Millaista oli asioida kirjakaupassa 1800-luvulla? Ajalla, jolloin kotimainen kirja-ala oli vasta muotoutumassa, perusti Friedrich Anton Meyer Turkuun kirjapuodin. Meyerin persoonan ympärille on nyt muotoutunut esitys "Minun kirjapuotini" – Kokemuksellinen kurkistus F.A. Meyerin kirjakauppaan 1810-luvun Turussa. Esityksen taustalla on Turun yliopistossa toimiva Sanojen liike ja tiedon paikat -tutkimushanke.
1800-luvun alussa, jolloin kotimainen kirja-ala oli vasta muotoutumassa, perusti kulttuurin monitoimija ja kirjakauppias Friedrich Anton Meyer Turkuun kirjapuodin. Meyerin kirjapuoti oli yksi Suomen varhaisista pysyvistä ja avoimista kirjakaupoista.
Tästä kirjapuodista on nyt syntynyt kokemuksellinen esitys, jonka pääsee kokemaan Turussa 13.11.2022 saakka. Esitys on syntynyt yhteistyössä Tehdas Teatterin ja Turun Museokeskuksen kanssa. Esityksen taustalla on Turun yliopistossa toimiva, Koneen Säätiön rahoittama Sanojen liike ja tiedon paikat -tutkimushanke, joka tutkii 1800-luvun alun Suomen kirjallista kulttuuria.
Hankkeen johtaja, kulttuurihistorian dosentti Heli Rantala kertoo, että Meyer on arvoituksellinen hahmo, jonka elämänvaiheet tunnetaan vain osittain.
– Meyer oli 1800-luvun alun Suomen kirjallisessa kulttuurissa poikkeuksellinen hahmo, maahanmuuttaja ja vähemmistöjen edustaja. Kirjojen myynnin kontekstissa löytyy historiasta muitakin ulkomaisia toimijoita ja kirjamyyjiä. Nämä ovat kuitenkin yleensä henkilöitä, jotka toimivat paikallisten välittäjien kautta, kuvailee Rantala.
Kirjakauppias Meyerin roolissa vuorottelee kaksi näyttelijää. Kuvassa Pasi Lappalainen. Kuva: Jesper Dolgov.
Meyer syntyi Saksan alueella juutalaisperheeseen, mutta päätyi monien vaiheiden jälkeen Turkuun. Siellä hän uudisti suomalaista kirjakauppatoimintaa laajoilla kansainvälisillä kontakteillaan.
– Meyer asettui Suomeen ja paikalliseen kulttuuriin ja jäi tänne. Meyerista tekee poikkeuksellisen hänen juutalaistaustansa, sillä Ruotsin valtakunnassa juutalaisten asettumista säädeltiin voimakkaasti. Sen lisäksi Meyer oli mielenkiintoinen moniosaaja, vaikka muillakin, esimerkiksi Frenckellin suvulla, oli samankaltaista toimintaa. Meyer oli kuitenkin erityisen aktiivinen, käänsi näytelmiä, opetti saksaa ja perusti Turkuun Suomen ensimmäisen lainakirjaston, Rantala kuvailee.
Tutkijoiden näkökulmasta Meyer oli kiinnostava mutta vähän tunnettu hahmo. Siksi hän on myös mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Ei pyrkimystä kertoa ehjää tarinaa
Historiallisessa tutkimuksessa aineistoja on aina käytettävissä vain rajallisesti, eikä Meyerin elämä tee tässä poikkeusta. "Minun kirjapuotini" -esityksen lähtökohtana onkin, että fragmentaarisuus saa myös näkyä.
– Esityksessä ei ole yritetty kertoa ehjää tarinaa, vaan katkelmallisuus on osa esitystä. Kaikkitietävyyden vaikutelmaa on pyritty välttämään, Rantala sanoo.
Populaarimmassa kerronnassa saatetaan usein saada sellainen käsitys, että tarinoita ammennetaan jostain ja ne ovat myös täysin kerrottavissa. Ihmisten elämän hahmottaminen pitkän ajan jälkeen on kuitenkin aina suuren työn takana. Usein tutkijoille ei ole saatavissa kuin rippeitä.
Taiteellinen esitystapa sopiikin tällaiselle ”tarinalle” hyvin.
Näyttelijä Timo Väntsi Friedrich Anton Meyerina. Kuva: Jesper Dolgov.
Meyerin mysteeri inspiroi myös esityksen toteuttaneita taiteentekijöitä. Esityksen käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaavat Tehdas Teatterin johtaja Venla Luoma sekä nukketeatteriohjaaja Alma Rajala.
– Meyerin hahmon kautta avautuu historian arvoituksellisuus, ja se mikä yhdistää tutkimusta ja teatterintekoa; kuvittelu, eläytyminen, aukkokohdat, yhteinen tietämättömyyden äärellä olo. Hyvässä roolihenkilössä on avoimia kysymyksiä, ja niitä Meyerissäkin toden totta on. Haluamme kutsua katsojat herkistymään kaupunkimme läpi häämöttävän menneisyyden äärelle ja jakaa sen innostuksen, joka meihin on tässä työssä syttynyt, sanovat Luoma ja Rajala.
Rantalan mukaan käsikirjoitusta työstäessä tekijät huomasivat, että tieteessä ja taiteessa on paljon yhtäläisyyksiä.
- Olemme jutelleet varsinkin käsikirjoittajien kanssa tästä, kun olemme päässeet kommentoimaan käsikirjoitusta. Huomasimme, että tieteentekijöissä ja taiteilijoissa on samaa: utelias asenne – tieteentekijäkin tarvitsee mielikuvitusta. Nämä asiat ovat yhteisiä, vaikka keinot eroavatkin, toteaa Rantala.
Meyerista on tiettävästi säilynyt vain yksi kuva, jota hyödynnettiin "Minun kirjapuotini" -esityksen markkinointimateriaalissa.
Idea kokeellisesta pop up -kirjakaupasta lähti Sanojen liike ja tiedon paikat -tutkimushankkeesta, mutta myös Turun Museokeskuksen ja sen Historian ja tulevaisuuden museo -hankkeen osuus on ollut merkittävä. Tulevassa museossa pyritään nostamaan esiin Turun ja turkulaisten historioita uusista näkökulmista ja uusia esittämisen tapoja hyödyntäen.
– Alun perin tutkimusprojektissa mietimme, että voisimme tehdä jotakin erilaista. Kirjapuoti sellaisena, kuin se nyt on toteutunut, on saanut lopullisen muotonsa yhteistyössä Turun Museokeskuksen ja taiteilijoiden kanssa, Rantala kertoo.
Rantalan mukaan "Minun kirjapuotini" toimiikin hyvänä esimerkkinä tieteen- ja taiteentekijöiden yhteistyöstä – ja siitä, mihin se voi parhaimmillaan johtaa.
> "Minun kirjapuotini" – Kokemuksellinen kurkistus F.A. Meyerin kirjakauppaan 1810-luvun Turussa
