Eduskuntatutkimuksen keskus pureutui juhlassaan parlamentarismiin
25.11.2017
Demokratia ja parlamentarismi nostettiin kunniaan Eduskuntatutkimuksen keskuksen 15-vuotisseminaarissa. Tapahtuma juhlisti samalla keskuksen pitkäaikaisen johtoryhmän jäsenen, Ilkka Kanervan, ennätyspitkää, 42 vuoden mittaista, parlamentaarikon uraa.
Eduskuntatutkimuksen keskuksessa aiemmin työskennellyt Sini Ruohonen johdatti ministeri Seppo Kääriäisen, entisen pääministerin Paavo Lipposen , Ilkka Kanervan ja keskuksen erikoistutkija Mari K. Niemen pohtimaan parlamentarismia.
Ministeri, keskuksen johtoryhmässä pitkään toiminut, nykyinen varapuheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok), keskuksen johtoryhmän nykyinen puheenjohtaja Seppo Kääriäinen (kesk) sekä entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd) pohtivat eduskuntatyön kulmakiviä yhdessä eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mari K. Niemen kanssa. Kanerva ei kauaa miettinyt, kun paneelin puheenjohtajana toiminut Sini Ruohonen kysyi häneltä merkityksellisintä poliittista hetkeä hänen uransa ajalta.
– Politiikan kulttuurille oli iso koettelemus, kun Mauno Henrik Koivisto valittiin tasavallan presidentiksi. Kekkosen tavat tiedettiin ja otteensa tunnettiin. Koiviston valinnan myötä hypättiin tutusta ruudusta, Kanerva totesi ja jatkoi: – Olihan se Suomen kansalle iso menestys, että valta siirtyi juuri hänen käsiinsä. Kansan tuella.
Myös Lipponen viittasi puheenvuorossaan Koivistoon.
– Mauno Koivisto on sanonut, että talvisodan ihme tapahtui jo ennen talvisotaa. Demokratia oli pelastanut Suomen jo 1930-luvun lopulla, kun vaaleissa ulos jätettiin molemmat äärilaidat, Lipponen totesi.
Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajan Markku Jokisipilän (edessä) vetämä seminaari houkutteli yliopistolle reilut 150 kuulijaa.
Kolmikosta yksi lähtisi uudessakin ajassa empimättä kansanedustajaksi
Lipponen tunnusti, että hän ei nykyisessä somemaailman politiikassa enää pärjäisi. Mari K. Niemi innostuikin kysymään, että jos kolmikko olisi nyt nuoria miehiä, lähtisivätkö he mukaan politiikkaan niin kuin aikoinaan.
– Lähtisin uudestaan. Tekisin miljoona, miljoona, miljoona asiaa toisin, mutta lähtisin ilman muuta. Tämä ei ole minulle työ vaan isompi asia, jota ilman minun olsii vaikea elää, Kanerva totesi.
Kääriäinen puolestaan tunnusti, että joutuisi harkitsemaan akateemisen maailman ja politiikan välillä, mutta olisi valmis lähtemään politiikkaan.
Mietittäväksi eurooppalainen parlamentarismi
Rehtori Kalervo Väänänen totesi yliopiston olevan ylpeä Eduskuntatutkimuksen keskuksesta, jota hän luonnehti pieneksi mutta terhakaksi.
–Keskuksen entinen ja nykyinen väki on tehnyt erittäin hyvää työtä. Olisiko nyt, 15 vuoden jälkeen aika kiinnittää huomiota myös eurooppalaisen parlamentarismin kriittiseen tarkasteluun, Väänänen kehotti miettimään.
Mari K. Niemi kannusti samaan todeten, että suomalaista parlamentarismia ei tutki kukaan, jos sitä eivät suomalaiset tee, mutta vertaileva tutkimus on hyvinkin tervetullutta.
Puhemies Maria Lohela (sin.) pohti valtioneuvoston tervehdyksessään totuudenjälkeistä aikaa ja politiikkaa. Hän totesi jo Hertta Kuusisen (SKDL) rinnastaneen eduskunnan täysistunnon teatteriin.
– Ovatko ne sitä? Eivät ole. Kansanedustajien puheilla on ollut merkitystä siihen, millaiseksi maaksi Suomi on kehittynyt. Täysistunnoissa käytettävät puheenvuorot vaikuttavat arvoihin, Lohela totesi.
