Kasvinsuojeluaineena käytetyn glyfosaatin ja sen hajoamistuote AMPAn pitoisuudet ovat käsittelyn jälkeen suurimmillaan muokkaamattomassa pintamaassa ja laskevat jyrkästi syvemmissä maakerroksissa. Maaperässä olevat jäämät saattavat hidastaa siementen itämistä ja kasvin kasvuun lähtöä. Valumavesien mukana glyfosaattia ja AMPAa kulkeutuu vähän, koska ne sitoutuvat helposti maahan.
Tämä ilmenee Luonnonvarakeskuksen (Luke), Turun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tekemästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin glyfosaattipitoisuuksia peltomaassa ja metsätaimitarhalla sekä tutkittiin maaperässä olevan glyfosaatin ja AMPAn vaikutuksia viljelykasveihin. Lisäksi tutkittiin käsittelyn vaikutuksia kastelieroihin.
Glyfosaattipitoisuudet suurimmat maan pintakerroksissa
Maanäytteitä otettiin 18 varsinaissuomalaiselta ja hämäläiseltä peltolohkolta ennen glyfosaattivalmisteen ruiskutusta, vuorokausi ruiskutuksen jälkeen sekä ennen talven tuloa.
Suurimmat glyfosaattipitoisuudet, 0,9–6,0 milligrammaa/kilo, mitattiin vuorokausi ruiskutuksen jälkeen 2,5 senttimetrin paksuisesta maan pintakerroksesta. Myös loka-marraskuussa havaittiin suuria pitoisuuksia (1,5–5,9 milligrammaa/kilo) lohkoilla, jotka oli samana vuonna käsitelty kahteen kertaan. Ennen käsittelyjä glyfosaattipitoisuus oli 0,04–1,1 milligrammaa/kilo.
Parinkymmenen senttimetrin paksuisessa maakerroksessa oli glyfosaattia 0,09–0,29 ja AMPAa 0,47–0,60 milligrammaa/kilo. Glyfosaattipitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmin EU-maissa tehdyssä tutkimuksessa, sen sijaan AMPA-pitoisuudet olivat kotimaan tutkimuksessa hieman suurempia.
– Maahan nopeasti sitoutuva glyfosaatti ja AMPA eivät ole suuri uhka vesistöille. Kylmissä olosuhteissa niiden hajoaminen on hidasta, minkä takia niitä kertyy suomalaisiin maihin. Maaperässä jäämillä saattaa olla vaikutusta siementen itämiseen ja kasvien kasvuun lähtöön, kertoo Luken erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä.
Luken Suonenjoen metsätaimitarhan hiekkapitoisessa maaperässä kuten peltomaassakin glyfosaatin ja AMPAn pitoisuudet laskivat jyrkästi syvemmissä maakerroksissa, mutta 25 senttimetrin alapuolella olevassa hiekkakerroksessa oli vielä viiden vuoden jälkeen mitattavia pitoisuuksia.
Kasvualustan glyfosaattikäsittely hidasti kauran ja rypsin itämistä
Turun yliopisto tutki maaperässä olevien glyfosaatti- ja AMPA-jäämien vaikutuksia perunan, rypsin, kauran ja härkäpavun versojen pituuskasvuun ja biomassaan. Ruiskuttamattomassa maassa kaurat kasvoivat aluksi 23–49 prosenttia pidemmiksi kuin glyfosaatti- ja AMPA-jäämiä sisältävässä maassa. Eroa ei kuitenkaan ollut enää 9–10 viikkoa kylvön jälkeen.
Kasvihuoneessa tutkittiin kasvualustaan lisätyn puhtaan glyfosaatin sekä glyfosaattia sisältävän valmisteen vaikutuksia perunan, rypsin, kauran ja härkäpavun itämiseen. Tuloksia verrattiin käsittelemättömään kontrollialustaan. Kasvustot korjattiin 11 viikon kuluttua kylvöstä.
