulossulkevilla toimintatavoilla pyritään suojelemaan omaa asemaa ja asiantuntijan statusta, joita vähättely ja seksismi sosiaalisen kontrollin ja hallinnan välineinä ilmentävät, Kupiainen kertoo.

Työpaikoilla ylin johto avainasemassa vallitsevien käytäntöjen muuttamisessa

Väittelijän mukaan vallitsevat diskurssit ovat itsestäänselvyytensä vuoksi näkymättömiä. Ne ohjaavat toimimaan niihin sisältyvien normien ja arvojen mukaisesti.

– Ihmiset pääsääntöisesti pyrkivät työpaikoilla toimimaan sosiaalisesti suotavan mukaan: korostamaan sukupuolen merkityksettömyyttä, aktiivista osaamisensa kehittämistä ja eteenpäin pyrkimistä. Ihmiset voivat kuitenkin myös vastustaa sitä puhumalla ja toimimalla tästä poiketen, Kupiainen sanoo.

Väittelijä muistuttaa, että asiantuntijuutta koskevien merkitysten rakentuminen on pitkäaikaisten historiallisten, rakenteellisten ja sosiaalisten käytäntöjen tulos.

– Vaikka yksilöiden toiminnalla on merkitystä, asiantuntijuutta koskevien käytäntöjen muuttaminen on koko työpaikan yhteinen tehtävä. Työpaikalla ylimmällä johdolla on tässä työssä avainasema. Tarvitaan uskallusta kysyä, mikä omassa, tiimin ja organisaation toiminnassa voi estää asiantuntijana toimimisen tai tietämyksen hyödyntämisen ja millaisessa työkulttuurissa esteitä ja epävarmuutta koetaan? Kun työpaikalla on turvallinen tila vastata näihin kysymyksiin, valtadiskursseista poikkeavia kokemuksia voidaan helpommin tuoda esiin, Kupiainen summaa.

***

FM Mari Kupiainen esittää väitöskirjansa Osaamisen sukupuoli. Miten asiantuntijuus rakentuu sukupuolta ja osaamista koskevissa diskursseissa julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 30.8.2019 klo 12 (Turun yliopisto, Artium, Janus-sali, Kaivokatu 12 a).

Vastaväittäjänä toimii dosentti, yliopistotutkija Hanna Ylöstalo (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Marianne Liljeström (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sukupuolentutkimus.

Väittelijän yhteystiedot: mari.kupiainen@utu.fi

Väittelijän kuva

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä