Koronaviruksen aiheuttama covid-19-tauti vaikuttaa monin tavoin aivoihin ja hermostoon. Tutkijat ymmärtävät jo paremmin uuden taudin hermostovaikutuksia, mutta paljon on vielä hämärän peitossa.
Covid-19 aiheuttaa monia hermostollisia oireita, joista maku- ja hajuaistin vajaus on yleisin. Tauti voi aiheuttaa myös esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöitä ja keskushermoston sairauksia. Covidiin on liitetty myös aivotulehdusta, epileptisiä kohtauksia, ääreishermoston sairauksia ja lihassairauksia. Myös pitkäkestoiseen covidiin liittyy monia hermostollisia oireita.
Nykyään ymmärretäänkin yhä paremmin, ettei covid-19 ole pelkästään hengitystieinfektio, vaan mitä suurimmassa määrin myös aivosairaus.
Turun yliopiston neurologian emeritusprofessori, ylilääkäri Risto O. Roine on seurannut covid-19-taudin aivovaikutuksista käytyä keskustelua ja tutkimusta tiiviisti, vaikka hän ei itse teekään koronatutkimusta.
– Tutkijat havahtuivat covid-19-taudin aivovaikutuksiin heti keväällä 2020 empiiristen havaintojen myötä. Samalla, kun taudin ja veritukosten yhteys alkoi ilmetä, huomattiin vaikutuksen ulottuvan myös aivojen verenkiertoon. Samalla tautia opittiin hoitamaan paremmin ja verenohennuslääkkeet otettiin laajasti käyttöön. Tällä hetkellä lääkitys annetaan myös lieväoireisille, joilla on kohonnut veritulppariski. Veren hyytyminen onkin covidin tärkein yksittäinen menehtymisiä aiheuttava oire, taustoittaa Roine.
Virukset vaikuttavat aivoihin monin tavoin
Koronavirus ei suinkaan ole ainoa virus, joka vaikuttaa aivoihin. Esimerkiksi herpesvirus voi aiheuttaa vaikeaa aivokuumetta, ja rabies tuhoaa aivot ja johtaa kuolemaan ilman ajoissa aloitettua vasta-ainehoitoa ja rokotuksia. SARS-CoV2-virus vaikuttaa aivoihin kolmen eri mekanismin välityksellä.
Virus voi tunkeutua suoraan keskushermostoon hajukäämien ja nenänielun kautta, mikä aiheuttaa myös covid-19-tautiin liittyvää haju- ja makuaistin heikkenemistä. Tällainen vaikutusmekanismi on pystytty myös kuvantamaan aivokuvantamisen keinoin.
– Koronavirus pystyy läpäisemään myös aivoja suojaavan veri-aivoesteen ja tarttumaan aivosoluihin, muun muassa hermosoluihin ja astrosyytteihin eli tukisoluihin. Virus pystyy piikkiproteiinillaan tunkeutumaan sellaisten solujen sisään, joilla on virukseen sopiva, myös hermosolujen ja astrosyyttien pinnalla esiintyvä, ACE-2-reseptoriproteiini. Aivokudoksesta on kuitenkin harvoin löydetty virusta, joten suora keskushermostoon tunkeutuminen vaikuttaisi covidin yhteydessä harvinaiselta, Roine kertoo.
Toinen virusten vaikutustapa on infektion jälkeinen immuunivälitteinen komplikaatio, joka voi aiheuttaa aivotulehdusta tai monihermotulehdusta. SARS-CoV2-virus voi vaikuttaa hermostoon myös veren hyytymisen ja keuhkojen toiminnan häiriöiden kautta. Tällöin tauti voi aiheuttaa tukoksia aivoissa.
– Muilla tunnetuilla viruksilla ei ole käsittääkseni vastaavaa veren hyytymistä edistävää vaikutusta. Covidissa aivojen ja hermoston osuus muutenkin ylikorostuu, Roine sanoo.
