Äidin raskaudenaikainen stressi tunnistettu uudeksi lasten toistuvien hengitystieinfektioiden riskitekijäksi (Väitös: LL Laura Korhonen, 24.4.2020, lastentautioppi)
Hengitystieinfektiot ovat lasten yleisimpiä infektiosairauksia ennen kouluikää, ja noin 10 prosenttia lapsista sairastaa toistuvia hengitystieinfektioita. Jatkuva sairastelu vaikuttaa monella tapaa lapsen ja perheen hyvinvointiin. LL Laura Korhonen selvitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan, miten äidin raskaudenaikainen psykologinen stressi, lapsen perimä ja sukupuoli vaikuttavat pienten lasten riskiin sairastua toistuviin hengitystieinfektioihin.
Väitöskirja on osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, johon on rekrytoitu 3808 perhettä vuosina 2012–2015. Tässä prospektiivisessa syntymäkohortissa seurattiin äitien ahdistus- ja masennusoireita sekä parisuhdetyytyväisyyttä 14:nneltä raskausviikolta siihen asti, kun lapsi oli kahden vuoden ikäinen. Lisäksi kerättiin tiedot lapsien toistuvista hengitystieinfektioista kahteen ikävuoteen asti.
Väitöstutkimuksessa osoitettiin, että jo aikaisemmin tunnettujen riskitekijöiden (esimerkiksi sisarusten lukumäärä ja imetyksen lyhyempi kesto) lisäksi äidin raskaudenaikainen stressi oli yhteydessä lapsen suurentuneeseen riskiin sairastaa toistuvia hengitystieinfektioita. Lisäksi lapsilla, joiden äideillä oli ollut raskausaikana stressioireita, todettiin vertailuryhmään nähden alentunut kortisolivaste stressikokeessa, mikäli lapsella oli samanaikainen rinovirusinfektio.
Vaihtelut tyypin I interferonivasteeseen liittyvässä IFI44L-geenissä lisäsivät alttiutta hengitystieinfektioille ja välikorvatulehduksille. Interleukiini 6:n geenimuunnos liittyi lapsen lisääntyneeseen riskiin sairastaa toistuvia hengitystieinfektioita. Näillä geneettisillä alttiuksilla sekä äidin raskaudenaikaisella stressillä ei todettu yhteisvaikutusta, mutta sukupuolieroja havaittiin.
Äidin raskaudenaikainen stressi on yhteydessä lapsen terveyteen ensimmäisinä ikävuosina
Raskauden ja varhaislapsuuden aikaisten olosuhteiden tiedetään vaikuttavan myöhempään terveyteen. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että päiväkotihoito, sisarusten lukumäärä, imetyksen lyhyempi kesto ja vanhempien tupakointi lisäävät infektiosairastavuutta. Tässä tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa, että näiden jo tunnettujen tekijöiden lisäksi myös äidin raskaudenaikainen psykologinen stressi on yhteydessä lapsen lisääntyneeseen riskiin sairastaa toistuvia ylähengitystieinfektioita.
– Tämän tutkimuksen perusteella ei tiedetä, miksi tällainen yhteys raskaudenaikaisen stressin ja lapsen myöhemmän sairastavuuden suhteen on olemassa, ja se onkin jatkotutkimuksen aiheena, toteaa väitöskirjatyöntekijä, lastentautien erikoislääkäri Laura Korhonen.
– Lisäksi on tärkeää muistaa, että stressitekijöiden riskiä lisäävä vaikutus ei ole kovin suuri.
Äidin raskaudenaikainen stressioireilu on yhteydessä 10 viikon ikäisen lapsen vaimentuneeseen kortisolin tuotantoon. Sikiön altistuminen äidin psykologiselle stressioireilulle raskauden aikana saattaa muuttaa sikiön biologiaa ja muovata yksilön kehitystä. Elimistön stressivasteita säätelee muun muassa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuoriakseli (HPA-akseli), joka tuottaa kortisolihormonia. Normaalisti HPA-akseli aktivoituu esimerkiksi stressin ja infektioiden aikana, mikä johtaa kortisolin erityksen lisääntymiseen. Kortisoli puolestaan säätelee monia kehon muita toimintoja, kuten immuunipuolustusjärjestelmän aktiivisuutta.
