Perinteiset salaliittoteoriat tarjoavat tyypillisesti vaihtoehtoisen totuuden viralliselle tiedolle. Uudessa salaliittoajattelussa väitteiden totuudellisuus on sivuseikka. Ensisijaisena tarkoituksena on rakentaa viholliskuvia. Salaliittoteorioiden leviämisen hillitseminen on aina ollut työlästä, mutta viime vuosina siitä on tullut entistäkin hankalampaa, kirjoittaa käytännöllisen filosofian professori Juha Räikkä. Kirjoitus on julkaistu alun perin MustRead Akatemiassa.
Oikeita salaliittoja solmitaan aina välillä. Autojätti voi valehdella autojensa päästöistä. Tiedusteluviranomaiset voivat ylittää oikeutensa ja liittoutua kansalaisia vastaan.
Koska salaliitoista on haittaa, on tärkeää, että niitä pyritään paljastamaan ja ehkäisemään.
Salaliittoväitteille pitää kuitenkin olla kunnolliset perusteet. Kun asioista perillä olevat tahot pitävät perusteita köykäisinä, on siirrytty salaliittoteorioiden maailmaan. Salaliittoteorioissa asioita selitetään salaliitoilla, joiden olemassaolosta ei ole uskottavaa näyttöä. Ne eivät siis ole historiankirjoista tuttuja selityksiä, joissa viitataan oikeasti ja todistetusti tapahtuneisiin salaliittoihin.
Vaikka jotkut salaliittoteoriat ovat hauskoja, niiden leviämistä ei voida yleisesti ottaen pitää toivottava asiana. Salaliittoteoriat lietsovat epäluottamusta esimerkiksi demokratian kannalta tärkeitä instituutioita kohtaan ja lisäävät tietämättömyyttä. Jotkut teoriat ovat johtaneet jopa väki- ja ilkivaltaan.
Salaliittoteorioita on kehitelty ja kannatettu kaikenlaisista syistä. Jotkut ovat kuumeisesti etsineet tutkijoiden ja viranomaisten yksissä tuumin piilottelemaa totuutta. Toiset taas ovat levittäneet teorioita hyötyäkseen niistä taloudellisesti. Kansalaiset voivat jakaa linkkejä salaliittoteorioihin myös silloin, kun ne koskevat heitä huolestuttavia asioita kuten vaikkapa rokoteturvallisuutta.
Koska salaliittoteorioita levitetään monista erilaisista syistä, niitä vastaan ei voida taistella vain jollakin yksittäisellä keinolla. Päättelykykyjen ja mediakriittisyyden opettaminen voi toimia joidenkin teorioiden kohdalla, mutta tuskin kaikkien.
Uusi salaliittoajattelu ei keskity perusteluihin
Salaliittoteorioissa on viime vuosina tapahtunut muutos. Vaikka perinteiset salaliittoteoriat eivät ole kadonneet minnekään, niiden rinnalle on noussut uudenlaisia salaliittoväitteitä.
Perinteisissä salaliittoteorioissa väitteille esitetään perusteita. Ne voivat olla epäuskottavia, mutta joka tapauksessa perusteet tuodaan julki. Teorioiden päämääränä on vaikuttaa ihmisten uskomuksiin. Perinteiset salaliittoteoriat tarjoavat usein vaihtoehtoisen selityksen ”viralliselle” totuudelle.
Kuuluisia esimerkkejä klassisista salaliittoteorioista ovat vaihtoehtoiset selitykset presidentti Kennedyn murhasta, World Trade Centerin tuhosta ja prinsessa Dianan kuolemasta.
Uudessa salaliittoajattelussa perusteluita ei juuri tehdä. Salaliittoheittoja voidaan tehdä jopa ilman minkäänlaisia perusteita. Riittää kun heittää sosiaalisessa mediassa huomiota herättävän väitteen.
Uutta tyyliä edustaa esimerkiksi väite, jonka mukaan Hillary Clinton johtaa pedofiilirinkiä hänen kanssaan salaliiton tehneiden demokraattien kanssa. Samaan kastiin kuuluvat väitteet, joiden mukaan Vladimir Putin johtaa salaa YouTubea amerikkalaisliittolaistensa kanssa ja että Joe Biden voitti vuoden 2020 vaalit hänen venezuelalaisten liittolaistensa käpälöityä vaalikoneita.