Neurologiset oireet ovat suhteellisen yleisiä
Niin sanotun neurocovidin eli covid-19-tautiin liittyvän hermostollisen oireilun yleisyys on vaihdellut sairaala-aineistossa 20–60 prosentin välillä. Kaikkein suurimmassa, vastikään julkaistussa 236 000 potilaan aineistossa eloonjääneistä varmistetuista covid-19-potilaista kolmasosa sai puolen vuoden kuluessa uuden neurologisen tai psykiatrisen diagnoosin. Yhteys ei liittynyt pelkästään vakavaan taudinmuotoon.
– Aineistosta oli poissuljettu menehtyneet, mutta tulosten yleistettävyys on silti hyvä. Vertailuryhmiä oli kaksi: muun viruksen aiheuttamaan hengitystieinfektioon tai influenssaan sairastuneet. Covid-19:n sairastaneilla lähes kaikki neurologiset ja psykiatriset diagnoosit olivat huomattavasti tavallisempia – myös dementia. Joka neljäs covidin sairastanut sai depressio- tai ahdistuneisuusdiagnoosin, Roine summaa tutkimuksen tuloksia.
Näin suuri hermostollisten oireiden yleisyys on virusinfektiolle poikkeuksellista. Neurocovidin tyypilliset muutokset on onnistuttu dokumentoimaan aivokuvissa, ja neurologisten oireiden kohdalla diagnostiikan herkkyys korostuu.
– Täytyy kuitenkin muistaa, että neurocovidin suhteen tutkimus on vasta alkutekijöissä. Aiheesta on tehty satoja tutkimuksia, mutta pitkäaikaisista vaikutuksista ei voida sanoa vielä paljonkaan. Tarvitaankin systemaattisia, pitkäaikaisia seurantatutkimuksia oireiston yleisyyden ja mekanismien selvittämiseksi, Roine huomauttaa.
Covidin yhteydessä puhutaan akuutista covid-19-infektiosta, kun sairauden kesto on 0–4 viikkoa. Pitkittyneestä covid-19-taudista taas puhutaan, kun oireet ovat jatkuneet 4–12 viikkoa. Covid-19-infektion jälkeinen oireyhtymä puolestaan on kyseessä, kun oireet jatkuvat yli 12 viikkoa.
Pitkittyneen covidin neurologisia oireita ovat esimerkiksi päänsärky, muutokset haju- ja makuaistissa, uupumus ja väsymys. Niihin linkittyvät tiiviisti erilaiset psyykkiset oireet, kuten ahdistus, masennus, sekavuus ja unettomuus. Myös covidin myötä heikentyvä kognitiivinen kyvykkyys on huolestuttava oire. Vielä ei tiedetä, kuinka pitkästä oirehdinnasta on kyse.
– Monet pitkittyneeseen covidiin liittyvät oireet ovat toiminnallistyyppisiä ja muistuttavat esimerkiksi kroonisen väsymysoireyhtymän oireita. Vaikka neurologisten oireiden syntymekanismista ei vielä tiedetä paljon, näyttää ilmeiseltä, ettei oireiden perusta ole vain toiminnallinen vaan myös elimellinen, Roine pohtii.
Viruksilla tiedetään olevan myös yhteyksiä neurodegeneratiivisiin eli hermostoa rappeuttaviin sairauksiin.
– Esimerkiksi espanjantaudin myötä miljoonat sairastuivat Parkinsonin tautiin. Myös covidin yhteydestä dementiaan on juuri saatu ensimmäisiä viitteitä, mutta jatkotutkimuksia tarvitaan vielä. Oma lukunsa on covidin vaikutus muistisairauksiin aivoverenkierron häiriöiden välityksellä, Roine summaa.
Covid-19-infektion mahdollisista vaikutuksista neurodegeneratiivisten sairauksien esiintyvyyteen saadaan todennäköisesti tietää tarkemmin vasta vuosien tai vuosikymmenien päästä.
Covidin aiheuttama veritulppa on tuhansia kertoja todennäköisempi kuin rokotuksen aiheuttama
Viime aikoina tapetilla ovat olleet Astra Zenecan rokotusten aivovaikutukset. Myös Roine on seurannut aiheeseen liittyvää keskustelua ja tutkimusta tiiviisti.