Tutkijat kertoivat ajankohtaisesta tutkimuksestaan
Eduskuntatutkimuksen keskuksen järjestyksessä toinen johtaja, nykyisin Suomen Kuvalehden päätoimittajana työskentelevän Ville Pernaan mukaan keskuksen menestyksen takana on nähtävissä kolme syytä.
Ensinnäkin keskus perustettiin aikana, jolloin politiikan ja median suhde alkoi kiinnostaa laajoja yleisöjä aina vain vahvemmin. Toiseksi keskukseen on myös osattu rekrytoida oikeita henkilöitä, jotka ovat ymmärtäneet ryhmätyön merkityksen.
– Humanistis-yhteiskuntatieteellisissä aineissa on totuttu tekemään tutkimusta yksin toisin kuin esimerkiksi luonnontieteellisissä aineissa. E-keskuksessa ymmärsimme, että ryhmätyö toimii hyvin myös humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, Pernaa totesi.
Kolmas menestyksen tekijä on ollut yliopiston panos. Pernaa totesi keskuksen ensimmäisen johtajan Juhani Myllyn ujuttaneen hienosti Eduskunnan 100-vuotishistoriahankkeen sopimukseen kohdan, jonka myötä yliopisto lupasi perustaa tutkimuskeskuksen, joka jää pysyvästi kehittämään aihepiirin tutkimusta. – Tämä on kilpailuvaltti Turun yliopistolle, Pernaa totesi.
Tohtorikoulutettava Annu Perälän mukaan poliittisten puolueiden nuorisojärjestöt nähdään puolueen radikaalimpana siipenä, mutta nuorisojärjestöistä todellisiksi vaikuttajiksi nousevat ne, jotka edustavat nuorisojärjestössä ideologisesti maltillisempaa linjaa.
– Nuorisojärjestöt ovat poliittisille puolueille tapa uusintaa itseään. Nuorisojärjestöistä politiikkaan ponnistaneet edustajat ovat myös hyvin onnistuneet työssään, Perälä sanoi.
Sukupolvenvaihdokset ovat Perälän mukaan usein sukupuolittuneita. Luopuvan miehen tilalle nousee useimmiten miesehdokas, naisen tilalle nainen.
Erikoistutkija Jenni Karimäen mukaan vihreät ovat hyötyneet arvokonservatismin ja -polarisaation kasvusta. Perussuomalaisten jytkyvaaleissa vihreät toki menettivät viisi kansanedutajan paikkaa, mutta sen jälkeen puolue on voinut profiloitua itselleen tärkeissä kysymyksissä kuten vähemmistöjen oikeuksien, ilmastonmuutoksen sekä globaalien tasa-arvokysymysten esille nostamisessa.
Karimäki esitteli kuvion, jossa puolueet sijoittuvat kahdelle akselille: vasemmisto-oikeisto- ja arvoliberaali- ja arvokonservatismiakseleille. Viime vuosina vasemmisto- ja oikeistoakselista on tullut kapeampi ja puolueet sijoittuvat lähemmäs toisiaan. Sen sijaan sijoittuminen arvoliberaali- ja arvokonservatismiakseli on jopa laajentunut kauemmas toisistaan.
– Äänestäjille arvoliberaali- ja arvokonservatiiviero on nousemassa jopa perinteista vasemmisto–oikeisto-jakoa tärkeämmäksi, Karimäki sanoo.
Erikoistutkija Erkka Railo näkee yhtäläisyyden televisiota ennen eletyn aikakauden ja nykysomen poliittisessa retoriikassa. Aivan kuin tupailloissa, somessa viesti suunnataan omalle kannattajakunnalle ja viestintä on negatiivista. Väliin mahtui television ja kaupallisen median valtakausi, jolloin kansalaiset kuulivat kaikkien puolueiden sanoman yhteisissä vaalikeskusteluissa. Silloin media myös määritteli sen, mistä keskustellaan.
Kupliin palaamisen seurauksena on arvojen eriytyminen, eikä toisen näkökulmia edes kuulla.
– Tällä uudella aikakaudella luottamus järjestelmään kokonaisuutena saattaa heikentyä, mutta samalla luottamus omiin poliitikkoihin voi kasvaa. Muutoksen seurauksena puolueiden välinen yhteistyö muuttuu hankalammaksi, samoin enemmistöhallitusten muodostamisesta, sillä kompromisseja on vaikeampi perustella omille kannattajajoukoille, Railo totesi.
Juhlaan osallistui myös Eduskuntatutkimuksen keskuksen ensimmäinen johtaja Juhani Mylly.
Erja Hyytiäinen