Uutuuskirja Afasia paljastaa mahdollisuudet parantaa kielellisten häiriöiden kuntoutusta
12.11.2017
Aikuisiällä syntyneiden kielellisten häiriöiden määrä on voimakkaassa kasvussa ikääntymisen, aivovaurioiden kehittyneen hoidon sekä tapaturmien myötä. Viestintätaitojen ongelmat kaventavat sairastuneen ihmisen sosiaalista elämää ja heikentävät elämänlaatua. Ongelmiin on kuitenkin ratkaisuja, kertovat yliopistonlehtori Kati Renvall ja yliopisto-opettaja Marjaana Raukola-Lindblom, jotka ovat olleet mukana kirjoittamassa afasiasta ensimmäistä suomenkielistä perusteosta.
Afasiaksi kutsutaan aikuisiällä syntyneitä kielellisiä häiriöitä, jotka voivat ilmetä puheessa, sen ymmärtämisessä, lukemisessa ja kirjoittamisessa. Yliopisto-opettaja Marjaana Raukola-Lindblom ja yliopistonlehtori Kati Renvall olivat mukana kirjoittamassa ensimmäistä suomalaista perusteosta afasiasta. Osa luvuista antaa tietoa afasiaan sairastuneiden läheisille, osa on teoreettisempaa osuutta.
Renvall ja Raukola-Lindblom suorastaan hehkuvat iloa uuden teoksen äärellä. Molemmilla on myös puheterapeutin pätevyys, ja se yhdistettynä tieteelliseen tutkimukseen on saanut molemmat vakuuttuneeksi, että afaattisten vuorovaikutustaitoja voisi kohentaa kuntoutusta kehittämällä. Kaksikko muistuttaa, ettei kyse ole vain puheen ongelmista. Afasia vaikuttaa kommunikointiin ja vuorovaikutukseen, eli koko elämään. Kirja on yksi keino nostaa julkiseen keskusteluun uudistusten tarve.
Afasia vaikuttaa jo nyt suoraan satojen tuhansien suomalaisten elämään ja jos mukaan lasketaan läheiset, määrä moninkertaistuu. Silti monissa kunnissa puheterapia kohdennetaan vain lapsille. Ikärasismia, Renvall sanoo suoraan. Lapset tarvitsevat toki apunsa, mutta niin tarvitsevat aikuisetkin, joiden vuorovaikutustaidot ja kommunikaatio kärsivät afasiasta. Syynä ovat väärät luulot ja uskomukset.
– Tieteellisesti on osoitettu, että ihminen hyötyy jopa 30 vuoden kuluttua diagnosoinnista annetusta kuntoutuksesta, mutta meillä kuntoutusta annetaan vuoden, parhaimmillaan kahden ajan diagnosoinnista. Siinä vaiheessa ihminen ei välttämättä edes ole vastaanottavaisin kielelliselle kuntoutukselle kun ajatukset myllertävät muissakin kysymyksissä, Renvall sanoo.
Tarvitaan myös uudenlaisia arviointi- ja kuntoutusmenetelmä, ja niitä yliopistossa kehitetään.
– Meidän on opittavat löytämään kuntoutettavan kannalta keskeiset sanat, joiden oppiminen parantaa juuri hänen elämänsä laatua. Kymmenenkin sanaa voi muuttaa tilannetta ratkaisevasti, Renvall sanoo.
Hän antaa käytännön esimerkin. Kuntoutuksessa saatetaan opetella sanoja ”kaukosäädin” tai ”jääkaappi” vaikka niitä voi osoittaa ja siten saada viestinsä perille. Sen sijaan abstraktit, esimerkiksi tunteita ilmaisevia, sanoja ei välttämättä opetella vaikka arkielämän ja vuorovaikutuksen kannalta olisi erittäin tärkeää osata kertoa, milloin jokin asia raivostuttaa tai ilahduttaa.
Muistisairaudet alkavat usein kielellisinä ongelmina
Yleisimmin afasiaa aiheuttavat aivoverenkiertohäiriöt, mutta kielelliset ongelmat vaikeuttavat usein myös esimerkiksi muistisairaiden vanhusten elämää.
– Useat muistisairaudet alkavat kielellisillä vaikeuksilla, jotka johtavat vuorovaikutuksen ongelmiin, Renvall sanoo.