Salaliittoheittojen avulla kootaan ihmisiä yhteen
Uudessa salaliittoajattelussa totuudella ei ole merkitystä. Uudenlaisia salaliittoheittoja voitaisiin verrata urheiluseuran kannattajien lauluihin, joissa vastustajaa pilkataan. Pilkkalaulun toimivuus ei edellytä, että sanat ovat totta. Vihjailut salaliitoista muistuttavat myös soidinlauluja: heitot, ”kysymykset” ja omituiset ”epäilyt” kertovat, mistä suunnasta löytyy kumppaneita.
Keksittyjen salaliittoväitteiden jakelu antaa mahdollisuuden viestiä, mihin ryhmään henkilö identifioituu. Salaliittoväitteen tarkoitus on saada lisää jäseniä ryhmään, jotka kuuluvat ”meihin”.
Koska uuden salaliittoajattelun tavoitteena on ryhmäjäsenyyden pönkitys eikä pyrkimys vaikuttaa ihmisten uskomuksiin, nojautuminen halpaan retoriikkaan on ymmärrettävää. Salaliittoväitteen levittäjät haluavat koolle ne, jotka jakavat tietyt uhka- ja viholliskuvat.
Perinteiset salaliittoteoriat esitetään yleensä vakavalla naamalla ja antaen ymmärtää, että puhuja itse uskoo väitteisiinsä. Uudessa salaliittoajattelussa ”epäilyjä” salaliitoista voidaan esittää ilman vakuutta, että edes epäilijä itse seisoo sanojensa takana. Lauseet ”Michelle Obama on mies” tai ”Venäjä omistaa Googlen” voivat täyttää tehtävänsä eli kerätä joukkoja yhteen ilman, että kukaan varsinaisesti uskoo tai edes väittää uskovansa niihin.
Salaliittoheitot ovat uudenlainen “ympäristöongelma”
Perinteisiä salaliittoteorioita vastaan voidaan periaatteessa taistella lisäämällä luottamusta yhteiskunnallisia instituutioita, kuten mediaa, kohtaan. Kun henkilö käyttää vaihtoehtoisia tietolähteitä, jotka johtavat salaliittoteorioiden äärelle, hänet voidaan yrittää saada takaisin luotettavampien informaatiolähteiden pariin.
Luottamuksen palauttaminen ei ole helppoa, mutta kun yhteiskunnan keskeiset instituutiot osoittavat hyvää tahtoa ja huomioivat kansalaiset tasavertaisina, myös medialuottamus saattaa parantua. Reilu yhteiskunnallinen peli rakentaa luottamusta myös tiedotusvälineisiin.
Uuden salaliittoajattelun taustalla on poliittiset valinnat. Vaikka valintoihin voi liittyä myös vaihtoehtoisten tietolähteiden käyttöä, kyse ei ole ensisijaisesti informaatiosta. Salaliittoheittoja tekevät ihmiset kun eivät ole ylipäätään kiinnostuneita tiedosta. Salaliittoteoriat ilman teoriaa sanovat vain, että ”Täällä ollaan”.
Epämääräiset salaliittoheitot voitaisiin varmaankin yrittää kieltää. Kieltolinjaan liittyy kuitenkin paljon ongelmia.
Saattaa olla, että meidän tulee vain oppia elämään erilaisten ”kysymysten ja epäilyjen” maailmassa – vähän niin kuin likaantuneessa tai roskatussa ympäristössä.
Vihjailevat puheenvuorot eivät edistä demokraattista keskustelua. Kansalaiskeskustelussa odotamme kuulevamme perusteltuja näkemyksiä, joihin puhujat itse ovat sitoutuneet ja joita voimme sitten itsenäisesti arvioida.
Toisaalta demokratian tila ei ole monien ihmisten päällimmäinen murhe. Vastuuntuntoon vetoamalla uudet salaliittoheitot tuskin katoavat.
Artikkeli on alun perin julkaistu MustRead Akatemiassa
