Kuukauden tutkija: Jan Löfström

Paraikaa tutkin kysymyksiä, jotka liittyvät eri suunnista demokratiakasvatukseen. Olin viime vuosina kansainvälisessä tutkimusprojektissa, jonka aihe oli historia- ja moraalitietoisuuden kosketuspinnat. Sen päätyttyä aloitimme samalla joukolla uuden ja nyt parhaillaan jatkuvan projektin, jonka aihe on historia- ja demokratiatietoisuus (pidämme suurista sanoista!). Siinä tutkimme parhaillaan, millaisia demokratian konseptiota historian opetussuunnitelmissa on eri maissa. Demokratiateemaan liittyy tiiviisti myös juuri alkanut Suomen akatemian projekti, jossa Turun yliopisto on konsortiopartnerina ja tutkimusaiheena on deliberaatiokasvatuksen teoreettiset ja pedagogiset edellytykset.

Näiden aiheiden tutkiminen on tärkeää, koska ihmisoikeusperustaista demokratiaa tukevan kasvatuksellisen tiedon tarve on ilmeinen. Demokraattisen kansalaisuuden perusta on toki monitahoinen asia; siihen sisältyy tiedollisia, taidollisia ja asennetekijöitä, ja ratkaisevaa on lopulta kansalaisen motivaatio haluta tukea demokraattisen elämäntavan elinvoimaisuutta. Kasvatuksen ja kouluopetuksen merkitys tässä kokonaisuudessa on keskeinen.

Tutkijan arjessa työpäiviini kuuluu vaihtelevasti opetusta (muun muassa edellä mainitusta aihepiiristä), tieteellistä irjoittamista, hallinnollisten tehtävien hoitoa ja asiantuntijatehtäviä yliopiston ulkopuolella muun muassa ylioppilastutkintolautakunnassa sekä erään journaalin toimituskunnassa. Tehtävien vaihtelevuus virvoittaa ajatuksia, toisaalta siirtyminen asiasta toiseen on työlästä (mahtaako vaikeutua vielä iän myötä). Yhden työpäivän kuluessa syntyy joskus vähän konkreettista. Ajatustyön tulokset tosin näkyvät joskus vasta vuosien päästä, itsellekin yllätykseksi.

Teen yhteistyötä Suomessa jonkin verran julkaisu- ja tutkimuspuolella ja etenkin erinäisissä asiantuntijayhteyksissä. Kaksi on erityisen mieluista hallituspestiä: Historioitsijat ilman rajoja ry (jonka hallituksessa on Turusta monipuolinen edustus eri tieteenaloilta) ja Ebeneser-säätiö, joka muun muassa ylläpitää lastentarhamuseota (käykää toki!) ja kehittää museo-opetusta. Tutkimuspuolen yhteistyötä on ollut viime vuodet etenkin pohjoismaisten kollegojen kanssa, koska eräät edellä mainitut tutkimusteemat ovat sellaisia, että niitä ei Suomessa paljon ole harrastettu.

Kun en tutki, hoidan hyötykasvipuutarhaa ja kasvihuonetta kesäpaikassa Itä-Uudellamaalla. On meditatiivista ”renssata” rikkaruohoja kasvimaasta, ja myös halonhakkuu on rauhoittavaa zen-henkistä toimintaa. Lisäksi luen Aku Ankan taskukirjoja, joissa on viime aikoina ollut aivan mainioita eettisiä ja tieteen- ja taiteenfilosofisia (Taavi Ankka!) aiheita sisältäviä kertomuksia. Jos tekijänoikeusseikat eivät olisi este, niitä sopisi käyttää aineistona vaikka et-opetuksessa.

Terveiseni oppimisen ja opetuksen tutkimuksen parissa toimiville on, että yhteiskunnallisesti relevantin tutkimuksen parissa työskentelevinä olemme kyllä aika etuoikeutettuja (resurssien ajoittainen vähäisyys on toki kysymys sinänsä). Tuollainen tutkimus voi olla myös teoreettista ja sellaisena hyvin käytännöllistä pitkäkantoisuudessaan ja sovellettavuudessaan. Julkinen mielenkiinto opetuksen ja oppimisen kysymysten tutkimusta kohtaan on ilahduttavan suurta. bonuksena jotkut tutkimustulokset ja jo tutkimuskysymyksetkin voivat herättää intohimoja eri tahoilla (kuten taloustiedon didaktiikan alalla olen kokenut), mikä on tutkijalle elähdyttävää ja kertoo oman työn tarpeellisuudesta.

Kuukauden tutkija on kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuslaitosten CERLIn ja CELEn yhteinen julkaisusarja, jossa esitellään kerran kuussa yksi tutkija. Tutkimuslaitokset vuorottelevat tutkijaesittelyn kanssa kuukausittain. Aiemmin julkaistut esittelyt on koottu julkaisusarjan omalle verkkosivulle.