Renvallin aiheena tuoreessa teoksessa on sanaston valinta kielellisessä kuntoutuksessa. Marjaana Raukola-Lindblom kirjoitti tapaturmaperäisistä aivovammoista johtuvista vuorovaikutuksen häiriöistä ja haasteista niiden kuntoutuksessa. Turun yliopiston logopedian tohtorikoulutettava Nana Lehtinen perehtyi tietotekniikkaan osana aikuisneurologista puheterapiaa.
– Kuntoutuksella on kasvava tarve, sillä muistisairaita on koko ajan enemmän, ja myös kielelliset häiriöt osataan diagnosoidaan aiempaan paremmin. Toisaalta lääketieteellinen ensihoito on kehittynyt, ja sen myötä kielelliset oirekuvat ovat muuttuneet niin, että ihmisillä on myös lievempiä häiriöitä, joita on vaikeampia huomata, mutta ne vaikuttavat suuresti elämään, Raukola-Lindblom sanoo.
Ongelma ei näy päällepäin
Renvall toteaakin, että aivovaurioiden kehittynyt hoito lisää kuntoutustarvetta kahta kautta. Hoidon parantuessa yhtäältä yhä suuremmalla osalla afaattisista ihmisistä on lievempiä, mutta arkeen ilman kuntoutusta merkittävästi vaikuttavia häiriöitä, toisaalta suurempi osa aivovaurion saaneista jää henkiin, ja myös he tarvitsevat apua.
Yksi esimerkki ovat liukkaalla kelillä kaatuneet ja päänsä lyöneet. Olo saattaa olla kuukauden, muutamankin lähes normaali, ja päänsärkykin arvioidaan väliaikaiseksi, mutta todellisuudessa aivoissa on tapahtunut pysyvä muutos, joka vaatisi mahdollisesti myös kielellistä kuntoutusta.
– Tapaturmassa syntyneen aivovamman jälkeen voi olla tilanne, että ihminen pärjää arjen tehtävistä, mutta ei työssään. Toisten on vaikea tilannetta ymmärtää, sillä ulospäin ihminen näyttää aivan terveeltä, Raukola-Lindblom sanoo.
Vuosittain 20 000 suomalaista joutuu sairaalahoitoon tapaturmassa syntyneen aivovamman vuoksi. Osalle, jopa 30 prosentille heistä, jää pitkäkestoisia ja pysyvä oireita, joihin usein liittyy vuorovaikutuksen häiriöitä.
– Ongelmana on se, että kaikissa sairaaloissa ei ole aivovamma-asiantuntemusta ja aivovammoja jää edelleen diagnosoimatta, Raukola-Lindblom kertoo.
Hän tutki kollegansa kanssa 45 aivovamman saaneen ja heidän läheistensä kokemuksia. Tulosten mukaan arjen vuorovaikutustaidot romahtivat kaikilla aivovamman saaneilla henkilöillä. Kirja todistaa, ettei tuomio oli ehdoton. Kielellisiä taitoja voidaan elvyttää, sillä vaurion jälkeen aivojen hermoverkostot muotoutuvat uudelleen ja ihmisen oppimiskyky jatkuu läpi elämän.
Kone auttaa muttei korvaa terapeuttia
Turkulaisista panoksensa kirjaan on antanut myös tutkijakoulun tohtorikoulutettava Nana Lehtinen, joka pureutui aiheeseen, miten tietotekniikkaa voi käyttää hyväksi aikuisneurologisessa puheterapiassa. Erilaiset tietotekniset työskentelyalustat ja niillä toimivat ohjelmat ja sovellukset ovat yksi erittäin ajankohtainen teema kuntoutuksessa. Niitä on käytetty muun muassa paikkamaan kuntoutuksen vähyyttä.
– Hyvänä esimerkkinä ovat vaikkapa tietokoneen tai tabletin avulla käytettävät omatoimiseen kielelliseen harjoitteluun tarkoitetut ohjelmat. Ne ovatkin oivallinen lisä puheterapiaan, mutta on tärkeää muistaa, että todellinen vuorovaikutustaitojen ja kommunikoinnin kuntoutus tapahtuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, ei tietokoneen kanssa toimien, Lehtinen sanoo.
Nopeasti kehittyvä ala on hedelmällinen alusta uuden kehittämiselle.
– Puheterapeuttien, kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen ammattilaisten tulee olla aktiivisena mukana kehittämässä ratkaisuja joissa tietotekniikka voi toimia osana kuntoutusprosessia luoden mahdollisuuksia sekä kielellisten toimintojen harjoitteluun että ihmisten välistä vuorovaikutusta tukien, Lehtinen sanoo.
Erja Hyytiäinen