– Meidän tutkimuksemme osoitti varhaisen rinovirusinfektion yhteyden 10 viikon ikäisen lapsen alentuneeseen kortisolituotantoon stressitilanteessa, jos lapsi oli altistunut äidin stressioireilulle raskausaikana. Tämä voi olla yksi selittävistä mekanismeista aikaisemmin tutkimuksissa havaitun äidin raskaudenaikaisen stressioireilun yhteyksistä lasten astma-ja allergiasairauksiin, kertoo Laura Korhonen.
Geneettisillä alttiuksilla on yhteys hengitystieinfektioiden riskiin
Tämä osatyö toteutettiin yhteistyönä toisen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin syntymäkohorttitutkimuksen, Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksen kanssa. Löydös oli, että IFI44L-geenin varianttimuodon omaavilla lapsilla oli merkitsevästi vähemmän ylähengitystieinfektioita ja korvatulehduksia.
– Löydöksemme vahvuutena on se, että sama tulos saatiin kahdessa isossa syntymäkohorttiaineistossa. Lisäksi pystyimme osoittamaan täydentävillä lähetti-RNA-analyyseilla, että lapsilla, joilla oli samanaikainen viruksen aiheuttama hengitystieinfektio, polymorfismit liittyivät IFI44L-geenin ekspressiotasojen eroihin ja eroihin monien muiden interferonivasteeseen liittyvien transkriptien ilmentymisessä, toteaa Korhonen.
Geneettisillä alttiuksilla ja äidin raskaudenaikaisella stressillä ei yhteisvaikutusta
Tulehduksen välittäjäaineilla eli sytokiineilla on tärkeä rooli immuunipuolustuksen ja tulehdusreaktion aktivoitumisessa. Kortisoli säätelee tulehduksen välittäjäaineiden erittymistä. Tutkittaessa luontaisen immuniteetin geneettisten tekijöiden vaihtelua todettiin yhteys sytokiini interleukiini 6:n ja toistuvien infektoiden välillä. Myös IFI44L-geenin polymorfismit lisäsivät riskiä toistuville infektioille.
– Emme kuitenkaan todenneet yhteisvaikutusta näiden geneettisten alttiuksien ja äidin raskaudenaikaisen stressin välillä. Tämä tulos viittaa siihen, että äidin raskaudenaikainen stressi on tutkittujen geenien suhteen itsenäinen riskitekijä lapsuusiän toistuville infektioille, kertoo Korhonen.
– Kun tarkastelimme erikseen pojilla ja tytöillä äidin raskaudenaikaisen ahdistuneisuusoireilun vaikutusta riskiin sairastaa toistuvia hengitystieinfektioita, totesimme, että poikien riski oli korkeampi.
Tutkimus tuo uutta tietoa lasten toistuvien hengitystieinfektioiden ennaltaehkäisyyn sekä valaisee stressinsäätely- ja immuunipuolustusjärjestelmien välisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Näiden mekanismien ymmärtäminen on merkittäväksi avuksi hoitoja kehitettäessä.
***
LL Laura Korhonen esittää väitöskirjansa "Prenatal stress, genetic variations and recurrent respiratory tract infections -the FinnBrain Birth Cohort Study" julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 24.4.2020 klo 12 etäyhteyden välityksellä: https://utu.zoom.us/j/100128832
Vastaväittäjänä toimii professori Eero Kajantie ja kustoksena professori Ville Peltola. Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastentautioppi. LL Laura Korhonen työskentelee lastentautien erikoislääkärinä Turun yliopistollisessa sairaalassa.
Väittelijän yhteystiedot: lasula@utu.fi
