Olavi Granöstä kertova teos palkittiin Maantieteen päivien yhteydessä Turussa 31.10.2024. Juhlatilaisuudessa myönnettiin mitaleja myös nykyisille Turun yliopiston maantieteen professoreille.
Pääsääntöisesti Turun yliopistossa akateemisen uransa tehnyt arvostettu maantieteen tutkija, tieteenfilosofi ja akateemikko Olavi Granö (1925–2013) vaikutti merkittävästi sekä maantieteen sisällä että laajemmin yhteiskunnassa. Hän toimi Turun yliopistossa maantieteen professorina ja yliopiston kanslerina. Suomen Maantieteellisen Seuran mukaan Olavi Granön elämästä kirjoitettu kirja heijastelee maantieteen perustuksia ja on esimerkillinen osoitus myös hänen isänsä J.G. Granön merkityksestä ja perinnöstä suomalaiselle maantieteelle. Myös J. G. Granö toimi maantieteen professorina, kanslerina ja rehtorina Turun yliopistossa. Kirja on saanut myönteisiä arvioita myös mediassa.
Kuvassa juhlatilaisuudessa palkitut mitalistit. alkaa vasemmalta: Haikku Arosuo, Petteri Alho, Risto Kalliola ja Jukka Käyhkö
Maantieteen päivät -konferenssi yhdisti menneen ja tulevan nykyhetkeen
Maantieteen päivät on kansallinen konferenssi, joka järjestetään joka vuosi eri kaupungissa. Noin 150 henkeä kokoontui vuoden 2024 Maantieteen päiville, jotka järjestettiin nyt yhdeksännen kerran Turussa 31.10–1.11.
Konferenssin aikana juhlistettiin myös maantieteen oppiaineen satavuotista historiaa. Juhlavuosi näkyy Maantieteen päivien teemassa, joka oli tänä vuonna Seuraavat sata vuotta.
Tätä teemaa käsiteltiin muun muassa The Granö Symposium -paneelikeskustelussa, jossa pohdittiin, miltä maantieteen sata seuraavaa vuotta näyttävät. Paneelikeskusteluun osallistuivat Helsingin yliopiston professori Sirpa Tani, Turun yliopiston professori Risto Kalliola, Vaasan yliopiston apulaisprofessori Helka Kalliomäki ja Tampereen yliopiston apulaisprofessori Mikko Joronen. Paneelin puheenjohtajana toimi Jukka Käyhkö.
Panelistit ovat vasemmalta alkaen Tani, Kalliola, Kalliomäki ja Joronen.
Helsingin yliopiston professori Sirpa Tani toi keskusteluun maantieteen opetuksen näkökulman. Hän muun muassa pohti koulumaantieteen ja akateemisen maantieteen suhdetta.
– Maantieteen kuva julkisessa keskustelussa on edelleen hyvin perinteinen, vaikka maantieteen yhteisön sisällä alan monimuotoisuus tunnistetaan, Tani kertoi.
Turun yliopiston professori Risto Kalliola mielestä olisi tärkeää, että maantieteilijät toisivat taustansa vahvemmin esiin. Kalliolan mukaan monitieteellisessä ympäristössä maantieteilijät toimivat kuin liimana.
Apulaisprofessori Helka Kalliomäen mukaan maantieteellä on vahva tilallinen ydin, minkä ansioista maantiede voi hyvin erilaisissa ympäristöissä. Kalliomäki on työskennellyt maantieteen laitoksen ulkopuolella jo vuosikymmenen ajan.
Myös poliittisen maantieteen teemoja tutkiva Joronen tunnistaa ajatuksen. Hänen mielestään maantieteilijöitä yhdistää tietynlainen ajattelutapa.
– Kun aamulla seurasin luonnonmaantieteilijöiden esityksiä, tunnistin niistä maantieteen, vaikka itse työskentelenkin hyvin erilaisten teemojen parissa, Joronen tiivisti
Joronen viittasi aamupäivän ensimmäiseen keynote-luentoon, jonka aikana Southamptonin yliopiston professorit Steve Darby ja Julian Leyland kertoivat, miten hiekanlouhinta Mekong-joen pohjasta vaikuttaa joen dynamiikkaan ja sitä kautta myös ympäröivään yhteiskuntaan.
Vastaus kysymykseen, säilyykö maantiede omana tieteenalanaan myös tulevaisuudessa, on päivänselvä. Kaikki paneelikeskustelijat ovat samaa mieltä: maantieteen tarina tulee jatkumaan vielä seuraavan sadan vuoden ajan.
Yleisö osallistuu Flinga-taulun avulla paneelikeskusteluun.
Teksti ja kuvat: Inka Oksanen
