FM Niina Koskihaara perehtyi etnologian alan väitöstutkimuksessaan 2000-luvun kunta- ja palvelurakenneuudistukseen (PARAS-hanke) ja sen vaikutuksiin paikallistasolla toimiviin yhteisöihin. Tutkimus osoitti, että uudistus vaikutti monin tavoin paikallistason yhteisöjen toimintaan ja toimintaympäristöön.
FM Niina Koskihaara perehtyi etnologian alan väitöstutkimuksessaan KUN KUNTA LAKKASI OLEMASTA – Kylä- ja kotiseutuyhdistykset kuntarakenteen muutoksiin reagoivina toimijoina 2000-luvun kunta- ja palvelurakenneuudistukseen (PARAS-hanke) ja siihen, millaisia vaikutuksia uudistuksella oli paikallistasolla toimiviin yhteisöihin. Tutkija havaitsi, että kuntarakenteen uudistus ei jäänyt vain hallinnolliseksi uudelleen järjestelyksi, vaan sillä oli konkreettisia vaikutuksia paikallistason yhteisöjen toimintaan ja toimintaympäristöön.
Tutkimuksen kohteena olivat yhdeksän kylä- ja kotiseutuyhdistystä, jotka toimivat kunnissa, joissa kuntaliitokset toteutettiin vuosina 2007 ja 2009. Kohdekunnat olivat Mynämäki, Pälkäne, Salo ja Hämeenlinna. Tutkimuksen pääasiallisen aineiston muodostivat kylä- ja kotiseutuyhdistystoimijoiden kanssa tehdyt teemahaastattelut. Yhdistystoimijoiden lisäksi haastatteluihin sisältyi maaseudun kehittämistä tukevien LEADER-ryhmien sekä kulttuuriyhdistysten ja -toimijoiden kanssa toteutettuja haastatteluja.
Muutoksia yhdistysten ja kunnan välisessä suhteessa ja aktiivista vaikuttamistyötä
Kunnat ovat kylä- ja kotiseutuyhdistysten tärkeimpiä kumppaneita ja muutos kuntarakenteessa toi muutoksia näiden suhteiden käytännön muotoihin ja edellytyksiin. Uuden kunnan toimintatavat vaativat yhdistystoimijoilta sopeutumista, toimintatapojen uudelleen suuntaamista sekä aktiivista vaikuttamistyötä kuntaan.
– Konkreettisia muutoksia tuli muun muassa yhdistysavustusten määriin, kokoontumistilojen maksullisuuteen, kunnan virkamiesten saavutettavuuteen sekä kunnan ja yhdistysten yhteistyön sisältöihin, Koskihaara sanoo.
Tutkija kertoo, että kuntaliitokset laukaisivat yhteisöissä myös prosesseja, joissa yhdistykset joutuivat uudenlaisten paikallistasolta kummunneiden odotusten kohteiksi.
– Uusia yhdistyksiä perustettiin toimimaan paikallisuuden ja kotiseudun puolesta sinne, missä niitä ei aiemmin toiminut. Myös yhdistysten toiminnan sisällöt, (maantieteelliset) laajuudet, käytössä olevat resurssit ja yhdistysten keskinäinen yhteistyö joutuivat uudenlaisen tarkastelun ja pohdinnan kohteiksi, Koskihaara kertoo.
Kuntarajojen poistumiset liikuttivat myös vanhojen kuntien sisällä vaikuttaneita yhteisöjen välisiä ”rajoja”. Kylien välillä vallinneista kilpailuasetelmista tai ”kyräilyistä” haluttiin uudessa tilanteessa päästä eroon ja suunnata voimavarat yhdessä toteutettavaan vaikuttamistyöhön. Joissakin tilanteissa kylän aseman koettiin olevan uudessa kunnassa parempi kuin mitä se oli ollut vanhassa kunnassa.
Koskihaaran mukaan ihmiset ovat sitä valmiimpia toimimaan aktiivisesti asuin- ja kotiseutujensa puolesta yhdistyksissä, mitä konkreettisemmin asuinympäristöä koskevat muutokset vaikuttavat heidän arkeensa. Kylä- ja kotiseutuyhdistykset ovat kanava tähän vaikuttamistyöhön, joka heijastelee yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia ja kehityskulkuja.
***
FM Niina Koskihaara esittää väitöskirjansa KUN KUNTA LAKKASI OLEMASTA - Kylä- ja kotiseutuyhdistykset kuntarakenteen muutoksiin reagoivina toimijoina julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 10.11.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteydellä.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Pilvi Hämeenaho (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena dosentti Tiina Suopajärvi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on etnologia.
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9495-3
Väittelijän kuva (kuva: Tuukka Troberg 2021)
