Sotaa paenneesta Diana Lehotinasta tuli Turussa tutkija – lääkärin työ saa odottaa
Diana Lehotina, 23, sanoo, että sota pakottaa ihmisen kasvamaan aikuiseksi nopeasti. Ukrainasta sotaa Suomeen paennut Lehotina työskentelee InFLAMES-lippulaivassa tavoitteenaan väitöskirja ja kenties ura tutkijana. Missä maassa ja milloin, hän ei tiedä. – En enää tee kovin pitkälle ulottuvia suunnitelmia, Lehotina toteaa.
Runsas vuosi sitten, helmikuun 23. päivänä, Diana Lehotina valmistautui lasten infektiotautien tenttiin vuokra-asunnossaan Kiovassa. Hänen lääketieteen opintonsa Kiovan Bohomoletsin lääketieteellisessä yliopistossa olivat loppusuoralla, tenttejä ei olisi enää montaa. Yön aikana, 24. päivän puolella, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Lehotina kuuli sodan syttymisestä aamuyöstä neljän maissa. Päällimmäisin tunne oli lamaannuttava epäusko.
– Kukaan ei ollut uskonut, että sota todella syttyisi. Soitin heti vanhemmilleni ja koska opettaja ilmoitti, ettei tenttiä tietenkään pidettäisi, pakkasin kiireessä ja lähdin pyrkimään Kiovasta pois.
Sodan ensimmäisten päivien aikana Diana näki, kuinka ukrainalaisten epäusko vaihtui odotukseen: odotettiin apua Euroopan mailta ja laajoja kansainvälisiä protesteja, mitä tahansa, joka lopettaisi hulluuden.
– Sitten kävi selväksi, että meidän on hoidettava tämä itse.
Kypros, Puola, Turku
Kun sotatapahtumat toivat räikeästi esiin sen, että hyökkääjä käy siviilien elämästä täysin piittaamatonta sotaa, Lehotina pakeni ensin ystävänsä luo Kyprokselle. Sen jälkeen hän matkusti Puolaan, jonne myös äiti oli tullut turvaan. Isäpuoli jäi Ukrainaan. Lehotinan siteitä kotimaahan pitivät yllä lääketieteen opiskelijoiden aktiivinen Telegram-verkosto ja Zoom, jonka kautta yliopisto järjesti opetusta mahdollisuuksien mukaan.
– Kuulin Suomessa tarjotuista paikoista opiskelijoille ja tutkijoille verkostomme kautta. InFLAMES-hakuilmoituksen löysin Science for Ukraine-sivustolta.
InFLAMES-lippulaiva tarjoaa apurahoja ukrainalaisille tutkijoille tutkimukseen, joka liittyy immunologiaan, immunologiseen lääkekehitykseen ja diagnostiikkaan. Lehotina oli ollut jo opintojensa aikana kiinnostunut nimenomaan immunologiasta, mutta hän epäröi, täyttääkö hän vielä kesken olevine lääketieteen opintoineen hakukriteerit. Hän päätti silti yrittää. Se kannatti. Nuori nainen saapui keväiseen Turkuun huhtikuussa -22.
– Matka ja muutto Suomeen olivat helppoja, sain myös yliopistolta paljon ystävällistä apua kaikessa, Lehotina kertoo. Hän kertoo suuresta elämämuutoksestaan hyvin toteavasti ja dramatisoimatta. Sille on selitys:
– Sota tekee ihmisestä nopeasti aikuisen, hän sanoo.
Tohtoriksi Suomessa
Vajaassa vuodessa on tapahtunut paljon. Lehotina on saanut etäopiskellen päätökseen lääkärinopintonsa Ukrainassa. Hän jatkaa nyt väitöskirjatutkijana InFLAMES-tutkija Akira Takedan ryhmässä BioCityssä. Lehotinan työtä rahoittaa ainakin kaksi seuraavaa vuotta Turun yliopiston molekyylilääketieteen tohtoriohjelma.
Takedan ryhmän kiinnostuksen kohde ovat rakenteelliset solut, kuten verisuonten sisäpintaa verhoavat endoteelisolut ja tukikudossolut. Ne ovat hyvin tärkeitä immuuni- eli puolustusjärjestelmän solujen toiminnalle. Ryhmän tavoitteena on löytää uusia rakenteellisia solujen alaryhmiä ihmisen elimistä.
– Aiemmin ajateltiin, ettei ihmisen pernassa ei ole imusuonia, mutta nyt olemme todenneet, että niitä on siellä. Seuraava tehtävä on selvittää, mikä imusuonien rooli pernassa on, mitä ne tekevät ja miksi, Lehotina kertoo.
Perna varastoi verihiutaleita ja osallistuu muun muassa bakteereiden ja virusten torjuntaan siivilöimällä niitä verestä. Aikuinen ihminen pärjää ilman pernaa, mutta pernan poistaminen voi altistaa yksilön tietyille bakteerien aiheuttamille vakaville infektioille.
Resursseissa on suuri ero
Diana Lehotina sanoo, että hänen Ukrainassa saamansa lääketieteellinen koulutus on osoittautunut hyväksi pohjaksi tutkimustyölle, jota hän tekee nyt. Ukrainassa opiskeltiin pääosin ukrainaksi, nyt työkieli on pitkälle englanti. Neuvostoajasta toipuvassa maassa perustutkimuksen arvostus ei Lehotinan mielestä ole ollut samalla tasolla kuin Suomessa. Suurin ero maiden välillä on kuitenkin siinä, kuinka tutkimukseen pystytään panostamaan.
– Jos tarvitsemme, sanokaamme vaikkapa vasta-aineita 800 eurolla, voimme hankkia ne. Ukrainassa se olisi tutkijoille todella iso summa, hän vertaa.
Lehotina toivoo saavansa väitöstutkimuksensa valmiiksi 4–5 vuodessa. Mitä sen jälkeen, on vielä auki. Tutkijanura kiinnostaa, mutta kliininen työkin vetää puoleensa.
– Haluaisin vielä toimia lääkärinä, mutta lääkärinoikeuksien saaminen Suomessa ei ole aivan mutkatonta muun muassa tutkintovaatimusten ja kielen takia, hän aprikoi. Paluu Ukrainaan on Lehotinasta yksi vaihtoehto, mutta vasta jos ja kun siitä tulee turvallista.
InFLAMES on Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen, Suomen Akatemian rahoittama tutkimuksen lippulaivahanke. Se tähtää uusien lääkekehityskohteiden tunnistamiseen ja lääkekehitykseen yhdessä biotekniikka- ja lääkeyritysten kanssa. Lippulaiva edistää myös diagnostiikkaa, jolla potilaille voidaan räätälöidä sopivat täsmähoidot.