Glyfosaattivalmisteella käsitellyssä kasvualustassa kaura ja rypsi itivät hitaammin kuin käsittelemättömässä alustassa. Hidas itäminen selitti ilmeisesti sen, että glyfosaattivalmisteella käsitellyn kasvualustan kasvit olivat varhaisessa kasvuvaiheessa pienempiä kuin kontrollialustassa tai pelkällä glyfosaatilla käsitellyssä alustassa kasvaneet kasvit.
– Aivan viimeaikoina on alettu ymmärtää, että glyfosaatti vaikuttaa muihinkin kuin rikkakasveihin, myös esimerkiksi mikrobeihin. Mikrobithan toimivat esimerkiksi maaperässä hajottajina ja niitä löytyy myös ihmisen suolistosta. Tutkimme glyfosaatin vaikutuksia maaperään, mikrobeihin, kasveihin ja kasveja syöviin eläimiin, kertoo tutkija Marjo Helander Turun yliopistosta.
Glyfosaattitutkimus jatkuu Turun yliopistossa, sillä Helander johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa nelivuotista hanketta, jossa tutkitaan glyfosaatin epäsuoria vaikutuksia muihin kuin kohde-eliöihin.
Glyfosaatilla ei vaikutusta kastelierojen lisääntymiseen
Luke tutki glyfosaattivalmisteen vaikutuksia kastelieroihin kaksi kuukautta kestäneessä kasvihuoneessa toteutetussa astiakokeessa. Koejärjestely jäljitteli olosuhteita suorakylvöpellolla viljan korjuun jälkeen. Osa maalieriöistä ruiskutettiin glyfosaattivalmisteella ja kontrollilieriöt pelkällä vedellä.
Käsittely ei vaikuttanut kastelierojen massoihin, munakoteloiden tuottoon tai munakoteloiden elossa säilymiseen. Glyfosaatilla ruiskutetuissa astioissa kastelierot hautasivat olkia hieman hitaammin kuin kontrollilieriössä, mutta näyttö glyfosaatin negatiivisista vaikutuksista ei ollut selkeä.
Glyfosaatti on yleisin kasvinsuojeluaine
Glyfosaattia eli N-(fosfonimetyyli) glysiiniä sisältäviä kasvinsuojeluaineita käytetään juolavehnän sekä monivuotisten rikkakasvien torjuntaan viljelysmailla, puutarhoissa, metsänviljelyssä ja viljelemättömillä alueilla. Maaperässä glyfosaatti hajoaa mikrobiologisesti AMPAksi eli aminometyylifosfonihapoksi.
Suomessa glyfosaattia sisältävien kasvinsuojeluaineiden käyttö alkoi vuonna 1976, ja ne kattavat noin puolet maatalouden kasvinsuojeluaineiden kokonaismäärästä. Vuonna 2017 glyfosaatti-tehoaineen myynti oli noin 650 tonnia, kun myynnin huippuvuosina 2010–2011 se oli hieman yli 900 tonnia (Tukes). Suorakylvössä glyfosaattivalmisteita käytetään yleensä ennen kylvöä, kun muokatuilla mailla käyttö ajoittuu lähinnä puinnin jälkeiseen ajankohtaan.
Glyfosaatti ja AMPA sitoutuvat nopeasti maapartikkeleihin, joten niiden pitoisuudet valumavesissä ovat pieniä. SYKEn tutkimusten mukaan suomalaisissa pintavesinäytteissä glyfosaattipitoisuudet ovat olleet alle 1 mikrogrammaa litraa kohti (yleensä 0,05–0,20 mikrogrammaa/litra).
Glyfosaatin pitkäaikainen käyttö sekä suorakylvön lisääntyminen ja siihen liittyvä kemiallinen rikkakasvien torjunta kiinnostavat tutkijoita. Jatkossa olisi hyödyllistä selvittää, onko pelloilta mitatuilla pitoisuuksilla haittavaikutuksia kasvinviljelyyn tai maaperän biodiversiteettiin. Myös vaihtoehtoisten juolavehnän torjuntamenetelmien kehittäminen ja niiden käytön edistämistä tulisi tutkia.
JV