Eteisvärinäpotilaan rytminsiirtoa tulee harkita tarkkaan (Väitös: LL Tapio Hellman, 14.12.2018, kardiologia ja kardiovaskulaarilääketiede)
Sisätautien erikoislääkäri LL Tapio Hellman selvitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan eteisvärinän rytminsiirron tehokkuutta ja siihen liittyviä komplikaatioita. Toimenpide ei ole vaaraton, vaikka aivoinfarktin todennäköisyyttä voidaan pienentää verenohennuslääkityksellä.
Eteisvärinä on sydämen yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö ja siihen liittyy suurentunut aivoinfarktin riski. Jos eteisvärinä aiheuttaa elämänlaatua heikentäviä oireita, kuten sydämen tykytystä, suorituskyvyn laskua tai sydämen vajaatoimintaa, rytmi voidaan sähköisellä rytminsiirrolla palauttaa sydämen normaaliin sinusrytmiin.
LL Tapio Hellmanin Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa kerättiin eteisvärinäpotilaan rytminsiirtoon liittyvä tutkimusaineisto vuosilta 2003–2016. Aineisto käsitti 1 342 hoitolinjojen mukaisesti verenohennuslääkitystä (varfariini) saavaa potilasta ja 1 998 yli kaksi vuorokautta kestäneen eteisvärinärytmikohtauksen rytminsiirtoa.
– Erittäin tärkeä havainto oli se, että joka neljännellä potilaalla verenohennuslääkitys havaittiin rytminsiirron jälkeen puutteelliseksi. Toisin sanoen lääkkeitä oli jäänyt ottamatta tai lääkemäärä oli liian pieni, ja näillä potilailla aivoinfarktiriski oli korostunut, Hellman kertoo.
Löydökset korostavat verenohennuslääkityksen tiiviin seurannan tärkeyttä erityisesti rytminsiirron jälkeen, kun aivoinfarktiriski on suurimmillaan, ja tukevat uudempien verenohennuslääkkeiden käyttöä eteisvärinän hoidossa.
Aivohalvauksen riski oli suurempi myös potilailla, joilla verenohennuslääkityksen intensiteetti oli viiterajojen alaosan tuntumassa rytminsiirtopäivänä.
– Tutkimustulos antaa viitteitä, että verenohennuslääkityksen väliaikaisesta tehostamisesta eteisvärinän rytminsiirron aikana saattaisi olla hyötyä aivohalvauksien estossa, Hellman toteaa.
Eteisvärinän rytminsiirtohoidon tehokkuudessa on parantamisen varaa
Sähköinen rytminsiirto eteisvärinän hoidossa ei ole uusi keksintö, sillä tekniikka kehitettiin jo 1960-luvulla. Rytminsiirroista yhdeksän kymmenestä keskimäärin onnistui jo tuolloin, mutta eteisvärinä uusii edelleen joka kolmannella potilaalla kuukauden kuluessa onnistuneen rytminsiirron jälkeen.
Väitöstyössä pyrittiinkin löytämään eteisvärinän rytminsiirtohoidon onnistumista ennustavia tekijöitä. Tutkimuksessa havaittiin, että jopa joka toinen potilas oli eteisvärinässä 30 päivän kuluessa rytminsiirrosta.
– Tulokset osoittivat jälleen, kuinka epävarmaa eteisvärinän rytminsiirtohoito on käytännön lääketieteessä. Monet potilaat altistuvat turhaan toimenpiteeseen liittyville vaaroille. Erityisesti naisten ja/tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden rytminsiirto näytti epäonnistuvan ja näiden potilaiden kohdalla tulisikin pohtia muita hoitovaihtoehtoja, Hellman tähdentää.
”Nyt tai ei koskaan” rytmiä kääntäessä
Väitöstyön kolmannessa osajulkaisussa selvitettiin eteisvärinän rytminsiirron optimaalisin ajoitus hyödyntämällä laajempaa yhdistelmäaineistoa, joka käsitti yli 2 500 potilasta ja melkein 4 400 rytminsiirtoa. Turvallisuuspäätetapahtumia, kuten rytminsiirron jälkeinen aivohalvaus tai potilaan menehtyminen, todettiin hyvin vähän, ja rytminsiirron ajoituksella ei ollut näiden ilmaantumiseen vaikutusta. Sen sijaan eteisvärinän rytminsiirto onnistui ja normaali sinusrytmi säilyi paremmin, jos eteisvärinä oli kestänyt alle kaksi vuorokautta.
– Tutkimustulosten valossa eteisvärinän rytminsiirron turhaa viivyttelyä kannattaa välttää sinusrytmiä tavoiteltaessa. On kuitenkin tärkeää harkita tarkkaan jokaisen potilaan rytminhallintahoidon mielekkyyttä nykytiedon valossa. Eteisvärinän rytminsiirroista on havaittu ennusteellista hyötyä vain hyvin rajatuissa potilasryhmissä ja toisaalta rytminsiirto on tunnetusti varsin tehotonta hoitoa, Hellman sanoo.
– Täytyy myös muistaa, että jokainen yksittäinen eteisvärinän rytminsiirto väliaikaisesti nostaa aivoinfarktiriskiä parhaista lääkkeistäkin huolimatta. Tästä syystä etenkin vanhempien ja sairaampien eteisvärinäpotilaiden kohdalla voi olla viisaampaa välttää toistuvia rytminkääntöjä, väittelijä lisää.
***
LL Tapio Hellman esittää väitöskirjansa Safety and Efficacy of Elective Cardioversion in Atrial Fibrillation the FinCV Studies julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 14.12.2018 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Kjell Nikus (TAYS Sydänsairaala) ja kustoksena professori Juhani Airaksinen (Turun yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.
LL Tapio Hellman on syntynyt vuonna 1986 ja kirjoitti ylioppilaaksi Turun Normaalikoulun lukiossa vuonna 2005. Hellman suoritti korkeakoulututkintonsa (LL) Turun yliopistossa vuonna 2011 ja valmistui sisätautien erikoislääkäriksi 2018. Väitöksen alana on kardiologia ja kardiovaskulaarilääketiede. Hellman työskentelee Turun yliopistollisessa keskussairaalassa sisätautien osastolla.
Väittelijän yhteystiedot: p. 050 336 2004, tabahell@gmail.com