– Kyseessä on harvinainen vasta-ainevälitteinen reaktio, jonka yleisyys on luokkaa yhden suhde miljoonaan tai enintään yhden suhde sataantuhanteen. Tähän mennessä tapauksia on ollut Suomessa kolme. Itse covid ei aiheuta tukoksia samalla mekanismilla, eikä rokotteeseen liittyvällä tulppariskillä näyttäisi olevan yhteyttä muuhun tulppataipumukseen, Roine kertoo.
Reaktiossa vasta-ainevälitteinen verihiutaleiden vähentyminen johtaa samanaikaiseen veritulppien ja verenvuotojen muodostumiseen, mikä puolestaan voi aiheuttaa aivolaskimotukoksen. Aivolaskimotukos taas on erittäin vakava tila, joka voi johtaa kuolemaan ja vaatii aina erittäin vaativaa hoitoa. Aivolaskimotukokseen hoitoon on kuitenkin olemassa vakiintunut hoitoprotokolla, mutta rokotteen aiheuttama aivolaskimotukos vaatii tavanomaisesta poikkeavaa hoitoa.
– On kuitenkin muistettava, että covidin aiheuttama tulppariski on vähintään tuhat, ehkä jopa 100 000 kertaa todennäköisempi kuin rokotteen mahdollisesti aiheuttama, Roine korostaa.
Koronapandemialla on vaikutusta myös mielenterveyteen
Aivoalan kattojärjestö Aivot ry:n puheenjohtajana Roine haluaa korostaa neurologisten oireiden lisäksi myös covidin ja koko pandemian vaikutuksia mielenterveyteen. On myös muistettava, että somaattiset ja psykologiset mekanismit on vaikea erottaa toisistaan.
Covid on itsessään pelottava ja ahdistava sairaus. Ja myös pitkittyneet oireet aiheuttavat ahdistusta. Myös sosiaalisen eristyneisyyden tiedetään olevan haitallinen aivoterveydelle, ja se on myös muistisairauden riskitekijä.
– Vaikka covid-19 on hengenvaarallinen todennäköisimmin ikääntyneille ja riskiryhmiin kuuluville, neurologiset oireet voivat koskettaa ketä tahansa, emmekä vielä tiedä, kuka saa voimakkaammat oireet. Neurologisten oireiden saaminen onkin huomattavasti todennäköisempää kuin menehtyminen, ja esimerkiksi Ruotsista on raportoitu pitkittynyttä covidia myös lapsilla. Pitkäaikaisen toimintakyvyn heikkenemisen riski voi olla 10-kertainen menehtymisen riskiin verrattuna, Roine muistuttaa.
Harva pitkittynyttä covidia sairastava pystyy palaamaan nopeasti työelämään. Roine uskoo, että pitkittyneestä covidista voi muodostua migreenin veroinen tilapäistä työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus. On kuitenkin todennäköistä, että valtaosa toipuu täysin.
– Jos ajatellaan, että pitkittynyt covid kohtaa yhtä kymmenestä sairastuneesta tai että joka kolmas saa covidin jälkeen uuden psykiatrisen tai neurologisen diagnoosin, kysymys voi työ- ja toimintakyvyn heikkenemisen ja tuottavuuden laskun myötä olla merkittävästä kansanterveydellisestä ongelmasta, Roine sanoo.
Pitkittynyttä covidia hoidetaan oireenmukaisesti. Potilaat hyötyvät todennäköisesti kokonaisvaltaisesta tuesta, levosta ja aktiivisuuden vähittäisestä lisäämisestä. Osa potilaista tarvinnee kuitenkin pitkäaikaisia palveluita, ja tiettävästi ainakin HUSissa ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa on tähän liittyen tehty suunnitelmia, mutta pitkittyneistä oireista kärsiville ei ole vielä avattu omaa poliklinikkaa.
– Kaiken kaikkiaan voidaan jo sanoa, että SARS-CoV2 on aggressiivinen virus. Ja harva virus aiheuttaa yhtä laajaa oireiden kirjoa. Neurologisine ja psykiatrisine oireineen covid-19 on nähtävä uutena vakavasti aivoterveyttä uhkaavana sairautena, Roine summaa.
Teksti: Tilda Junko
Tekstiä päivitetty 16.4.2021. Korjattu tieto pitkittyneistä oireista kärsivien potilaiden poliklinikan toiminnasta.
