Turun yliopistolla 29. toukokuuta järjestetty EC2U:n ajatushautomo kokosi yhteen joukon asiantuntijoita keskustelemaan siitä, miten sosiaaliset innovaatiot voivat tukea osallistavaa ja kestävää rauhanrakentamista ruohonjuuritason aloitteiden kautta.
EC2U-allianssin ajatushautomoiden tavoitteena on olla katalysaattori ideoille sekä kanava tiedon ja ratkaisujen kierrätykselle. Ajatushautomot ovat keino herättää avointa vuoropuhelua yhteiskunnallisista aiheista mm. kansalaisten, tutkijoiden, päättäjien ja muiden sidosryhmien välillä. Kukin EC2U-allianssiin kuuluva yliopisto isännöi omaa ajatushautomoaan, jonka tulokset esitellään vuosittaisessa EC2U-foorumissa. Tämän jälkeen ajatushautomoiden yhteisistä havainnoista kootaan toimenpidesuositukset.
Tämänvuotisessa ajatushautomossa keskityttiin siihen, miten sosiaaliset innovaatiot voivat olla osa rauhanrakentamista. Tavoitteena oli kartoittaa mahdollisia keinoja, joilla sosiaalinen innovointi voi tukea osallistavaa ja kestävää rauhanrakentamista erityisesti ruohonjuuritason ja alhaalta ylöspäin suuntautuvien lähestymistapojen avulla.
Turun ajatushautomo toteutettiin yliopiston kampuksella paneelikeskusteluna, jonka moderaattorina toimii Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen vanhempi erikoistutkija Kimmo Elo. Paneelikeskusteluun osallistuivat asiantuntijoina varapuheenjohtaja Eeva Kronqvist (globaalikasvatusjärjestö CISV Naantali), opettaja ja globaalikasvattaja Hanna Ruohikko (Turun kaupunki), tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja (tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto), pääsihteeri Jarmo Pykälä (rauhanjärjestö Sadankomitea), vanhempi erikoistutkija Juho Korhonen (Turun yliopisto), väitöskirjatutkija Laura Puumala (Turun yliopisto) ja ihmisoikeusasiantuntija/koulutustyön vastaava Rosa Puhakainen (Suomen YK-liitto).
Rauha dynaamisena prosessina
Vilkkaan ja antoisan paneelikeskustelun aikana asiantuntijapanelistit korostivat, että rauha on staattisen tilan sijaan jatkuva prosessi, joka edellyttää monitasoista sitoutumista. Esimerkkeinä sitoutumisesta mainittiin muun muassa maailmankansalaisuuden, koulutuskumppanuuksien, systeemisten uudistusten ja kärsivällisen politiikan edistäminen. Panelistit totesivat myös, että rauha voidaan määritellä monin eri tavoin, esimerkiksi sisäisenä rauhana, ihmisten välisenä rauhana, yhteisörauhana, globaalina rauhana ja ekologisena rauhana. Monimuotoista rauhaa taas voidaan vahvistaa erilaisten vuorovaikutussuhteiden avulla.
Keskustelussa todettiin myös, että kestävän kehityksen haasteet saattavat rikkoa rauhaa ja haitata rauhanrakentamiseen tähtääviä toimia. Keskustelussa nostettiin kuitenkin esille kestävän kehityksen "röntgenkuvien" ja lämpökarttojen kaltaiset välineet, joiden avulla voidaan arvioida väkivallan ja konfliktien riskiä ja tuoda esiin yksittäisten valtioiden ja valtioiden välisiä painopisteitä. Lisäksi paneelissa tuotiin esille indikaattoreita ja innovatiivisia ratkaisuja, joiden avulla demokratian eri tasoja voidaan arvioida.
Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli maailmankansalaisuuden edistämisessä varhaisesta iästä alkaen, sillä kansalaisjärjestöjen toiminnan kautta voidaan opettaa konfliktien rakentavaa ratkaisua ja konfliktien kärjistymisen ehkäisyä. Keskustelussa korostettiin myös, että on tärkeää keskittyä sekä aktiivisen että negatiivisen rauhaan edistämiseen erilaisten strategioiden avulla. Lisäksi nähtiin tärkeänä tunnustaa konfliktit luontaisena osana rauhaa.
Vahvojen instituutioiden ja eettisen johtajuuden avulla kohti kestävää rauhaa
Paneelikeskustelussa nostettiin esiin vahvojen instituutioiden ratkaiseva rooli rauhan edistämisessä myös silloin, kun poliittinen tahtotila on heikko. Panelistit korostivat, että rauhaan on pyrittävä aktiivisesti useilla tasoilla aina paikallisyhteisöistä maailmanlaajuiseen yhteistyöhön. Keskustelussa myös haastettiin yleistä käsitystä, jonka mukaan rauha on vain väkivallan puuttumista.
Euroopan nykytilanteen osalta paneelissa keskusteltiin tarpeesta tarkastella poliittisten johtajien tehokkuutta rauhanaloitteiden edistämisessä. Paneelissa korostettiin, että on tärkeää tasapainottaa poliittinen realismi ja eettiset näkökulmat, ja puollettiin kärsivällistä päätöksentekoa ja vallan dynamiikan uudelleenarviointia. Lisäksi korostettiin, että koulujen on asetettava sosiaalinen oikeudenmukaisuus etusijalle poliittisista vaikutteista riippumatta.
Järjestelmämuutoksen osalta panelistit toivoivat sosiaalisia innovaatioita, kuten digitaalista sitouttamista tukevia työkaluja, yhteiskunnallisen apatian torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Vapaaehtoistyö, josta esimerkkinä ovat CISV:n kaltaiset aloitteet, mainittiin keinona torjua tyytymättömyyttä. Koulutuskumppanuuksia kansalaisjärjestöjen kanssa taas pidettiin keskeisinä keinoina vuoropuhelun ja asiantuntemuksen edistämisessä. Lapset, joille on opetettu sodan todellisuutta, nähtiin keskeisinä toimijoina jatkuvuuden ja myönteisten suhteiden edistämisessä.
Keskustelussa vaadittiin myös G7-maiden ja Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisilta maailmanlaajuisilta organisaatioilta järjestelmäperusteisia ja teknisiä ratkaisuja sosiaalisten innovaatioiden edistämiseksi. Keskustelussa korostettiin myös tarvetta EU:n sisäisiin uudistuksiin ja toimivan maailmanhallituksen perustamiseen. Lisäksi varoitettiin totalitaaristen hallintojen muodostamista haitoista. Panelistit kehottivat poliittisia päättäjiä suhtautumaan uudistuksiin myötämielisesti, isällyttämään sosiaaliset innovaatiot eurooppalaiseen poliittiseen keskusteluun ja hyödyntämään digitaalisia alustoja kansalaisten osallistumisen lisäämiseksi.
