Nykyisin korostetaan usein kertomusten roolia totuuden sijaan. Uutuusteos The Use and Abuse of Stories: New Directions in Narrative Hermeneutics käsittelee kertomusten roolia tässä totuudenjälkeisessä ajassa. Kirjan kirjoittajat peräänkuuluttavat monipuolisempaa käsitystä kertomusten ja totuuden välisestä suhteesta.
Nykyisin kuulee usein puhuttavan totuudenjälkeisestä politiikasta. Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori ja kirjailija Hanna Meretoja ja College of the Holy Cross -yliopiston psykologian professori, Distinguished Professor of Ethics and Society Mark Freeman ovat toimittaneet uuden kokoelmateoksen The Use and Abuse of Stories: New Directions in Narrative Hermeneutics, joka käsittelee kertomusten roolia tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Uutuusteoksen on kustantanut Oxford University Press.
Totuudenjälkeisyydessä on korostettu usein kertomusten roolia, ikään kuin totuuden sijaan olisi vain keskenään kiisteleviä kertomuksia. Tällöin kertomuksiin liitetään sepitteellisyys, joka asetetaan vastakkain faktuaalisuuden kanssa, ja vaaditaan palaamista takaisin faktoihin.
– Vastakkainasettelu totuuden ja kertomusten välillä estää kuitenkin näkemästä, että faktatkaan eivät ole olemassa irrallisina tosiasioina. Asioille annetaan merkityksiä ja niitä kerronnallistetaan aina tietyistä näkökulmista, ja faktatkin ovat osa käsitteellisiä viitekehyksiä, joissa on tulkinnallisia ja kerronnallisia elementtejä, selventää Meretoja.
Kirjoittajien mukaan vastakkainasettelun sijaan tarvitsemme vivahteikkaampaa käsitystä kertomusten ja totuuden suhteesta. Meidän tulisi tunnistaa, miten suhteemme maailmaan on väistämättä tulkinnallisesti ja kerronnallisesti välittynyt.
– Tulkitsemme todellisuutta kaiken aikaa, kun annamme sille merkityksiä. Myös tieteet tulkitsevat todellisuutta omista näkökulmistaan. Tulkintaa harjoitetaan niin kertomusten rakentamisessa kuin faktojen esittämisessä. Silti ei ole niin, että kaikki olisi vain kertomusta. Totuuden käsitettä tarvitaan, sillä on voitava arvioida eri kertomusten totuudellisuutta, toteaa Meretoja.
The Use and Abuse of Stories tarjoaa ulospääsyn vastakkainasettelusta tarkastelemalla kertomuksia tulkinnallisina käytäntöinä. Se esittää, että koska emme voi paeta kertomuksia, tarvitsemme kykyä eritellä erilaisia kerronnallisia käytäntöjä, niin eettis-poliittisesti hedelmällisiä kuin ongelmallisiakin.
Kertomukset jäsentävät kokemustamme maailmasta
Teoksen lähestymistapa pohjautuu narratiiviseen hermeneutiikkaan, joka käsittelee kertomuksia kulttuurisesti rakentuneina kokemusten ja todellisuuden tulkinnan tapoina. Kertomukset jäsentävät kokemuksia ja tapahtumia tarjoamalla niistä tietynlaisen tulkinnan.
Teoksen luvuissa käsitellään esimerkiksi kertomusten vaaroja Trumpin politiikassa sekä tulkinnan roolia sairautta koskevissa kertomuksissa, kuten syöpäkertomuksissa ja koronapandemian aikana. Teoksessa pohditaan myös, mitä tapahtuu, kun ihminen kokee elämässä jotain yllättävää, jota on vaikea kerronnallistaa.
Lisäksi käsitellään muun muassa kerronnallisia käytäntöjä pakolaispolitiikassa ja eettisiä tapoja kohdata turvapaikanhakijoiden kertomukset, sekä sitä, millaisia eettisiä kysymyksiä syntyy, kun historiallisesti marginalisoituihin ryhmiin kuuluvien ihmisten elämäntarinoita esittävät sellaiset ihmiset, jotka eivät itse kuulu näihin ryhmiin.
The Use and Abuse of Stories tarjoaa lukijalleen välineitä pohtia, miten todellisuutta kehystetään kertomuksilla, ja näyttää, miten kertomusten ymmärtäminen kulttuurisina tulkinnallisina käytäntöinä mahdollistaa samanaikaisesti sekä sitoutumisen totuuteen että yksioikoisen fakta-fiktio-vastakkainasettelun kyseenalaistamisen.
Teoksen toimittaja, Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori ja kirjailija Hanna Meretoja keskustelee teoksesta kirjailija Susanna Hastin kanssa Turun Kirjamessuilla 29.9. klo 11 (Puisto).
> The Use and Abuse of Stories
